Kun elämä ei miellytä

Koskaan ei ole liian myöhäistä.

The impossible is possible.

Kannattaa nukkua riittävästi, niin elämäkin tuntuu iloisemmalta.

Tutkimusten mukaan ihmiset jotka auttavat toisia ovat tyytyväisempiä elämäänsä. Etsi sopiva vapaaehtoistyö. Rupea vaikka mieskaveriksi jollekin isättömälle pojalle. Unohdat omat ongelmasi kun näet miten pienikin apu ilahduttaa sellaista jolla on asiat paljon huonommin kuin sinulla

Olet vielä ihan älyttömän nuori! Ehdit tehdä mitä tahansa vielä, opiskella uuttakin työn ohessa, jos haluat. Älä hyvä ihminen tuhlaa tuossa iässä vielä elämääsi puhumalla kuin joku viiskymppinen (jollainen itse olen). Antaisin aika paljon, jos saisi edelleen olla sinun ikäisesi eli  tosi tosi nuori.

Ehdit hyvin vielä opiskella uudelle alalle. Jos tiedät jo, minne haluat, toimeksi vaan!

Ei oo myöhäistä. Olet jo saavuttanut monia asioita. Itsekin opiskelen nyt nelikymppisenä työn ohessa. Aikani surin "kadotettua nuoruutta", mutta se ei johtanut mihinkään.

On pelattava niillä korteilla, jotka nyt ovat kädessä ja katsottava tulevaisuuteen.

Edellisen kommentoijan vapaaehtoistyö on yksi viisas ehdotus juuri siksi, että toiminta ja ajatukset suuntautuu siinä itsestä ulospäin ja antaa merkitystä elämään. Kaikkea ei kannata tehdä ja mitata rahassa.

Nim. Juuri muuttoavussa ollut ja energisenä sieltä tullut /versus/ eilen masentuneena kotisohvalla maannut ja vauva-palstaa aamusta iltaan selannut.

Vierailija kirjoitti:

Ehdit hyvin vielä opiskella uudelle alalle. Jos tiedät jo, minne haluat, toimeksi vaan!

Enpä usko että tuo on ratkaisu. Tuo on jokin ikäkriisi. Tuollaisiin saa tottua, kun ikää tulee. Ei pidä tehdä nitään hätiköityjä ratkaisuja vaan päättää jatkaa tietty aika ja sen jälkeen pohtia, onko asia vielä ajankohtainen ja sitten voi tehdä ratkaisut.