Miten saan 9-vuotiaan ovesta ulos?
Lojuu huoneessaan, töllöttää ruutuja. Ei lähde kavereille, lenkille, pihalle, kauppaan, trampalle... Ei mihinkään. Jos pakotetaan, istuu terassilla mököttämässä pakolliset minuutit, kulkee lenkillä puoli km jäljessä, paiskoo pyöräänsä. Kävimme parin pvän kaupunkireissun, mentiin lasten ehdoilla koko ajan, aivan järjetöntä kiukuttelua. Paino noussut, kunto tietysti huono. Ruutuaikaa rajoitetaan, nukkumaan menoaika sama, ruokavaliossa skarpataan (lihoi kun oli osan päivästä yksin kesäkuussa, söi luvatta kaapista herkkuja), ehdotan yhteisiä tekemisiä.
Mitä tehdä? Oma loma kutistuu myös kotona kököttämiseksi, pää hajoaa!!
Kommentit (33)
En osaa muuten kommentoida mutta mun koululainenkaan ei ole halunnut nähdä kavereita kovinkaan usein lomalla. Tuntuu että tykkää juurikin tönöttää vaan kotona. Ehkä kouluvuoden aikana tulee yliannostus kavereista
Jos lapsi oireilee sinun kiirettäsi ja kireyttäsi?
Olisit kasvattanut pentusi paremmin. :) Oma moka kun lapsi on ruudusta riippuvainen nörtti.
Sinun pitää auttaa lastasi, joka ei voi nyt hyvin! Lapsella on vaikeaa. Ei hän varmasti itsekään nauti olostaan: ei ole kivaa lihoa ja olla voimaton.
Voi olla kiireenii oireilua, kurjaa tietysti että nyt kun aikaa olisi ei yhteyttä löydy. Aina ei voi downshiftata vaan on hyvä/pakko tarttua tilaisuuksiin joita tulee eteen.
Kasvatusta, rajoja ja välittämistä ei lapsilta ole puuttunut. Aikaa on puuttunut viimeisen vuoden aikana. Meillä ei myöskään ole pentuja.
ap
Tunnelma on kovin raskas täällä kotona, on ollut lapsen kanssa ja lapsella jo pidempään. Miten auttaa?? Olen todella huolissani ja surullinen lapsen tilanteesta.
Kiitos empaattisista vastauksista.
ap
Voisitko mennä jonnekin ihan kahden tämän lapsen kanssa? Jutella, miten paljon hänestä tykkäät. Jos lapsi vain murjottaa ja kitisee, kysy, mikä hänen mieltään painaa. Kerro että haluaisit auttaa häntä olemaan taas iloinen ja voitaisiin yhdessä miettiä, miten se onnistuisi.
Masentunut ihminen vetäytyy ja "sijaistoimintona" näpyttää pelejä ja tuijottaa ruutua. Syyttely ja pakottaminen voivat pahentaa oloa, mutta yksin ei pidä jättää pahan olon kanssa. Ruuduista pitäisi saada totaalivieroitus!
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:49"]
N-P-otetta on kokeiltu monta kertaa ja tulos aina sama: uhma,vastustus ja raivoaminen. Ei toimi. Ruutujen totaali takavarikko on mietinnässä, tuo tosin (alkuun?) huutomyrskyn mutta voisi jotain muuttaa. Palkkioille tyttö viittaa kinttaalla, tosin ajattelin jälleen tsemppaantua jotain silläkin rintamalla kehittämään. Herkut on ei palkkiona toimi - ruutuaika voisi olla parempi.
Erikoista on tuo ettei huvipuistoreissukaan tuo oloon muutosta, eikä kavereiden seura kiinnosta jos kaverille pitää mennä... Haluaisi olla vaan kotona. Koko ajan.
Kiitos ajatuksistanne - tuleeko muuta mieleen joka olisi toiminut jollekin lapselle? Onko kenelläkään vastaavaa pulmaa?
ap
[/quote]
Kuinka paljon tuota ruutuaikaa lapsella oikein on??
