Köyhä elämä pk-seudulla vai hyvä elintaso Pohjois-Ruotsissa?

Ikävöin kovasti takaisin kotiseudulleni Helsingin seudulle. Tulin Pohjois-Ruotsiin työkeikalle ja tarkoitus oli muuttaa sen jälkeen takaisin. Palkka on kuitenkin niin hyvä hoitoalalla verrattuna Suomeen, että rahaa on jäänyt jopa säästöön. Pk-seudulla kaikki meni mitä tulikin. Vuokra oli tonnin pintaan, täällä alle viisisataa.

Suomessa menetin luottotietoni takauksen takia kymmenen vuotta sitten, ja vaikka olenkin maksanut kaiken pois, on luottotiedot vielä vuoteen 2023 asti punaisella. Ruotsissa tarjottiin luottokorttia melkein samantien, jopa asuntolainaa. En ole ottanut kumpaakaan. Täällä olisi mahdollista ostaa jopa auto, kapine, josta en ole voinut edes haaveilla kymmeneen vuoteen. Voisin viedä lapsia harrastuksiin ja tehdä kaikkea kivaa matkustellen. Olen yksinhuoltaja, joten tuntuu kuin paratiisin portit olisivat auenneet. En ole tottunut tällaiseen elintasoon. Mitään velkaa minulla ei ole enää mihinkään, joten rahaa jää mukavasti. Olen ostanut lapsille tuliterät fillarit, puhelimet, pleikan, hienoja vaatteita ja harrastusvälineitä. Ja rahaa jää vielä säästöönkin.

Asiassa on vain pari muttaa. Lapset kaipaavat kavereitaan, ja myös vanhin poikani asuu Helsingissä ja opiskelee siellä.

Olenko itsekäs jos jäämme tänne vielä hetkeksi?