Mitä haittaa siitä on jos lapsi kokee fyysistä väkivaltaa pienenä?

Oletko tyhmä kun tuollaista kyselet?

Ennen vanhaa tais olla ihan normaalia antaa korvapuustia, sormille näppäisy, käsille läimäisy ja remmillä takapuoleen. Itse oon pienenä saanu tukkapöllyä. Ei ole jäänyt traumoja.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 16:52"]Ennen vanhaa tais olla ihan normaalia antaa korvapuustia, sormille näppäisy, käsille läimäisy ja remmillä takapuoleen. Itse oon pienenä saanu tukkapöllyä. Ei ole jäänyt traumoja.

[/quote]

Ja siis en kannata näitä menetelmiä, mutta tuli vain mieleen...

kasvaa pelkoon että mitä vain voi tapahtua, jostain tulee nekkuun saman tien. 

oppii että tuo on normaalia, saa vihastua noin -> tekee samaa lapsilleen. 

hyväksyy hakkaamisen mieheltään jne... ei osaa mennä karkuun koska se on normaali kontrollikeino 

http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/schulman206.htm

Kauan on tiedetty että sotaveteraanien traumaperäisen oireyhtymän ja skitsofreniaoireiden välillä oli huomattava samankaltaisuus ja päällekkäisyys, erityisesti paranoian ja hallusinaatioiden suhteen. Löydös koski myös negatiivisia oireita. Pahimpia traumoja kokeneet sotavangit kärsivät myös useammin skitsofreniaoireista. Seksuaalisen ja muun väkivallan suhde aikuisuuden psyykkiseen sairastamiseen on huomattava.

Kaikista psykiatrisista aikuispotilaista suurin osa oli kokenut fyysistä väkivaltaa. Noin kolmasosa oli raiskattu, ja eräässä tutkimuksessa 63 % oli partnerinsa pahoinpitelemä ja 46 % kotona asuvista oli joutunut perheen jäsenen väkivallan kohteeksi. Noin 1/3 naisista oli raiskattu ja 1/4 miehistä oli joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Tutkimusten toistettavuus osoittautui korkeaksi. Lapsuuden kaltoinkohtelun ja kliinisen diagnoosin välillä on selvä korrelaatio. Eräässä neuvola-aineistossa tutkittiin 500 lasta; 35 % niistä, jotka saivat skitsofreniadiagnoosin aikuisina, oli vanhempien laiminlyöntien johdosta otettu huostaan. Tämä oli kaksinkertainen luku kaikkiin muihin diagnooseihin verrattuna. Toisessa tutkimuksessa todettiin, että psykoottisiksi diagnostisoiduista osastohoidossa olevista lapsista 77 % oli kokenut seksuaalista väkivaltaa, kun taas muun diagnoosin saaneista vain 10 %. Eräässä polikliinisessa aineistossa niistä, jotka olivat aikuisina diagnostisoitu skitsofreenikoiksi, 85 % oli lapsena joutunut väkivallan tai laiminlyönnin uhriksi ja 50 % oli kärsinyt seksuaalista väkivaltaa. Toisessa tuhat henkilöä käsittäneessä tutkimuksessa ne lapset, joiden äidit kovistelivat heitä kolmen vuoden iässä tai eivät tarjonneet lapselle apua hänen sitä tarvitessa, saivat merkityksellisesti useammin diagnoosin skitsofreniatyyppinen häiriö.

