Tuleeko kellekään muulle ikinä ajatus...

kyseiset ajatukset on pakkoajatuksia, yleensä jos ihminen nämä tiedostaa ja niistä kauhistuu/ahdistuu voi hän olla huoleta, sillä tälläiset ihmiset ovat viimeisiä jotka niin tekisivät sillä ovat todella tietoisia tekemisistään silloin kun ahdistaa. Joitakin tämän kaltaiset ajatukset seuraavat päivitään. Kannattaa muistaa että ketään ei (ei edes itseään) tule tuomita ajatustensa vuoksi, sillä ajatuksilleen harva mitään voi ja kaikilla meillä on joskus tyhmiä ajatuksia :)

Mulla oli tuollaisia ajatuksia vuosien ajan kun kärsin OCD:sta. Yksi inhottavimpiia ajatuksia oli, että esim metrolaiturilla tuli ajatus, että pelkäsin hyppääväni junan alle tai työntäväni sinne jonkun ihmisen.

Stressaavissa elämäntilanteissa OCD vielä joskus nostaa päätään, muuten olen kyllä onneki toipunut kyseistä vaivasta. Mulla oli vielä järjetön bakteerien ja kemikaalien kammo, joka vaikeutti elämää todella paljon.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 20:34"]

kyseiset ajatukset on pakkoajatuksia, yleensä jos ihminen nämä tiedostaa ja niistä kauhistuu/ahdistuu voi hän olla huoleta, sillä tälläiset ihmiset ovat viimeisiä jotka niin tekisivät sillä ovat todella tietoisia tekemisistään silloin kun ahdistaa. Joitakin tämän kaltaiset ajatukset seuraavat päivitään. Kannattaa muistaa että ketään ei (ei edes itseään) tule tuomita ajatustensa vuoksi, sillä ajatuksilleen harva mitään voi ja kaikilla meillä on joskus tyhmiä ajatuksia :)

[/quote]

Tuo on hyvin sanottu. Ja kriisitilanteissa se olen yleensä aina minä, jolla pysyy pää kylmänä. Tästä olen saanut monelta taholta kiitoksia. 

ap

Niin tuttua. On päiviä, jolloin haluaisin vaan maata sängyssä, etten pääse hyppäämään mistään tai puukottamaan itseäni. Eikä siis kyse ole siitä, että haluaisin teloa itseni. Tämä oli kyllä aikoinaan vielä paljon pahempaa. 

Todellakin tulee. Ja myös tuo perseen näyttäminen kuulosti tutulta. Tulee just noita tunteita, että mitä jos nyt vaikka syljen ton mun edessä istuvan asiakkaan naamalle , olispa noloa...

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 20:07"]

Pakkoajatuksia, yritän olla välittämättä.

[/quote]lisään vielä

http://www.kaleva.fi/peto/ala-luota-edes-itseesi/248901/

Itsekin aikoinani olin ihmeissäni noista, mutta kun haeskelin netistä tietoa (minullakin on pakko-oireinen häiriö, erittäin paha tarkistuspakko ja bakteeri/lian pelko) törmäsin aivan samanlaisiin ajatuksiin kuin itselläni oli ollut, jonkun vahingoittamisesta, lapsen pudottamisesta, rekan alle ajamisesta tai siitä että olinkohan mahdollisesti voinut ajaa hämärällä tiellä makaavan päälle tai jos vaikka auton takana peruuttaessani olikin joku enkä vain huomannut. Silloin tajusin että nämä ovat vain pakkoajatuksia ja liittyvät sairauteeni, enkä todellakaan ole sekoamassa sen enempää ja toteuttamassa mielikuviani.

Niistä lukeminen auttoi ymmärtämään että nykyään voin vain työntää ne ajatukset pois eikä tarvitse murehtia sen enempää.

