kysymys koliikkivauvojen vanhemmille

Meillä mentiin jo esikoisen kanssa huutamaan alakertaan (makkarit yläkerrassa) jotta toinen vanhempi sai nukuttua.

Toka ei ole koliikkinen, ainakaan vielä, mutta jokuset yöhuudot on koettu. Esikoinen on nukkunut kuin tukki mitään tietämättä vauvan huudosta, joten ei tunnu haittaavan. Itse olen ollut varhaisteini, kun perheeseemme syntyi vauva, eikä mulla ole mitään tietoa onko hän ollut itkuinen vai ei. Kertaakaan en muista heränneeni vauvan itkuun tai edes hänen metelöintiinsä aamulla, kun vauvana/taaperona tietenkin heräsi aamuvarhain ja teininä itseä tietenkin väsytti monta tuntia pidempään. Enkä ollut poikkeuksellisen sikeäuninen. Eli lapset näyttävät voivan nukkua vauvan itkuista huolimatta.

Raskainta vanhemmalle tilanteessa olisi varmaan se, jos vauva valvottaa paljon öisin ja vanhempi lapsi herää aikaisin, eikä saa nukuttua milloinkaan kunnolla. Erityisesti tämä korostuu, jos on lapset pienellä ikäerolla ja vanhempikin lapsi vielä täysin vahdittava eikä voi edes äärimmäisessä väsymyksessä laittaa vanhempaa vaikka katsomaan videota ja uskalla itse nukkua sitä aikaa.

Meillä esikoinen oli aika tasan kolme vuotta kun kuopus sitten sen pari-kolme kukkautta huusi illat, meilläkin tosin vain muutaman tunnin illassa. Esikoinen, vaikka vaikea sitä näin on uskoa, nukkui hyvin huudosta huolimatta, että kai sitten vaan oli niin hyvät unenlahjat hänellä siinä vaiheessa, muuta selitystä en osaa sanoa. Kuopus huusi paljon öisinkin kun sairasti monta korvatulehdusta jo pari kuisesta lähtien, mutta en muista koskaan esikoisen myöskään yöllä tuohon huutoon heränneen. Illalla ihmetteli vauvan huutoa, mutta ilmeisesti ymmärsi puhetta sen verran, että saimme hänet vakuutettua ettei vauvalla tai kellään muullakaan ole hätää. Noita juttuja ei voi etukäteen tietää, omalla painollaan vaan antaa mennä. Ja esikoinen oli muuten samanlainen huutaja ja herkkäuninen vauvana, mutta eipähän nuo näköjään enää kolmevuotiaana häirinnyt nukkumista.

Kiitos vastauksista! Tosiaan eihän näitä asioita voi etukäteen tietää ja kaikesta selviää yleensä :) koliikki nyt on oikeasti aika pieni paha jos vauva on muuten terve. Tällaista tulin vain pohtineeksi että onko kellään käynyt niin että isomman lapsen unet häiriintyneet ja muutenkin miten siitä koliikkiajasta on sitten selvinnyt. En tiedä onkohan koliikki millään lailla periytyvää mutta mun veljellä ja miehellä on ollut todella paha koliikki ja meidän esikoisellakin sitten oli niin mahdollisen seuraavan lapsen kohdalla sitä varmaan sitten odottaa että milloin se huuto alkaa kun ensimmäisen kohdalla siihen ei osannut yhtään varautua.

Ap

Parempihan se on niin että esikoinen on koliikkivauva kuin että seuraavat. Mutta kun esikoisen kanssa on jo kokenut koliikin sitä osaa tietyllä tavalla varautua pahimpaan ja todennäköisesti yllättyy iloisesti kun kaikki sujuu helpommin kuin on kuvitellut

Meillä vauvan itkun syynä ei ollut koliikki vaan vaikeat allergiat ja refluksi. Esikoinen oli 2v6kk, kun kuopus syntyi. Vauvan itkusta ei isoveli häiriintynyt millään tavalla. Meillä itkuisuus ei kuitenkaan loppunut 3kk ikään vaan jatkui 4v synttäreihin asti.

Esikoisen ollessa yli neljä vuotias hän alkoi herätä pienemmän itkuihin öisin. Varsinkin aamuyöt olivat todella hankalia, kun hereillä oli pahimmillaan koko perhe. Meillä huoneita on kahdessa kerroksessa ja välillä vaihdeltiin nukkumistiloja eri kerroksiin. Esikoiselle koitettiin myös kuulosuojaimia joskus... Joo, oli aika epätoivoista.

Nykyisin meillä nukutaan jo ilman itkuja. Toki muutama herätys on vielä joka yö. Lapset nyt 6 ja 8.

Niin, että enpä ap tainnut osata auttaa enkä helpottaa huoltasi.

Mä en tiedä oliko meidän kakkoselle koliikki. Mä luulen, että pikemminkin refluksi ja allergiaa mutta huutamista oli kyllä iltaisin. Meillä esikoinen oli jo yli 5 viisivuotias mutta meillä siis auttoi se, että vauvaa kannettiin todella paljon jo päivällä. Käytiin myös vyöhyketerapiassa ja annoin sitä hoitoa myös kotona. Käytettiin lopulta myös homeopaattista lääkitystä. Lisäksi esikoinen ja isä nukkuivat toisessa huoneessa ja minä vauvan kanssa makkarissa. Miehellä peltorit korvilla ja esikoinen taas on hyvä nukkumaan. Joka tapauksessa nukkumajärjestely olisi ollut tämä koska vauvan haluan pitää vieressä. Mutta ei meillä kyllä oikeasti noin pitkään huudettu yhtä soittoa kuin teillä, mahavaivoja kuitenkin vauvalla oli.