Sekä lapsuuden seksuaalinen väkivalta (LSV) että lapsuuden fyysinen väkivalta (LFV) liittyi skitsofreniaoireisiin. Skitsofrenian osoittautuessa epämääräiseksi oireyhtymäksi, eikä yhtenäiseksi sairaudeksi, tutkijat ovat alkaneet kohdentaa huomionsa pelkästään psykoottisten oireiden esiintyvyyteen. Tulokset osoittavat, että aikuisuuden kriittiset määräilevät ääniharhat liittyvät erityisesti LSV:n, LFV:n, mutta myös yleensä kaltoinkohteluun. Tulokset ovat yhteneväiset eri puolilla maailmaa tehdyissä tutkimuksissa. Muita oireita olivat: vaikutuselämykset, tunkeutuvat ajatukset, paranoidinen ideointi, toisten mielen sisältöjen lukuelämys ja visuaaliset hallusinaatiot. Yhteys hallusinaatioihin oli erityisen voimakas: LSV:ssa 53 %, LFV:ssa 58 %, ja jos oli joutunut kokemaan molempia, hallusinaatioita esiintyi 71 prosentilla. Yhteys väkivaltakokemuksen ja hallusinaatioiden välillä esiintyi yli diagnostisten kategorioiden. Kytkentä oli merkitsevä myös bipolaarihäiriössä, missä kuuloharhoja esiintyi kaksinkertaisesti ja kommentoivia ääniharhoja kuusinkertaisesti, kun taas visuaalisia harhoja ei esiintynyt tavallista enempää. Ne naiset, joilla LSV käsitti myös yhdyntöjä, joutuivat 12 kertaa useammin psykiatriseen osastohoitoon ja olivat yrittäneet itsemurhaa 26 kertaa todennäköisemmin. Hallusinaatioiden ja lapsuuden kaltoinkohtelun välillä oli erityisen selvä ja kasvava kausaalinen yhteys.

Valtaosa tutkimuksista osoitti, että n. 69 % vakavasti häiriintyneistä naispotilaista oli kokenut LSV:aa, ja 48 % LFV:aa. Vastaavat luvut miehillä olivat LSV 28 % ja LFV 50 %. Aliraportointi on yleistä erityisesti miesten kohdalla. Tämä siitä huolimatta, että traumojen suhteen vallitsee usein amnesia ja toisaalta ennen 2 vuoden ikää sattuneita traumoja koskee lapsuuden amnesia. Eräässä viimeaikaisimmista ja parhaiten toteutetuista tutkimuksista todettiin, että vakavasti häiriintyneistä miehistä 85 prosentilla ja naisista jopa 100 prosentilla oli ollut lapsuuden seksuaalisen tai fyysisen väkivallan kokemuksia.

Lukuisat tutkimukset osoittivat selvän yhteyden psykoottisten oireiden sisällön ja traumakokemusten välillä. Psykoottiset oireet voitiin usein ymmärtää traumakokemusten ja trauma-aistimusten takautumiksi tai että niiden sisältö viittasi suoraan tai symbolisesti väkivaltakokemuksiin. Harhat eivät olleet sairaan mielen merkityksettömiä tuotteita. Myös tuore Suomessa tehty tutkimus osoitti, että lapsuuden traumaattiset kokemukset yhdistyivät tilastollisesti merkitsevästi depressiiviseen, maaniseen ja psykoottiseen oireiluun (Salokangas, Luutonen, von Reventlow ja muut 2006).

Mitä useammin, mitä traumaattisempia, tunkeutuvampia ja pitkäaikaisempia kokemukset olivat olleet, sen voimakkaammat ja laajemmat olivat oireet. Yhteys psykoottisiin oireisiin oli lineaarisesti kasvava. Annos—seuraus-suhde ylitti myös diagnostiset rajat. Tämä viittaa selkeästi syy—seuraus-suhteen olemassaoloon eikä pelkkään korrelaatioon. Erityisen ansiokkaana tutkijat pitävät Janssen et al. Hollannissa tekemää prospektiivista 4 045 tapausta käsittänyttä monen muuttujan suhteen vakioitua tutkimusta, jossa todettiin, että mitä useammin tai vakavammin väkivaltakokemuksia oli ollut (ennen 16. ikävuotta), sen massiivisemmat psykoottiset oireet. Samat tutkijat totesivat, että niillä, jotka kokivat lapsena harvoin ja vain lievää traumatisoitumista, esiintyi 2 kertaa enemmän patologisia psykoottisia oireita verrattuna niihin, jotka eivät olleet ollenkaan kokeneet väkivaltaa lapsuudessa. Keskivaikeaa väkivaltaa kokeneilla, luku oli 11-kertainen ja raskainta väkivaltaa kokeneilla luku oli 48-kertainen. Eräässä kalifornialaisessa 17 337 miestä ja naista käsittävässä retrospektiivisessä, monen muuttujan suhteen vakioidussa tutkimuksessa todettiin, että niillä, joita oli kohdeltu lapsuudessa eniten kaltoin, esiintyi 5 kertaa useammin hallusinaatioita. Mitä vaikeammat kokemukset, sen enemmän harhoja ja sen vaikeampia ne olivat.

