Nirson lapsen vastakohta
Onko muilla kokemusta lapsista jotka vaan söisi ja söisi? Meidän 4v tyttö on tälläinen, ollut miltein koko ikänsä.
Oon ihan puun ja kuoren välissä mitä tehdä, toisaalta oon sitä mieltä että lapsen syömiseen ei saisi puuttua kun se saattaa vaikuttaa aikuisiän syömisiin mutta en myöskään voi olla kieltämättä jos tyttö syö yhtä paljon kun isänsä! Nyt lähipäivinä on alkanut valitus mahakivusta ruoan jälkeen, enkä yhtään ihmettele. Iltaisin vatsa on kuin vanhalla juopolla, kova ja pinkeä :D
Ja ruoka siis voi olla mitä vaan. Että toisaalta hyvä vaan, meillä ei ainakaan nirsoilla mistään, menee niin kasvisruoka kun mitkä tahansa lihapadat. Kyse ei siis ole herkuista vaan ihan kotiruoasta, puheista, leivästä, hedelmistä..
Neuvolassa ei olla huolestuttu painosta, menee kyllä plus -käyrällä (nyt 4v neuvola oli 99cm ja 16kg) mutta niin on mennyt vauvasta asti.
Mielipiteitä, kokemukset varsinkin on enemmän kun tervetulleita! Kiitos.
Kommentit (28)
No meillä on nirso lapsi, joten ei ole kokemusta mutta oletko yrittänyt varovasti rajoittaa syömistä eli niin, että kun sinusta alkaa syödä liikaa niin sanot että muuta ei saa enää ottaa lisää kuin esim salaattia tms. Mikä sinusta olisi sopivaa? Eli niin että et kiellä syömästä mutta annat syödä vaan ei- niin-täyttävää ruokaa.
En tiedä, voi olla huonokin ohje mutta itse toimin vastaavasti nirson lapsen kanssa eli hänen pitää esim. 5 palaa perunaa ennen kuin saa ottaa leipää. Tms.
Tsemppiä!
Mielenkiintoista. Millaiset ruokailutottumukset lapsella oli vauvana?
Vierailija kirjoitti:
No meillä on nirso lapsi, joten ei ole kokemusta mutta oletko yrittänyt varovasti rajoittaa syömistä eli niin, että kun sinusta alkaa syödä liikaa niin sanot että muuta ei saa enää ottaa lisää kuin esim salaattia tms. Mikä sinusta olisi sopivaa? Eli niin että et kiellä syömästä mutta annat syödä vaan ei- niin-täyttävää ruokaa.
En tiedä, voi olla huonokin ohje mutta itse toimin vastaavasti nirson lapsen kanssa eli hänen pitää esim. 5 palaa perunaa ennen kuin saa ottaa leipää. Tms.
Tsemppiä!
Joo siis näin ollaankin toimittu! Mutta tyttö yleensä sit syö näitä kasviksia ja hedelmiä rajattomasti. Tänään iltapallakin olisi varmaan kaksi appelsiinia (kahden täysjyväleivän jälkeen) mennyt ihan sukkelaan, siihen malliin pyöri pikkusiskon appelsiinin ympärillä kun omansa oli syönyt..
Mut nyt rupesin miettimään tosta mun appelsiinista ja leivistä, että mikä on sopiva määrä ruokaa tuon ikäiselle ja kokoiselle tytölle. Voiko sillä oikeesti sit olla nälkä?? Jos mä annankin sille liian vähän ruokaa 🤔
ap
Tai jos tytölläsi ei toimi tuo kylläisyyshormoni?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Millaiset ruokailutottumukset lapsella oli vauvana?
Tissitakiainen oli jo silloin, imetin pitkään. Miltein 2vuotiaaksi asti, rinta oli tosi tärkeä sille. Muistaakseni siinä 1-2,5v asti söi ihan normaalisti kiinteitä ruokia (yksi lautanen ruokaa, välillä ei jaksanut sitäkään) mutta lähempänä 3v alkoi tää ruokamäärä lisääntymään.
Ap
Ei mitään ongelmaa, jos lapsi on kuitenkin terve, liikkuvainen ja normaalipainoinen tai vain hiukan pullea. Jos ylipainoa alkaa tulla, helpointa on valmistaa ruokaa vain sopiva määrä. Jos nelihenkisellä perheellä on pannulla 4 pihviä ja kattilassa 4 perunaa, on kaikille selvää, että jokaiselle on 1 kpl kumpaakin. Salaattia ja näkkileipää voi sitten ottaa vapaasti kuinka paljon tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Pyytääkö lapsi siis paljon lisää?
