Olen koulukiusattu Padasjoelta, kysy jotain!
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 22:06"]
Miksi laitoit otsikkoon "Padasjoelta"? Siksikö että koulukaverisi tunnistaisivat sinut ja voisit haukkua täällä heitä muka-anonyymisti? Vai mikähän oli pointti?
[/quote]
Olen myös käynyt koulua Padasjoella, ja siellä tuntui tuo koulukiusaaminen olevan jonkinlainen normi. En usko että aloittaja halu olisi lynkata ketään täällä. Itse olen saanut suurimmat arvet Padasjoen nuorisoelämästä, ja sitämyötä myös parhaimmat opit siitä mitä en halua olla! :)
[/quote]
Saako kysyä, mihin ajanjaksoon kouluaikasi sijoittuu?
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 22:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 22:06"]
Miksi laitoit otsikkoon "Padasjoelta"? Siksikö että koulukaverisi tunnistaisivat sinut ja voisit haukkua täällä heitä muka-anonyymisti? Vai mikähän oli pointti?
[/quote]
Olen myös käynyt koulua Padasjoella, ja siellä tuntui tuo koulukiusaaminen olevan jonkinlainen normi. En usko että aloittaja halu olisi lynkata ketään täällä. Itse olen saanut suurimmat arvet Padasjoen nuorisoelämästä, ja sitämyötä myös parhaimmat opit siitä mitä en halua olla! :)
[/quote]
Saako kysyä, mihin ajanjaksoon kouluaikasi sijoittuu?
[/quote]
No tottakai saa kysyä! Ekalle luokalle astelin vuonna 1993 ja mulle kaikista hirveintä aikaa koulussa (ja ulkopuolella) oli ala-asteen loppu ja yläaste eli n. vuodesta -99 tai -00 vuoteen -03. Onneksi pääsin pois yläasteen jälkeen fyysisesti ja pikkuhiljaa myös henkisestikin. Uskomattominta oli kuitenkin se, ettei kiusaaminen jäänyt vain oppilaiden ja nuorien tasolle vaan myös osa opettajista tuntui oleva ainakin passiivisesti mukana.
Kävin myös kunnan psykologilla tuona aikana, mutta eipä tuo mitään auttanut. Siellä sitä sitten ihmeteltiin yhdessä psykologin kanssa että miten kukaan voi selvitä järjissään sellaisesta sosiaalisesta verkostosta missä pitää aina olla ajantasalla siitä kuka on "in" ja kuka ei. Kenen kanssa saa jutella jotta ei joutuis taas silmätikuks ja miten tehdä itsestään mahdollisimman hajuton ja mauton ettei kukaan huomaa. Siinä on sitten hieno yrittää kasvattaa itselleen tervettä itsetuntoo ja psyykettä.
Padasjokelaisilla vanhemmilla taasen tuntui olevan pää niin syvällä maan alla, ettei nähdä tai kuulla mitään. Ei kiusaamista, ei huumeidenkäyttöä, ei väkivaltaa. Eihän meillä täällä lintukodossa voi olla mitään pahaa, ei minun pieni Liisa-Pekka sellaista tekisi.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 23:08"] No tottakai saa kysyä! Ekalle luokalle astelin vuonna 1993 ja mulle kaikista hirveintä aikaa koulussa (ja ulkopuolella) oli ala-asteen loppu ja yläaste eli n. vuodesta -99 tai -00 vuoteen -03. Onneksi pääsin pois yläasteen jälkeen fyysisesti ja pikkuhiljaa myös henkisestikin. Uskomattominta oli kuitenkin se, ettei kiusaaminen jäänyt vain oppilaiden ja nuorien tasolle vaan myös osa opettajista tuntui oleva ainakin passiivisesti mukana.
Kävin myös kunnan psykologilla tuona aikana, mutta eipä tuo mitään auttanut. Siellä sitä sitten ihmeteltiin yhdessä psykologin kanssa että miten kukaan voi selvitä järjissään sellaisesta sosiaalisesta verkostosta missä pitää aina olla ajantasalla siitä kuka on "in" ja kuka ei. Kenen kanssa saa jutella jotta ei joutuis taas silmätikuks ja miten tehdä itsestään mahdollisimman hajuton ja mauton ettei kukaan huomaa. Siinä on sitten hieno yrittää kasvattaa itselleen tervettä itsetuntoo ja psyykettä.
