Mies on ekaa kertaa yötä poissa kotoa ja mä olen ihan onneton

Paripeiton alla yleensä nukutaan, joten eiköhän siinä hänen hajuaan.



Mä luulin, et voin ihan hyvin kun hän on pois ja tää oli kova tää pudotus, kun en olekaan hyvinvoiva.

Miehellesi varmaan huojentavaa olla edes yksi yö pois. (Vaikka ei varmasti sitä sinulle tunnusta). Liiallinen riippuvuus tukehduttaa toisen.

mut se helpottaa... tiedän kyllä tunteen. Tekee vaan mieli nyyhkyttää itsensä uneen :-(

niin siis, kunnes perheen nuorempi herra tulee viereen.

En kyl omasta mielestäni ole läheisriippuvainen, kun olen ollut ihan vahvana yksinhuoltajanakin. Kun itse reissaan, niin ei tunnu yhtään pahalta.



ap

t. nimim. välillä kuusikin viikkoa putkeen miehestään erossa ollut

kyllähän sitä toista saa kaivata ja käyttäytyä vähän epäitoivoisestikin... eikö se vaan ole hyvä merkki ja sitten on kahta ihanampaa kun toinen tulee kotiin... voimia sulle :)

Kyllä siihen tottuu! Hemmottelen itseäni joskus esim. hyvällä elokuvalla (jollain romanttisella, joista mies ei niin välitä), saunon rauhassa ja käyn lenkillä.

Ei se enää tunnu kun on jo niin tottunut, mutta aamun aikana kun se tulee, niin kyllä mä käperryn viereen.. =) Paitsi eilen kyllä pelkäsin, kun meinas tulla ukkonen. Se ei oo kivaa yksin, eikä kyllä muutenkaan.. Mä herään jopa öisin " tarkistamaan" , että onko mies jo tullut, kun joka yö tulee vähän eri aikaan.. (Riippuu hommien määrästä ja työtahdista ollaanko vuorot loppuun vai ei. )

kaipaan miestä. Se vaan kertoo, et tunteeni häntä kohtaan ovat hyvin selkeät. Sen sijaan en taas selvästikään tykkää siitä, että olen saattanut itseni taas näin lähelle toista ihmistä. Eli ehkä jossain sisimmässäni pelkään, että jos tämä juttu ei onnistukaan, niin sitten muhun koskis enemmän kuin jos pitäisin itseni vähän itsenäisempänä. Ymmärtääköhän kukaan?