Toistuvasti on todettu, että skitsofrenian ja dissosiatiivisen häiriön sekä toisaalta traumaperäisen stressioireyhtymän välillä esiintyy merkittävää päällekkäisyyttä. Diagnostiikassa onkin siirrytty käyttämään käsitettä skitsofreniaryhmän sairaudet, koska tarkkarajaista skitsofreniasairautta ei katsota olevan olemassa. DSM-kriteereissä 1 traumatakaumiksi luokitellaan myös traumaan liittyneet aistimustakaumat eli hallusinaatiot. Erään tutkimuksen mukaan dissosiatiivisen häiriön diagnoosin saaneilla osastopotilailla esiintyi nelinkertaisesti skitsofreniaoireita muihin osastopotilaihin verrattuna. Akuuttia psykoosia sairastavista 46—67 prosentilla oli myös traumaperäinen stressioireyhtymä. Tutkijat kyseenalaistavat tarpeen diagnostisoida erikseen yllä mainittuja kategorioita ja vaikeita rajatilahäiriöitä.

Uudet sosiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että skitsofreniaryhmän oireet eivät olekaan tasaisesti jakautuneet eri väestöryhmien kesken. Esimerkiksi Länsi-Intian saarilta Britanniaan emigrantteina tulleiden joukossa skitsofreniaa esiintyy 12-kertainen määrä. Köyhemmissä väestönosissa esiintyvyys voi olla myös moninkertainen. Maailman eri väestöjen välillä voi olla jopa 16-kertaisia eroja skitsofrenian esiintyvyydessä. Nämäkin havainnot viittaavat ympäristövaikutuksiin mieluummin kuin geneettisen etiologian ensisijaisuuteen (Oliver 2005).

Readin katsaus mainitsee yhdeksi parhaimmista skitsofrenian genetiikkaa käsitteleväksi tutkimukseksi Tienarin (2004) työryhmän työn, missä geneettistä skitsofreniariskitekijöitä kantavilla lapsilla, jotka oli adoptoitu huonosti toimiviin perheisiin, ilmeni pitkässä seurannassa tavallista enemmän skitsofreniaa. Kun taas ne, jotka oli adoptoitu terveisiin hyvin toimiviin perheisiin, eivät sairastuneet yleisväestöä useammin. Skitsofreniatekijöitä kantavat adoptoidut lapset olivat merkittävästi verrokkeja herkempiä reagoimaan perheen sekä kielteisiin että myös myönteisiin asenteisiin. Hyvät kasvuolosuhteet saattoivat kokonaan kompensoida geneettiset riskitekijät, mikä osaltaan tukee kehityksellistä adaptiivista mallia.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 16:51"]

Oletko tyhmä kun tuollaista kyselet?

[/quote]

En kysy siksi, ettenkö epäilisi että siitä jotain haittaa on. Kiinnostaisi vain tietää miten se voi esimerkiksi käytännössä aikuisiällä ilmetä. Ja totta sekin, että ennen vanhaan taisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Kiitos asiallisista vastauksista. -ap

7 Mistä nuo tiedot olet saanut. Kiinnostaa koska sukulainen skitsofreniaan sairastunut.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 17:06"]

7 Mistä nuo tiedot olet saanut. Kiinnostaa koska sukulainen skitsofreniaan sairastunut.

[/quote]

Lue tuo artikkeli jonka linkin laitoin tuohon näkyville aikaisemmin.

Kiinnostava aihe. 

Alkaa pitää lyömistä normaalina tapana ratkaista asioita, herättää vihantunnetta, aiheuttaa pelkoa ja huonommuudentunnetta. Noin esimerkiksi. Tietoisuus omasta arvosta, koskemattomuudesta ja rajoista häiriintyy.

Tais olla kirjoitusvirheitä, sori.