Meillä 9v saa pelata puhelimella max 30 min päivässä. Ja ehkä tunnin katsoa tvtä. Siinä päivän ruutuajat. Eikä omassa huoneessa ole mitään ruutuja.
Kuulostaa että tytön mieltä painaa joku. Voi tosin olla osin kyse myös 9 vuoden taitteesta (googlaa). Mutta vähän huolestuisin tuosta tytön makaamisesta. Sanoit että kaikki aika menee riidellessä. Mistä te riitelette?
Puhuit myös omasta käytöksestäsi, että hermo menee. Ehkä sullakin peiliin katsomisen paikka?
Etenisin nyt niin, että et odota lapselta mitään. Lapsihan tajuaa, että et ole häneen tyytyväinen. Keskitä tuo energia ennemminkin siihen, että pääsisit käsiksi siihen, mikä tyttöä painaa. Keskity vain positiiviseen. Yritä lähentyä tytön kanssa. Tehkää mahd paljon kahdestaan asioita.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:49"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:49"]
N-P-otetta on kokeiltu monta kertaa ja tulos aina sama: uhma,vastustus ja raivoaminen. Ei toimi. Ruutujen totaali takavarikko on mietinnässä, tuo tosin (alkuun?) huutomyrskyn mutta voisi jotain muuttaa. Palkkioille tyttö viittaa kinttaalla, tosin ajattelin jälleen tsemppaantua jotain silläkin rintamalla kehittämään. Herkut on ei palkkiona toimi - ruutuaika voisi olla parempi.
Erikoista on tuo ettei huvipuistoreissukaan tuo oloon muutosta, eikä kavereiden seura kiinnosta jos kaverille pitää mennä... Haluaisi olla vaan kotona. Koko ajan.
Kiitos ajatuksistanne - tuleeko muuta mieleen joka olisi toiminut jollekin lapselle? Onko kenelläkään vastaavaa pulmaa?
ap
[/quote]
Kuinka paljon tuota ruutuaikaa lapsella oikein on??
Meillä 9v saa pelata puhelimella max 30 min päivässä. Ja ehkä tunnin katsoa tvtä. Siinä päivän ruutuajat. Eikä omassa huoneessa ole mitään ruutuja.
[/quote]
Huhuu ap, missä olet?
Itsellä sen ikäiset lapset ja tarvii oman ikäisensä seuraa. Kaverin kanssa piristyy. Muistan myös omasta lapsuudesta kuin tärkeää oli saada kontakti oman ikäiseen vaikka kirjeitse tms. Leikkiä ja höpöttää... ei aikuisen "kaveruus" korvaa sitä.
Lapsella yhteensä 2t pvässä ruutuaikaa, koskee myös puhelimen ruutua.
Kaverit todellakin tärkeitä - mutta lapsi ei halua lähteä kaverin luo vaikka n.km:n säteellä on monta kaveria. Ei kaverit kauaa pyytele kun yksi ei tule. Syytä ei tähän sano muuta kuin "En halua!!".
Mainitsemani riitelyt ovat siis tätä patistamista ja yritystä selvittää. Yritän pysyä rauhalllisena ja onnistunkin vaikka toinen osapuoli huutaa heti.
ap
Sillä ei varmaan ole kavereita, mielestäni ulkomaanmatka ei ole pikku valhe vaan juontaa juurensa jostain suuremmasta esim. Hyväksytyksi tulemisen tarpeesta. Ja miksi sitten ei koe olevansa tarpeeksi " kavereilleen" että tarvitsee keksiä moista...tytöt ovat julmia, mutta tosi ystävälle ei tarvitse valehdella.
Anna ottaa kaveri mukaan johonkin huvipuistoon tai ehdota joku kiva kylpylä reissu kaveri mukana.
