Lue keskustelun säännöt.
Hautajaiset juhla?
05.07.2021 |
Mitä mieltä olette siitä, että toiset ihmiset ilmoittavat etukäteen, että heidän kuoltua ei saa järjestää muistotilaisuutta ja perusteena se ettei heidän kuolemaa saa eikä pidä juhlia.
Itse en näe hautajaisia millään tavalla juhlana. Enkä koe, että muistotilaisuus olisi edes mikään vainajan juhla vaan se on omaisille tarkoitettu tilaisuus ja hetki muistella vainajaa. Sillä saattaa olla suurikin merkitys monelle. Vainajalle itselleenhän sillä ei ole mitään merkitystä.
Olen ollut useissa hautajaisissa ja koen, että ne tilaisuudet on todella merkityksellisiä. Oman pappani muistotilaisuudessa esimerkiksi kuulin asioita, joita en olisi koskaan kuullut pappastani ilman sitä tilaisuutta. Siellä puhui puheita sellaiset hänen kaverinsa, joita en ollut koskaan tavannut. Pappa heistä oli puhunut kyllä. Mutta tarinat, joita nämä kertoivat niin kertoivat minulle pappastani jotain mistä en itse tiennyt. Ja ruoka ei kyllä hautajaisissa ole mitään niin koreaa kuin jossain oikeasti juhlissa on. Pitopöytähän voi olla hyvin arkinen ja tavallinen juuri siitä syystä ettei hetkestä tule liian pröystäilevää.
Mutta niin mitä te ajattelette? Tietysti varmaan likipitäin kaikki noudattaa vainajan tahtoa eikä pidä muistotilaisuutta, mutta onko sen kieltäminen reilua? Miksi ihmistä ei saa surra ja muistella? Se muistohan on oikeasti kuitenkin ainut asia mikä ihmisestä tänne jää. Ja jos jotain ihmistä ei muisteta niin häntä ei enää ole.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Pappa, papasta.
Paitsi että jos sanaa pappa käytetään erisnimimäisesti, voidaan se taivuttaa myös pappasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pappa, papasta.
Paitsi että jos sanaa pappa käytetään erisnimimäisesti, voidaan se taivuttaa myös pappasta.
:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vainajan toivomusta pitää kunnioittaa, jos se suinkin on mahdollista.
Hautajaisten tarkoitus on kunnioittaa vainajan muistoa ja lohduttaa omaisia, nämä varmasti pystyy toteuttamaan ilman hautajaistilaisuuttakin.
Kun kuoleva ilmoittaa, että ei hautajaisia, ei muistojuhlaa, niin hän samalla pyrkii käyttämään valtaa. OIkeastaan ajatus on, että jättäkää asia kesken, surkaa minua koko loppuelämänne, älkää järjestäkö hautajaisia siirtymäriitiksi tulevaan, jääkää välitilaan.
Ja jos omaiset kiellosta huolimatta järjestävät hautajaiset, he käyttävät valtaa yli vainajan tahdon. Kuolevan ajatus ei välttämättä ole tuo, minkä esitit. Itse en myöskään halua hautajaisia järjestettävän, mutta minua voi muistella kuoltuani muilla tavoin, esim. katselemalla valokuvia tai lukemalla kirjoittamiani tekstejä.
Entä jos sinun omaisesi päättävät, että siirtymäriittinä ruumiisi ja kaikki sinulta jääneet tavarat pitää polttaa isossa kokossa, jonka ympärillä tanssitaan ja ryypätään koko yö? Sellaisiakin hautajaistapoja on olemassa.
Tätini kuoli muutama vuosi sitten. Tiesimme, että hän ei halunnut esim. merkittyä hautapaikkaa vaan toivoi vain tuhkauksen ja tuhkat laskettavaksi nimettömänä muistolehtoon. Häneltä ei jäänyt kirjallisia ohjeita kuitenkaan. Ajattelimme, että hän varmaan haluaisi kaiken järjestettävän mahdollisimman hiljaisesti.
Tätini kuoli joitakin viikkoja sairastettuaan mutta kuitenkin tavallaan äkillisesti (hoitopaikka suunnitteli kotiuttamista, mutta hänen kuntonsa huononi eikä kotiuttamista voitu toteuttaa). Mitään loppukeskusteluja hautajaisista ei käyty.
Julkaisimme kuolinilmoituksen ajatuksella, että joku hänen tuttavansa saattaa saada tiedon hänen kuolemastaan sitä kautta. Järjestimme pienet muistojuhlat hautaustoimiston avustuksella, sukulaiset tiesimme entuudestaan ja ystävien yhteystietoja saimme tädin kännykästä. Luulen, että meille sukulaisille ei olisi ollut niin järkyttävää vaikka emme olisi mitään järjestäneet, mutta pari ystävää oli selkeästi järkyttynyt tätini nopeasta poismenosta ja luulen, että heitä auttoi että tavattiin yhdessä edes lyhyestikin... keskellä kauneinta helteistä kesää, meren rannalla ravintolan kabinetissa lyhyellä varoitusajalla. Tuhkat laskettiin 3 sukulaisen kesken seuraavana päivänä. Mitään hautausseremoniaa ei pidetty, mutta sain kuitenkin kantaa kummitätini tuhkat muistolehtoon ja näin jälkikäteen ajatellen se tuntuu tärkeältä.
Saattaa olla, että olisimme menetelleet toisin, jos tätini olisi jättänyt kirjalliset ohjeet. Mutta koska hän ei ollut tätä tehnyt, meille jäi sellainen tunne että voimme vähän soveltaa tässä.
Ortodokseilla hautajaiset ovat viimeinen juhla, joka vainajalle järjestetään.
Surujuhla. Suunnattu omaisille ja ystäville, ei vainajalle.