On sontaa että entisaikaan ei muka ehditty masentua, kun tehtiin töitä

Juu, asiasta ei vaan huudeltu kylillä häpeän vuoksi. 

Tai muuhun.

Tehtiin töitä kiroillen ja apinan raivolla.

Lapsia hakattiin surutta.

Itsemurhia myös tehtiin huomattavan paljon.

Ennen toimi luonnon valinta. Nykyään kaikki hinataan mukana, jos vain mahdollista.

Sellaista se elämä täällä on. Aina parempi olla mieli kirkkaana ja raittiina. Toki juhliakkin voi välillä, ne ketkä sen osaa.

Raamatusta löytyy hyvät ohjeet tähän elämään.

Äitini haki apua masennukseen perheneuvolan psykologilta 70- luvulla.

Hän oli pienen maatilan emäntä.

Sain asiasta tietää vasta hankittuani itseäni koskevia papereita, olin käynyt niinikään perheneuvolassa psykologilla 2 kertaa(koska pakkomielteinen kiinnostukseni tekniikkaan ja koneisiin häiritsi koulunkäyntiä).

Oikein vanhaan aikaan kun itsemurha oli synti, tehtiin murha, että saisi kuolemantuomion eikä tarvitsisi tappaa itseään. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Tai muuhun.

Tehtiin töitä kiroillen ja apinan raivolla.

Lapsia hakattiin surutta.

Itsemurhia myös tehtiin huomattavan paljon.

Vanhempani kertoivat ennen vanhaan hevosilla töitä tekevien kiroilleen nonstoppina ja tuon tuosta hakanneen hevosta ohjaksilla.

Eräskin isäntä jatkoi "hevosenssa" pieksämistä siirryttyään traktoriin. Pahalainen kun sekään ei halunnutvtotella ohjastajaansa.

Niinpä ojaan sortunut Fordson sai maistaa aidanseivästä.

Perhettä hakkaava perheenpää ei ollut harvinaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Oikein vanhaan aikaan kun itsemurha oli synti, tehtiin murha, että saisi kuolemantuomion eikä tarvitsisi tappaa itseään. 🤣

Ei nauramista.

Jos tappoi pikkulapsen, pääsi lapsi taivaaseen, itse pyysi synnit anteeksi papilta ennen pyövelin tarttumista toimeen.

Osa hukuttaa edelleen.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai muuhun.

Tehtiin töitä kiroillen ja apinan raivolla.

Lapsia hakattiin surutta.

Itsemurhia myös tehtiin huomattavan paljon.

Vanhempani kertoivat ennen vanhaan hevosilla töitä tekevien kiroilleen nonstoppina ja tuon tuosta hakanneen hevosta ohjaksilla.

Eräskin isäntä jatkoi "hevosenssa" pieksämistä siirryttyään traktoriin. Pahalainen kun sekään ei halunnutvtotella ohjastajaansa.

Niinpä ojaan sortunut Fordson sai maistaa aidanseivästä.

Perhettä hakkaava perheenpää ei ollut harvinaisuus.

Sota jätti jälkensä miehiin ja miehet vaimoihinsa ja lapsiin.

Kyllä se ennenkin oli niin, että vain laiskimmat kärsivät masennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Oikein vanhaan aikaan kun itsemurha oli synti, tehtiin murha, että saisi kuolemantuomion eikä tarvitsisi tappaa itseään. 🤣

Höpsis.

Onhan se murhakin synti.

Ihmiset tekivät kovin laiskasti töitä Suomessa ennen 1800-lukua. Talvet etenkin olivat yhtä tyhjäkäyntiä, kun metsäteollisuuttakaan ei ollut.

Toimettomuus aiheuttaa alakuloisuutta. Pitkäaikaistyöttömät yksinäiset syrjäytyneet ovat lähes aina kroonisesti alakuloisia vaikka eivät kärsisikään varsinaisesta masennuksesta.

Ei noiden teorioiden mukaan sitten ollut kipuja, sairauksia tai vammojakaan, vaan kaikki vaan tekivät helvetisti töitä. Ei huolta huomisesta kellään.

Tuossa pikaisesti googlasin toisen ketjun innoittamana, ja väitettiin että on jotain metsästäjä-keräilijä-yhteisöjä jotka eivät käytännössä tunne masennusta. Ja että he työskentelisivät 17 tuntia viikossa keskimäärin.

Vaikea kyllä uskoa että tuo riittää ravinnon saamiseen, ehkä sitten jossain.

Mutta eikö tuo juuri ole laiskuutta, eikä työskentelyä apinan raivolla?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa pikaisesti googlasin toisen ketjun innoittamana, ja väitettiin että on jotain metsästäjä-keräilijä-yhteisöjä jotka eivät käytännössä tunne masennusta. Ja että he työskentelisivät 17 tuntia viikossa keskimäärin.

Vaikea kyllä uskoa että tuo riittää ravinnon saamiseen, ehkä sitten jossain.

Mutta eikö tuo juuri ole laiskuutta, eikä työskentelyä apinan raivolla?

Se on se liikunta. Jos juoksee neljä tuntia päivässä paljain jaloin, ei voi olla masentunut. Loppuajan voikin sitten syödä ja kertoa hauskoja tarinoita nuotiolla. 

Sitten kun ei enää jaksa, niin kävelee jollekin kukkulalle kuolemaan. 

Taisi 1700-luvulla olla Paavo Ruotsalaisella jonkinlainen masennus, kun käveli 200 km hakemaan apua maallikkosielunhoitaja seppä Högmanilta. Muutaman vuoden oli jo ahdistanut kovaa. Menomatkalla oli katsellut sopivia oksia, mihin saisi itsensä ripustettua. No Ukko-Paavo sai apua, onneksi.