Muilla sellaista tilennetta että muu perhe on eri nimellä kuin esikoinen?

esikoisella 5v isänsä sukunimi. äiti, isipuoli ja kaksi sisarta toisen nimisiä. ei oo ollut puhetta siitä, miten lapsi kokee? tietää kyllä miksi näin on mutta ei ikinä ole ihmetellyt. kummallista sinänsä koska tapaa oikeeta isäänsä tosi harvoin....

ap

Menimme naimisiin, kun " minun" esikoiseni oli 3-vuotias. Lapsi oli aina pitänyt miestäni isänään,vaikka kävikin oikeallakin isällään aika usein.



Kun meille sitten syntyi yhteinenkin lapsi, niin esikoinen ihmetteli, miksi hän on " lahtinen" ja me muut " virtasia" ja päätti ettei hän missään nimessä halua olla " lahtinen" vaan " virtanen" .



Hän ei suostunut opettelemaan sukunimeään ja niimpä pojan ollessa 5-vuotias, sain isänsä ymmärtämään, että lapsi haluaa vaihtaa sukunimensä samaksi kuin muullakin perheellä.



Nyt varsinkin kun lapsia on 3 kaikkiaan perheessämme, uskon, että esikoinen tuntisi olonsa erittäinkin ulkopuoliseksi.



Nyt lapsi on 7,5 -vuotias ja tuskin enää muistaa edes olleensa " lahtinen" .



Heti kun sukunimi vaihtui,lapsi oppi ylpeänä koko nimensä. Nimenvaihto tehtiin ennen eskarin aloittamista, jotta siitä ei nousisi mikään numero ja jotta se tapahtuisi mahdollisimman huomaamattomasti.



Asumme pienellä paikkakunnalla, jossa harva edes tietää, ettei esikoinen ole mieheni biologinen emmekä sitä niin välitä kaikille kertoakaan, koska lapsi ei isänsä kanssa juurikaan enää ole tekemisissä, niin sitä ei meidän arjessakaan huomaa millään lailla.



Esikoinen on yksi meidän lapsista ja ovat kaikki toisilleen ihan täysiä sisaruksia. Ja mieheni on esikoiselle isä.

kun pitää itse sukunimensä ja antaa sen lapsilleen. Silloin kaikki lapset on ainakin samannimisiä kuin äitinsä.

Mutta ala-asteella oli luokkakaverinani tyttö, joka oli ensin " Virtanen" . Äitinsä meni naimisiin, ja tytöstäkin tuli " Lahtinen" . Noh, ei mennytkään kauaa kun tuli ero, jolloin tytöstä tuli jälleen " Virtanen" . Tyttö selitti aina nolona koulussa, kun nimi oli taaas vaihtunut...

ja otti kaksiosaisen sukunimen jossa oli sekä exän että nykyisen miehensä nimet. Ihan sen takia että lapsensa oli isänsä niminen.



Luulin ennen ettei exän nimeä voi enää pitää jos avioituu uudelleen, mutta hän ainakin teki niin.



Mun mielestä ihan kiva juttu, koska halusi välttämättä olla myös saman niminen kuin lapsensa.

Miehellä on oma nimensä, minulla tyttönimeni ja lapsillani isänsä nimi. Oikeastaan toimii ihan hienosti kun kaikilla on eri nimi, kukaan ei ole " ulkopuolinen" kun kaikki ovat erillaisia.

Ei ole lapselle kovin reilua, jos hänen nimensä muutetaan moneenkin kertaan jo ennen täysi-ikäisyyttä.