Kamalat/oudot/erikoiset kommentit, joita sait vauvavuoden aikana - peukutusketju

"Sinähän voisit jättää ristiäisissä sen kermakakun väliin."

Näin totesi äitini viitaten raskauskiloihini. Olin tilannut ainokaisen lapsen ristiäisiin kalliin kakun konditoriasta. Kurjalta tuntui, sillä tuolloin oli reilu kuukausi pojan syntymästä ja ei ne raskauskilot yhdestä kakkupalasta kiinni olleet.

miehen isoäiti halusi nähdä vauvan. heti ensitöikseen totesi, kuinka on erikoisen näköinen vauva. teki mieli sanoa, että vauva on muuten ihan isänsä näköinen :D

Synnytystä seuraavana päivänä lapsivuodeosaston kätilö totesi muuten vain (ihan siis ilman, että mitään arviota lapsesta pyydettiin), kuinka vastasyntyneemme on todella vaativa, temperamenttinen ja hankala tapaus. Tosi kurja fiilis tuli kommentista, sillä musta kenenkään ei pitäisi mennä arvostelemaan noin. 

Kaikki ne ihmettelyt miksen jaksanut lähteä kotoa tapaamaan ihmisiä ekoina kuukausina. Lapsella oli kamala koliikki ja huusi tuntikausia päivässä. Ei nukkunut päiväunia eikä ollut mitään rytmiä. Huuto saattoi alkaa noin vain. Eipä huvittanut lähteä ihmisten ilmoille lapsen kanssa, joka saattoi karjua naama punaisena niin että korvat tuntui halkeavan.

"anna sille enemmän pulloruokaa niin ei olisi nälkäinen!" anopin sanat kun vauva huusi rintaraivareiden takia. kyllä sitä maitoa riitti, vaikkei anopista siltä näyttänyt.

Mä inhosin kaikkia sukulaisia jotka tulivat silmä kovana tarkkailemaan imetyshetkiä ja olisivat halunneet ottaa kuvia muistoksi. Sori vaan, mutta mulla ei napannut tuollaiset valokuvat muiden kännyköiden muistissa. 

Vierailija kirjoitti:

Synnytystä seuraavana päivänä lapsivuodeosaston kätilö totesi muuten vain (ihan siis ilman, että mitään arviota lapsesta pyydettiin), kuinka vastasyntyneemme on todella vaativa, temperamenttinen ja hankala tapaus. Tosi kurja fiilis tuli kommentista, sillä musta kenenkään ei pitäisi mennä arvostelemaan noin. 

meidän vauvaa kuvailtiin aina vaikeaksi. itkun ja muun syyksi paljastui lopulta maitoallergia. että ei se aina mikään luonnekysymys ole, vaikka niin joku ulkopuolinen vauvasta kuvittelee.

Lasketaanko kommentit, joita ei saanut? Nimimerkillä olin muuttanut uudelle paikkakunnalle ennen vauvan syntymää ja yritin tutustua muihin vaunutteleviin mammoihin lapsen synnyttyä. Ei edes tervehditty takaisin ja mulkoiltiin vaan nenää pitkin.

Toisaalta olin varmaan aika homssuisen näköinen niihin trendikkäisiin instamutseihin verrattuna :D

Ihmeteltiin lapsen nimeä. Löytyi ihan kalenterista. Pitivät erikoisena, vaikka on perinteinen nimi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne ihmettelyt miksen jaksanut lähteä kotoa tapaamaan ihmisiä ekoina kuukausina. Lapsella oli kamala koliikki ja huusi tuntikausia päivässä. Ei nukkunut päiväunia eikä ollut mitään rytmiä. Huuto saattoi alkaa noin vain. Eipä huvittanut lähteä ihmisten ilmoille lapsen kanssa, joka saattoi karjua naama punaisena niin että korvat tuntui halkeavan.

Tämä! Vihasin myös kaikkia neuvojen tuputtajia. Siinä vaiheessa kun oli koliikkikeinut hankittu, vyöhyketerapia testattu, kaikki tipoista imetysdietteihin käytössä ja kokeiltu jokainen netistä/neuvolasta saatu jippo, niin ei olisi jaksanut kuunnella sataan kertaan noita neuvoja.

Peukutusjutut kuuluu seksipalstalle

Vihasin anopin tapaa hokea oi mummin pikku kulta! noin sata kertaa, kun kävi kylässä. Tuota mummia kiinnosti vain vauvalla kavereilleen brassailu ja kuvien ottaminen, jotta niitä saattoi esitellä kavereille.

Vauvaa sanottiin läskiksi. Kasvoi niin keskikäyrällä kuin olla voi.