Miksi äiti väsyy?

Kuullostat yliväsyneeltä ja uupuneelta. Koska olet viimeksi käynyt yksi missään?

Vierailija:

Mistä tietää, että on parasta siirtää lapset toisten kasvatattaviksi?

Mulla menee myös välillä herneet nenään ja sitten jälkikäteen pohdin, että kuinkahan suuren vaurion olen äiti-lapsi suhteeseen aiheuttanut. Tilanne helpotti kun kävin pari kertaa puhumassa terapeutille. En olisi menny, mutta mies pakotti. En mitenkään tiennyt tai osannut ajatella olevani masentunut, mutta näin jälkikäteen luulen että muutos vaimosta, suht vapaasti kulkevasta äidiksi joka on melko sidoksissa kotiin oli niin rankka henkisesti, etten osannut sitä käsitellä.



Samalla nousi kyllä omia lapsuusmuistoja mieleen, jotka ei olleet niin kovin mieltä ylentäviä. Eli olin kai sitten jotenkin haudannut sisääni omia lapsuusarpia ja ne tulivat holtittomana vihana ulos.

nyt syksyllä yritän aloittaa jumpan, jossa käyn yksin kerran viikossa. Pitää vain se hoitaja jostain löytää niin pääsen sinne.

ap

mm uhailen rivien välistä, että äiti lähtee pois kun ei jaksa enää... tai äiti suuttuu koska lapset ovat ilkeitä ja pahankurisia. Lisäksi huudan samaa paskaa kuin äiti eli " olette niin tyhmiä, että kukaan ei jaksa teitä...minä yritän jaksaa kun on pakko!"



Pesuhuoneessa nakkasin pyykkikorin lattiaan kun 4v heitti likavaatteet lattialle, vaikka pyysin viemään ne koriin. 4v vain katseli muualle ja heitti vaatteet liioitellun ronskisti juuri toiseen suuntaan. JOlloin repesin ja huusin, että " mitä minä niitä kwräämään kun teidän vaatteita ne ovat!!" ja pyykkikori perään.



Tänään annoin 2vuotialle luunapin kun joi kylpyvettä ja se on kiellettyä. Molemmat vein nukkumaan sanoilla" nyt sitten sänkyihin... hyvää yötä!" ja kun eivät riekkumiseltaan ja leikeiltään malttaneet sänkyihin niin huusin oven raossa hetken että " en ala täällä koko yötä päivystämään, jote nyt on teille hyvät yöt sanottu" ... kohta lapset kirmasivat nukkumaan, jolloin totesin vain, että " ovi menee nyt kiinni" . Niin meni 2v ja 4v nukkumaan ilman äitiä.



teen töitä..teen kyllä aina kuin mahdollista.



ap

et ole ainoa ongelmasi kanssa. täällä myös kotiäiti joka kipuilee samojen tuntojen kanssa. On hienoa että tiedostat ongelman ja haluat saada siihen apua. Keskustele miehesi kanssa niin että hän oikeasti ymmärtää tilanteesi. Päättäkää että muutatte elämäänne niin, että voit paremmin. Mieti kaikki asiat jotka tuovat sinulle kotona olemisessa ahdistusta ja etsikää niihin ratkaisuja ja uusia toimintatapoja. Ota aikaa itsellesi ja yhteistä aikaa miehesi kanssa. Pyytäkää hoitajaa mannerheimin lastensuokeluliitosta jos et muualta saa! On tärkeää että rakastat lapsiasi ja et ole huono äiti vaikka niin kokisitkin. Varmasti jokainen äiti on välillä todella väsynyt. minä ainakin. On vain tärkeää että löytyy tahtoa parantaa elämänlaatua ennen kuin kaikki menee oikeasti päin seiniä.

vasta yksi lapsi 3 v ja senkin kanssa olen helisemässä.

Tajusin oikeastaan oman karmeuteni vasta silloin, kun olimme oman äitini luona ja hän huusi lapselleni samoja kauheuksia kuin minulle aikanaan. Silloin ajatttelin että ei helvetti jos olen itse joutunut saman kestämään niin lapseni ei tarvitse!

Olen sanonut lapselleni että äiti sanoo välillä hölmäjä että käske heti lopettaa jos sanon niitä!

Lasken myös 10 tai vaihdan huonetta että saan itseni rauhoittumaan, sitten revin itseni ylös tuolilta ja sanon TEHDÄÄN YHDESSÄ! Eipä ole tuon asian tajuamisen jälkeen kovin montaa kertaa temppuiltu!

Ja yritän kasvattaa luottamusta välillämme, eli sovin salaa naapurin kanssa että menee ulos oman lapsensa kanssa ja minä annan omani lähteä ulos yksin (meillä on erittäin suojaisa ja rauhallinen piha jossa ei koskaan liiku ulkopuolisia!). Hän menee taloyhtiön puistoon ja noin 20 min välein huudan hänen nimeään ja heti on vastattava ja jos huudan käymään, on tultava. Naapuri sitten pitää häntä silmällä, ei kiellä mitään ellei ole jotain kamalaa, mutta jos tekee jotain minkä minä olen kieltänt, naapuri laittaa piikin puhelimella ja minä menen katsomaan. Veilä ei ole soitellut vaan lapsi on ollut kuin enkeli.

Kannattaisikohan sinunkin antaa lasten touhuta välillä ihan keskenäään ja sanot vaan että nyt on äidin oma aika ja te leikitte leluilla!