En päässyt opiskelemaan...nyyh

Itkettää. Olin äsken tietokoneella, kun halusin etsiä tietoa hakuun liittyen, jolloin mieheni käskeä koneen, sillä "klikkailu häiritsi". Vihaan miestäni ja elämääni. Haluaisin erota hänestä ja olla rauhassa ja saada hakea ilman että kukaan muu tietää ja ilman että kukaan pääsee irvailemaan mulle, jos jossain epäonnistun. Mieheni vihaa minua ja tiesän, että hän on vahingoniloinen minulle, ku en päässyt. Elämäni on täyttä p*skaa. En kestä tällaista eloa. :(

Miksei miehesi tue sinua uravalinnoissasi? Onko hän arvoisesi? Uskon, että se, että miehesi lannistaa sinua tukemisen sijaan, vaikuttaa myös pääsykoemenestykseesi. Ympäröi itsesi sinua arvostavilla ihmisillä, jotka tukevat sinua. Itseluottamuksesi kasvaa, ja pääset opiskelemaan sitä alaa, mitä haluat.

saanko kysyä alatoivettasi? En ymmärrä, miksei miehesi haluaisi sinun opiskelevan jotain tiettyä.

eiköhän tuossa suurin ongelmasi ole k-pää mies. Eroa ensin ja keskity vasta sen jälkeen opiskelukuvioihin.

*Lohdutushali* ...Kyllä Se siitä iloksi muuttuu ja voithan päästä sinne sitten seuraavallakin hakukerralla. -mies itsekin-

*Lohdutushali* ...Kyllä Se siitä iloksi muuttuu ja voithan päästä sinne sitten seuraavallakin hakukerralla. -mies itsekin-

Mullakin oli kerran mies, joka aina vaan jaksoi lannistaa. Onneksi ei ole enää, olen PALJON onnellisempi!! 

sun tekstistäsi saa kuva, että "THE problem" ei ole pääsykoemenestys vaan miehesi. Mitäpä jos ihan ensin priorisoisit tärkeimmäksi oman henkisen terveytes joka tekstisi perusteella tuntuu jo horjuvan, ja aloittaisit tämän projektin vaikka jättämällä sen miehesi. Sen jälkeen voit toipua erosta ja rentoutua loppukesän, ja syksyllä aloitat taas valmistautumaan uusiin pääsykokeisiin. Jos kyseessä oli amk haku, voit hakea jo syksyllä uudestaan ja jos kyseessä yliopistohaku, voi alkaa lukemaan ja valmistautumaan jo syksyllä, tai aloittaa opinnot avoimessa yliopistossa.

Heittäkää helvettiin ne luonnevikaiset äijät.

Kyseessä on yksi yliopistokoulutus ja täytyy nyt sulatella tätä tappiota ja miettiä suhteemmekin tulevaisuutta, sillä tällaisissa paikoissahan sen puolison todellisen luonnon näkee ja tosiaan mieheni on taas näyttänyt sen, että hän ei tue minua lainkaan tiukan paikan tullen tai kiperän tilanteen keskellä, vaan enemmänkin yrittää lannistaa. Mutta kiitokset vielä teille kannustavista tsemppiviesteistä! :) Tuli oikeasti parempi olo kannustavista kommenteistanne. :) t. Ap

Ai oikein yliopistoon haettu mutta silti v-sanaa pitää viljellä heti ekassa viestissä. Oiskohan amis realistisempi ja kulttuurisestikin soveliaampi paikka ap:lle?

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 01:58"]Ai oikein yliopistoon haettu mutta silti v-sanaa pitää viljellä heti ekassa viestissä. Oiskohan amis realistisempi ja kulttuurisestikin soveliaampi paikka ap:lle?

[/quote]

Voit toki olla oikeassa. Sitähän se miehenikin minulle välillä toitottaa. Ehdin jo ilahtua muista ystävällisistä viesteistä. Noh, mitäpä tässä. :/ t. Ap

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 01:58"]

Ai oikein yliopistoon haettu mutta silti v-sanaa pitää viljellä heti ekassa viestissä. Oiskohan amis realistisempi ja kulttuurisestikin soveliaampi paikka ap:lle?

[/quote]

Itse olin yliopistolla töissä, aika moni maisteri ja jopa tohtorikin siellä joskus viljeli v-sanaa. Wt:tä koko poppoo. ;)

Tässä on vain ihminen jotenkin herkässä mielentilassa, kun jännitys purkautuukin pettymykseksi ja oma puoliso ei lohduta lainkaan, vaan suhtautuu ilkeästi ja vahingoniloisesti. Eikä mulla ollut oikein muutakaan purkautumiskanavaa surulle ja harmistukselleni kuin täällä virtuaalisesti. Ainoa henkilö, jolle olin koko hausta kertonut, on mieheni. Hän sen sijaan oli kertonut asian eteenpäin useille henkilöille, vaikka pyysin olemaan kertomatta. Kenellepä sitten kertoisin pettymyksestäni, kun mieheni oli vain vahingoniloinen?

Onneksi monet ihmiset täällä av:lla ovat ihania ja empaattisia. Kiitos siitä heille! <3 Itse mietin tässä suhteeni jatkoa mieheni kanssa. Ja täytyy yrittää kerätä tsemppiä seuraavaa hakua varten kaikesta huolimatta, vaikka nyt tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoa muutamia ärräpäitä. Kyllä tämä kai tästä menee ohitse. T. Ap

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 02:01"][quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 01:58"]Ai oikein yliopistoon haettu mutta silti v-sanaa pitää viljellä heti ekassa viestissä. Oiskohan amis realistisempi ja kulttuurisestikin soveliaampi paikka ap:lle?

[/quote]

Voit toki olla oikeassa. Sitähän se miehenikin minulle välillä toitottaa. Ehdin jo ilahtua muista ystävällisistä viesteistä. Noh, mitäpä tässä. :/ t. Ap

[/quote]

Kyllä Se v-sanalla v----ttaa ihan samalla tavalla yliopistolaistakin, kun paikka tulee. Itseni olen kahden ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ja uskossakin, mutta silti v-----ttaa välillä, nytkin puolestasi. Toivon Sinulle joka tapauksessa tsemppiä ja olen varma, että pian taas Se aurinko paistaa elämässäsi.

Pelkääkö Se poikaystävä ehkä menettävän Sinut, jos pääset uusiin opiskelijapiireihin tai/ja tuntisiko alemmuutta. Joka tapauksessa ilmaisee itseään väärin ja tekee tuossa Sinulle väärin. Tsemppiä, voimia ja iloa joka tapauksessa Sinulle.

Paljon kiitoksia vielä tsemppaavista viesteistä! Tuli sellainen fiilis, että toivo hieman pilkahtelee synkkien epätoivon pilvien takaa. Kyllä tämä varmaan tästä menee ja saan taas innon ensi vuotta ajatellen palaamaan ja pystyn näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa. Kyllä tässä tovi menee, että pystyn nielemään tämän tappioni, mutta tuntuu jo piirun verran paremmalta. Kiitoksia vielä! :) t. Ap

Tää on nyt ihan sun päätettävissäsi että etoatko nyt ja yrität vielä unelma-alallesi? (Vaikeisiin kohteisiin joutuu yleensä hakemaan 2-6 kertaa, että ei hätää.)

Toinen vaihtoehto on se, että kadut nelikymppisenä kuinka jäi ammatti saamatta samalla kun katot kusipäätä joka katsoo tv:tä ja mussuttaa sipsejä.

Usko mua, et halua miettiä kahdenkymmenenvioden päästä: "entä jos olisin jättänyt sen."