Lue keskustelun säännöt.
Luulin aina olevani kissaihminen, mutta...
03.07.2014 |
tässä kun on tullut oltua melkein 10v ilman kissaa, ja välillä oon kaipaillut kissanpentua, niin jotenkin sitä on sellainen olo, että ehkä me ei kuitenkaan enää hankita kissaa.
Sitä on ruvennut miettimään asiaa siltäkin kannalta, että miten helppoa elämä kuitenkin on ilman kissaa. Ei aina johonkin lähtiessä tarvitse hoitajaa kissalle ja eikä ole kissankarvaa joka paikka täynnä ja vähemmän muutenkin kuluja...
En sitä sano, etteikö kissat toisi paljon sisältöä elämään. Kyllä ne tuo, kylöä mä rakastin omaa kissaani tosi paljon. Mutta kai se aika on jo takana päin...
Aika aikaansa kutakin.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua täysin, ei se aina ole helppoa elämää kissojen kanssa. Niistä on vaivaa ja rahaa palaa kiitettäviä summia.
Mut silti en vaihtaisi koskaan pois päivääkään kissojeni kanssa ja tiedän, että kun vanhuksesta aika jättää tulen hankkimaan toisen kisun tilalle. Ei se menetettyä rakasta koskaan korvaa, mutta se on sitten uusi rakas joka täyttää päivät toilailuillaan ja hölmöydellään.
Ja vaikka lähes päivittäin olen kissoistani tekemässä paistia, rukkasia ja karvalakkia, niin en silti halua heistä luopua ikinä. Toki aika tulee asiassa vastaan, mutta saavatpahan elää mahdollisimman hyvän ja rakkauden täyteisen elämän. Tai ainakin näin toivon niiden ajattelevan.
En voisi kuvitellakaan elämääni ilman kissoja. Niistä on seuraa ja vaivaa, mutta kun kipeänä olen niin hurisevat hoitajat löytyy aina vierelle. Flunssat yms parantuu nopeasti kun on karvaiset hoitajat vierellä. :)
Toki kauhulla tässä eläinlääkäriin olen menossa. En siksi, että pelkäisin jotain olevan kissoissani vialla, vaan siksi, että se tulee olemaan rahallisesti iso reissu. Mutta mitäpä en rakkaitteni eteen tekisi? :)