Ei tuolla tavalla. Mutta kun kuljen vilkkaan tien vartta, saatan ajatella, että mitä jos vain kävelisin auton alle, tai muita vastaavia ajatuksia. Päättäisin päivät noin ex tempore, enempiä miettimättä. En ole masentunut. Olen vain saanut ja kokenut kaiken, mitä tähän ihmiseloon itselleni kaipaan. Elämää on vielä 2/3 jäljellä, mutta tämä loppu on boonusta, ja toisaalta muille takaisin antoa. Esim.lasteni ja vanhempieni hyvää hoitoa, työssäni hyvän tekemistä yms.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 19:57"]... että kun kävelet vaikka korkealla sillalla, että nyt ei saa hypätä alas? Siis että oikeasti pelkäät, että saattaisit hypätä. Tai kun sinulla on terävä veitsi, että et saa nyt iskeä sillä itseäsi? Tai kuuma levy, niin älä laita kasvojasi siihen? Tai Kodin Putkimies -pullon kohdalla, että älä vaan juo sitä. Mulla sattuu tätä koko ajan, toki stressaantuneena enemmän.

Mulla tätä on jatkunut varmaan kymmenen vuotta. En ole masentunut. 

[/quote]

Aika hauska juttu

On noita pakkoajatuksia. Tarkistan myös noin kymmenen kertaa aina että avaimet on mukana, ja lompakko, ja kaikki kortit. Tämä pahenee stressaantuneena. 

Mietin joskus bussissa, että apua jos yhtäkkiä huudan ihan täysiä ja kaikki katsovat. Sitten vaan jatkaisin pokkana istumista. Välillä pitää oikein purra huulta, ettei varmasti tee niin :D No en kyllä ikinä kehtaisi tehdä niin edes...

Joo tulee. Usein mietin, että mitä jos vaan puristaisin jonkun randomin persettä tai heittäisin vaikka kahvit sen päälle. :D

Minä hakeuduin terapiaan pakkoajatusten ja ahdistuksen takia. Se auttoi pahimpiin oireisiin todella pian. Syvempiä juttuja sitten kaiveltiin reilu 2 v. Voin nyt hyvin ja ajatuksia tulee vain harvoin, en pelkää niitä enää ja ymmärrän katsoa niiden taakse. 

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 19:57"]

... että kun kävelet vaikka korkealla sillalla, että nyt ei saa hypätä alas? Siis että oikeasti pelkäät, että saattaisit hypätä. Tai kun sinulla on terävä veitsi, että et saa nyt iskeä sillä itseäsi? Tai kuuma levy, niin älä laita kasvojasi siihen? Tai Kodin Putkimies -pullon kohdalla, että älä vaan juo sitä. Mulla sattuu tätä koko ajan, toki stressaantuneena enemmän.

Mulla tätä on jatkunut varmaan kymmenen vuotta. En ole masentunut. 

[/quote]

Minulla oli tuota lapsena, mutta se meni ohi. Ensimmäinen kerta, jonka muistan, oli kun olimme katsomassa kokkoa talvella ja ajattelin yhtäkkiä että en saa heittää rukkasiani tuleen.

Mulla oli pahempia pakkoajatuksia lapsena, mutta tulee niitä vieläkin, kun olen stressaantunut. Juuri tuollaisia ap:n mainitsemia. Olin tuuletusparvekkeella tänään, ja pakko oli mennä pois, kun ajattelin, että ehkä heittäydyn sieltä alas.

Mulla tulee kauhea pelko vilkkaan tien varressa seistessäni, odottaessani vihreän valon vaihtumista, että jos hyppään suoraan auton alle. Ne menee tuhatta ja sataa aivan vierestä ja yksi harppaus auton eteen riittäisi lennättämään ihmisen kuin nuken korkealle ilmaan. Todella pelkään hyppääväni tielle joko tahallisesti tai ajatuksissani

Tuttua on. Just se puukko kädessä ja koira on pahin. Ja metron alle hyppääminen. Aina metrolaiturilla kun näin ajattelen, uskon vielä että muut ihmiset näkevät nämä ajatukseni ja pitävät minua hulluna.

Ihanaa huomata että muillekin tulee noita. Ajattelin että olen todella hullu. Ehkä me ihmiset ei sittenkään olla niin erilaisia, paitsi ne superpärjääjät? 

ap