Padasjokelaisilla vanhemmilla taasen tuntui olevan pää niin syvällä maan alla, ettei nähdä tai kuulla mitään. Ei kiusaamista, ei huumeidenkäyttöä, ei väkivaltaa. Eihän meillä täällä lintukodossa voi olla mitään pahaa, ei minun pieni Liisa-Pekka sellaista tekisi.
[/quote]
Otan osaa kokemustesi puolesta.
Itselläni valitettavasti on hyvin samanlaisia kokemuksia. Menin muuten yläasteelle vuonna 2002, olemme olleet yhden vuoden samaan aikaan?
Valitettavia kokemuksia myös tuosta opettajien "ei me tälle mitään voida"-asenteesta, olkienkohauttelusta ja muusta. Ainoastaan YKSI opettajista(etunimi alkaa A) yritti tosissaan auttaa. Kiitos hänelle siitä. Mutta yleisesti kiusaamisen ns. syytä pyrittiin etsimään minusta. Minulle sanottiin koulun henkilökunnan taholta niin syyllistäviä ja rankkoja asioita, ettei sellaisia pitäisi kuulla kenenkään, varsinkaan seiskaluokkalaisen tytön.
Vaihdoin koulua Helsinkiin puolitoista vuotta myöhemmin, kun kiusaamisasiaa ei edelleenkään otettu vakavasti. Läksiäissanoiksi sain koululta(opettajataholta) "Luuletko tosissasi koulun vaihdon auttavan? Taidat olla sellainen, joka hankkiutuu ongelmiin joka paikassa." Muistoksi tuolta Padasjoelta sain syömishäiriön, minkä kanssa sain taistella lukioikään asti.
ps. Ikää löytyy 24v., en tiedä, miksi se on väärin tuossa aiemmassa viestissä.
Ja olen siis aloittaja, t: 15/edellinen.
Ollaan siis kohdattu käytävillä :) Harmillista kuulla samankaltaisesta kohtalosta, eikä me varmastikkaan olla ainoita. Surullista myös että itse jouduin kanssa syömishäiriökierteeseen tuon kaiken jälkeen. Hyvä jos olet saanut kuitenkin sen ravintopuolen kuntoon, itsellä vielä vähän hakusessa. Padasjoella olen käynyt kerran poismuuton jälkeen, eikä se tuonut sitä toivomaani "rauhaa". Ehkä vielä sinne joskus menen. Ehkä vielä joskus kohtaan osan niistä ihmisistä (joista suurin osa asuu edelleen Padasjoella), mutta en pidätä hengitystäni.. Oletko itse vielä kytköksissä Padasjokeen/-laisiin?
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 23:44"]
Ollaan siis kohdattu käytävillä :) Harmillista kuulla samankaltaisesta kohtalosta, eikä me varmastikkaan olla ainoita. Surullista myös että itse jouduin kanssa syömishäiriökierteeseen tuon kaiken jälkeen. Hyvä jos olet saanut kuitenkin sen ravintopuolen kuntoon, itsellä vielä vähän hakusessa. Padasjoella olen käynyt kerran poismuuton jälkeen, eikä se tuonut sitä toivomaani "rauhaa". Ehkä vielä sinne joskus menen. Ehkä vielä joskus kohtaan osan niistä ihmisistä (joista suurin osa asuu edelleen Padasjoella), mutta en pidätä hengitystäni.. Oletko itse vielä kytköksissä Padasjokeen/-laisiin?
[/quote]
Joo, ei olla ainoita, ei.
Toinen vanhemmista+veli, isovanhemmat ja muita sukulaisia asuu Padasjoella, joten siellä tulee käytyä silloin tällöin, kerran tai pari kuukaudessa. Tosin olen siellä irtaantunut ikäisteni kuvioista aikalailla täysin, koska olen kuitenkin asunut pk-seudulla jo 10 vuotta ja rakentanut sinne elämäni.