Juu. Joka aterialla. Oli kyse sitten lämpimästä ruoasta, aamupuurosta, hedelmästä tai leivästä. Tuntuu olevan enemmänkin jo tapa. Oon sanonut, että odota hetki ruoan jälkeen että täytyykö se vatsa kuitenkin siitä ensimmäisestä lautasesta mutta aina vaan tulee se, saisinko lisää? 🙃
Ap
Meillä hoikat lapset jotka ovat aina syöneet vain nälkäänsä, mutta heidän serkkunsa ovat vauvasta asti olleet mahdottomia syömään eli pienestä alkaen heillä on ollut suuret annokset ruokaa ja ovatkin tukevia olleet koko ikänsä.
Heillä ruoka on suuressa merkityksessä ollut aina eli joka paikkaan lähdetty eväitten kanssa ja juhlat juhlittu syömällä. Vanhemmat ovat samanlaisia.
Antaisin syödä vaikka sankollisen, kunhan se on terveellistä eli vaikka salaattia.
Herkut minimiin
Mä olin samanlainen syntymästä lähtien ja oon yhä edelleen ja ikää 31v. Jo vauvaiässä ihmiset kiinnitti huomiota tosi isoon ruokahaluun. Ja synnyin 4,5 kilosena ja sisko syntyi 5 kiloisena. Pikkulapsena äiti sanoi esim että "1 kerran saa ottaa lisää" tms, ja olin normaalipainoinen pikkulapsena, mutta sitten kun äiti ei enää kontrolloinut niin aloin lihomaan. Ja lihosin aina esim toisen mummin luona joka ei rajottanut syömisiä, ja muutenkin lihosin herkästi jne. Ja nyt oon samanlainen, ja aina lähes ollu enemmän tai vähemmän ylipainoinen aikuisena, kai näiden geenienkin takia.
Ensimmäisen kerran joskus 8 vuotiaana terveydenhoitaja sanoi että huomaa ett mun paino on noussut "yli käyrien" ja otti äitin puhutteluun, sillon mummi hoisi meitä iltapäivät ja syötiin sämpylöitä yms paljon jne.
Muistan etten tykännyt kun terveydenhoitaja puuttui, onneksi itsetunto suht ok, koska tottunut olemaan pyöreämpi, mutta siltihän tämmönen luokitellaan vaan "itsehillinnän puutteeksi".
Niin ja mun suvussa on osa ihmisistä pyöreitä, mutta osa esim. vanhemmat hoikkia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä hoikat lapset jotka ovat aina syöneet vain nälkäänsä, mutta heidän serkkunsa ovat vauvasta asti olleet mahdottomia syömään eli pienestä alkaen heillä on ollut suuret annokset ruokaa ja ovatkin tukevia olleet koko ikänsä.
Heillä ruoka on suuressa merkityksessä ollut aina eli joka paikkaan lähdetty eväitten kanssa ja juhlat juhlittu syömällä. Vanhemmat ovat samanlaisia.
Antaisin syödä vaikka sankollisen, kunhan se on terveellistä eli vaikka salaattia.
Herkut minimiin
Voi ei, tunnistin mut ja miehen tuosta! Ollaan normaalipainoisia mutta meille ruoka on iso osa just kaikkia juhlia ja esim. jonkun kivan shoppailureissun kruunaa mukavasti kahvilassa käynti jne.. Ahdistava ajatus jos meidän ruokakäyttäytyminen olisi laukaissut tytölle jonkun "syömishäiriön."
Joku tuolla mainitsi sen kylläisyyshormonin. Mä pitkään pelkäsin sitä prader Willin oireyhtymää mutta onneksi mikään muu ei täsmännyt kun vaan tuo ruokahalu. Onko jollain enempi tietoa tuosta hormonista? Voiko se reistailla muutoin terveellä ihmisellä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olin samanlainen syntymästä lähtien ja oon yhä edelleen ja ikää 31v. Jo vauvaiässä ihmiset kiinnitti huomiota tosi isoon ruokahaluun. Ja synnyin 4,5 kilosena ja sisko syntyi 5 kiloisena. Pikkulapsena äiti sanoi esim että "1 kerran saa ottaa lisää" tms, ja olin normaalipainoinen pikkulapsena, mutta sitten kun äiti ei enää kontrolloinut niin aloin lihomaan. Ja lihosin aina esim toisen mummin luona joka ei rajottanut syömisiä, ja muutenkin lihosin herkästi jne. Ja nyt oon samanlainen, ja aina lähes ollu enemmän tai vähemmän ylipainoinen aikuisena, kai näiden geenienkin takia.