Mitä jos antaisit vaan sen lapssen olla. Hyväksy lapsesi. Lapsi voi varmaan tosi hyvin, kun äiti koko ajan moittii "älä tee tätä, älä tee tuota, susuta tulee lihava, kun vaan syöt ja makaat". Anna lapsen olla rauhassa. Opettele hyväksymän, että lapsesi ei ole sinun jatkeesi ja halua samoja asioita kuin sinä.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:42"]
Olisiko joku palkitsemissysteemi toimiva? Kun olet ulkona tunnin (terassilla istumista ei lasketa), saat 30 min ruutuaikaa tai kun olet kävellyt kaupalle/mummolaan/metsänraunaan ja takaisin saat kourallisen sipsejä? Ruutuaika ja herkut taitavat kuitenkin olla ne kiinnostava asia. :) Ei tietenkään liikaa herkkuja, eikä joka päivä, ettei se paino nouse. :)
[/quote]
P.S Ja ilman ulkoilua/liikuntaa ei siis lainkaan ruutua tai herkkuja!
[/quote]
Rajoitatteko aikuiset itseännikin näin? Nää ruutuika rajoiyukset on ihan naurettavia! nyky yhteiskunta pohjautuu digitaalisten laitteiden käytölle, some, internetille.. nykylapset on diginatiiveja. Kieltämällä kehitätte vaan riippuvuutta.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:33"]
Tunnelma on kovin raskas täällä kotona, on ollut lapsen kanssa ja lapsella jo pidempään. Miten auttaa?? Olen todella huolissani ja surullinen lapsen tilanteesta.
Kiitos empaattisista vastauksista.
ap
[/quote]
Lapsellasi alkaa murrosikä.
Hyväksymisessä on opeltavaa, totta. Diginatiivejahan nämä. Lapsi ei kuitenkaan voi hyvin. Ei kai kaikki ole kiinni minun patistamisestani? Niin tyhmä en ole ollut että olisin lihavaksi haukkunut lastani. Paino on kuitenkin noussut merkittävästi, kunto tosi huono kun ei pikku matkaa jaksa kävellä. Näitä on vaikea hyväksyä. Kesäsuunnitelmissa oli pieni matka. Lapsille ei ole asiasta puhuttu enkä tiedä miten meidän aikuisten voimat riittävät tuon kiukuttelijan kanssa. Aiemmin mainitsemani pikkureissu oli niin kamala. Miksi viedä lasta huvituksiin kun tämä ei niistä nauti?
Voi masennus.
Ap
ap vaikuttaa kylmäkiskoiselta nalkuttajalta. Kuka sellasen kanssa haluaa olla? Lapsi parka :(
Yhdessäolon hetkiä olen tietoisesti hakenut, kortin pelaamista, leipomista, musiikin kuuntelua, lukemista. Tyttö tulee houkutellen hetkeksi mutta väsähtää samantien, haluaa pois. Aikaisemmin em.aktiviteetit oli mukavia. Ei ole koskaan ollut harrastuksista kiinnostunut, puolipakolla käynyt jossakin. Liikkumista tuli aiemmin itsestään kun oli niin vauhdikas lapsi - nyt vaan mieluiten makaa.
Oma esimerkki? Isä ja pikkuveli liikunnallisia, minä päivätyön, yrittäjyyden, kouluttautumisen vuoksi totaalissa aikapulassa en jaksa liikkua muuta kuin arkiliikkumisia mahd.paljon kävellen/pyörällä. Nyt lomalla olisi liikkumiseen aikaa mutta aika menee kotona riidellessä...
Kiusaamisasian skannaamista on ollut, ei oikein pääse selvyyteen tästä. Opettajan mielestä ei pulmaa. Somessa aikamoista sanailua välillä puolin ja toisin. Tyttö jää pienistä valheista kiinni, mm.valehteli lk-kavereilleen että menemme ulkomaanreissulle tiettyyn paikkaan.
Yritän tasoittaa omaa tapaani olla, myönnän että hermo on varsin kireällä kun ei hyvällä saa asioita eteenpäin. Tyttö on kova suustaan, huutaa,raivoaa, haukkuu kun sille kierrokselle sekunnissa menee.
Kiitos keskustelusta, mitä muuta tulee teille mieleen?
ap