Osa entisistä kiusaajista asuu tai muuten pyörii siellä Padasjoella edelleen. Joitain olen nähnyt nyt myöhemmin esim. kesäisin kaupassa, satamassa tai markkinoilla. Tuntuu, ettei suurin osa edes ole tunnistanut, tai ollut tuntevinaan...
Ai niin, piti vielä kysyä, kävitkö koko peruskouluajan Padasjoella?
[/quote]
En, tulin Kullasvuoreen kesken ala-asteen.
Opetettiinko sinulle sanomaan vastaan kiusaajalle? Kokeilitko koskaan sanoa lopeta! Sisareni tyttöä kiusataan ja yritämme miettiä miten se voisi lähestyä kiusaajaa ja sanoa sille suorat sanat. Tai sitten nauraa kiusaajalle ja haukkua vastaan.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 09:00"]
Opetettiinko sinulle sanomaan vastaan kiusaajalle? Kokeilitko koskaan sanoa lopeta! Sisareni tyttöä kiusataan ja yritämme miettiä miten se voisi lähestyä kiusaajaa ja sanoa sille suorat sanat. Tai sitten nauraa kiusaajalle ja haukkua vastaan.
[/quote]
En ole aloittaja mutta vastaan silti. Itse en usko että sotaan kannattaa vastata sodalla eli en lähtisi haukkumaan takaisin. Minkä ikäinen siskontyttösi on? Eri ikäiset lapset suhtautuvat asioihin eri tavalla. Jos lapset ovat kovinkin pieniä, voi jo pelkästään selittäminen auttaa. Aivan pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä kiusaavansa ja apuna voi olla ihan se että lapselle kerrotaan miten hänen tekonsa vaikuttavat muihin.
Minusta tuntuu että juuri se reaktio on se mitä kiusaajat hakevat, eli välinpitämättömyys voisi toimia. Myös ystävällisyys (ei missään nimessä siis alistuva) ja kohteliaisuus ovat loppuviimeksi vanhempien lasten/ teinien keskuudessa aseistariisuvia.
Minulle opetettiin että aina on parempi yksin kuin huonossa seurassa, ja se toimi minulle. Lapsen itsetunnon kannalta on tärkeää että lapsi kokee jossain ympäristössä ikätoveriensa hyväksynnän, eli koulun ulkopuolisessa harrastuksessa tai muualla vapaa-aikanaan. Se auttaa myös toimimaan koulun sosiaalisissa tilanteissa.
Kerrothan miten tilanne etenee, haluaisin itsekin tietää mikä teillä toimi/ ei toiminut.
Turpaan vaan pimeässä paikassa niin oppii perse-edellä syntyneet
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 21:46"]
Oletko tehnyt kirjoja?
[/quote]
En.
Pitääkö Padasjoen koulukiusattu piimästä? :)
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 21:49"]
Pitääkö Padasjoen koulukiusattu piimästä? :)
[/quote]
Ei pidä
Nätti paikka, tullaan miehen kanssa sinne viikonloppuna. Ei kyllä varmaan lohduta... Oletko päässyt yli kiusaamisesta?
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 21:53"]
Nätti paikka, tullaan miehen kanssa sinne viikonloppuna. Ei kyllä varmaan lohduta... Oletko päässyt yli kiusaamisesta?
[/quote]
Koulun vaihtamisen jälkeen, uusien kavereiden ja parempien aikojen myötä, kyllä.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 21:58"]
Minkä ikäinen olet
[/quote]
23v.
Miksi laitoit otsikkoon "Padasjoelta"? Siksikö että koulukaverisi tunnistaisivat sinut ja voisit haukkua täällä heitä muka-anonyymisti? Vai mikähän oli pointti?
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 22:06"]
Miksi laitoit otsikkoon "Padasjoelta"? Siksikö että koulukaverisi tunnistaisivat sinut ja voisit haukkua täällä heitä muka-anonyymisti? Vai mikähän oli pointti?
[/quote]
Olen myös käynyt koulua Padasjoella, ja siellä tuntui tuo koulukiusaaminen olevan jonkinlainen normi. En usko että aloittaja halu olisi lynkata ketään täällä. Itse olen saanut suurimmat arvet Padasjoen nuorisoelämästä, ja sitämyötä myös parhaimmat opit siitä mitä en halua olla! :)