Ensimmäisen kerran joskus 8 vuotiaana terveydenhoitaja sanoi että huomaa ett mun paino on noussut "yli käyrien" ja otti äitin puhutteluun, sillon mummi hoisi meitä iltapäivät ja syötiin sämpylöitä yms paljon jne.
Muistan etten tykännyt kun terveydenhoitaja puuttui, onneksi itsetunto suht ok, koska tottunut olemaan pyöreämpi, mutta siltihän tämmönen luokitellaan vaan "itsehillinnän puutteeksi".
Kiitos omakohtaisesta kokemuksesta! Meidän vanhemmat myöskään ei ymmärrä tätä asiaa, niiden mielestä mä nipotan jos sanon että ei toista grillimakkaraa tai kolmatta lettua.
Mua myös pelottaa toi, että paino vaan rupee kertymään kun tyttö poistuu "mun valvovan silmän alta." Esim. kouluun. Jos sama meno jatkuu niin tyttö ottaa aina santsilautasen. Ja sitten vielä kotona sama kierros uudestaan. Voi pojat, mitä mä teen?
ap
Onko jollain enempi tietoa tuosta hormonista? Voiko se reistailla muutoin terveellä ihmisellä?
-Reistailla?! Tossa hormonissa on varmasti paljon yksilöllisiä eroja.
Hmm.. No vaikeahan se on täysin ennustaa tai hallita ihmisissäkin olevia eroavaisuuksia mutta se mitä esim ITSE näin aikuisena olisin nähny itelleni sopivaksi ratkaisuksi, olisi luultavasti ollut resurssien laitto johonkin todella aktiiviseen liikuntaharrastukseen, tyyliin monta kertaa viikossa. Koska olin siis muutenkin todella fyysisesti aktiivinen lapsi, en vain ruokahalun osalta. Koska uskon että sillon se olisi tasoittunut ja olisi ollut enemmän kehon mukaista toimintaa, kun kulutuskin olisi ollut isompi. Ja ehkä itse tulee vaan mieleen että opettaa lapselle että kasviksia ja hedelmiä saa syödä "niin paljon kun haluaa", että korostaa niitä ja opettaa että herkkuja ei, mutta ei myöskään normaalia ruokaa tietenkään mitään monia monia lautasia joka aterialla.
Meillä juuri ap:n tytön kaltainen tyttö, mutta hän on jo 11v. Ruokahalu oli pohjaton pienempänä ja vieläkin on todella hyvä syömään, kaikki maistuu. Noin 6-vuotiaaksi asti meni painossa normaalin ja ylipainon rajalla, mutta siitä eteenpäin suhteellinen paino laskenut aikalailla keskikäyrille. Tyttö on aina ollut tosi urheilullinen ja lihaksikas, koskaan ei neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa ole oltu huolissaan, vaikka itse asiasta olin huolissani ja kyselin neuvolassa, että onko normaalia ollenkaan. Sanottiin vaan että hyvä kun syö ja on liikunnallinen ja lihaksikas, ei huolta, vaikka paino vetee yläkäyrillä tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain enempi tietoa tuosta hormonista? Voiko se reistailla muutoin terveellä ihmisellä?
-Reistailla?! Tossa hormonissa on varmasti paljon yksilöllisiä eroja.
Mun sukulainen on kanssa muuten ihan "normaali", mutta sillä on ongelmia kylläisyyden tuntemisen ja sappirakon kanssa. Sillä on jotain synnynnäistä häikkää sappitiehyissä ja jotain vikaa kylläisyyshormonin erittymisen kanssa. En tiedä, onko sappiongelmilla ja ruokahalulla yhteyttä.
Mulle tuli mieleen diabetes. Eikö se voi aikuisilla näkyä näläntunteena?
Diabetes! Aina vaan pahenee kauhukuvat. Mitään tiheentynyttä virtsaamisen tarvetta tai janoa ei onneksi ole ainakaan, mitäs muita niitä klassisen dm oireita on. Meillä kummallakaan ei ole 1. Tyyppiä suvussa.
Mäki neuvolassa aina tarkistan että onhan se paino ok ja täti vaan tyytyväisenä vakuuttelee että on, niin kai siihen pitää sitten vaan uskoa. Ei tyttö mitenkään lihava ole, maha tosiaan iltaisin vaan on välillä aika.. kookas!
Itse samassa tilanteessa tihentäisin ruokailutahtia ja vähentäisin niissä tarjolla olevan ruuan määrää.
Jaahas puheet.. piti olla puuro... :D
Ap