Mikä pitää riitelijät yhdessä?
Naapurit riitelee rajusti 2-3 kertaa viikossa ja menevä riidoissa henkilökohtaisuuksiin. Heillä on yksi lapsi, joka tuntuu käytöshäiriöiseltä.
Näin on menty jo vuosia, ehkä jo 7 vuotta. Mikä pitää heidät yhdessä? Talous ei voi olla syynä, molemmat hyväpalkkaisessa työssä. Onko jotenkin niin, että kun vihaa paljon, niin rakastaakin paljon?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäsopivia toisilleen. Tekevät hallaa lapselle.
Pitäisi muuttaa erilleen vähintään. Jos silloin toimii, voi suhteen jatkamista harkita.Meillä lapselle opetetaan että välillä riidellään ja se on ihan ok. Kaikista tunteista pitää voida puhua avoimesti.
Olisi kummallista ja valehtelua silotella kaikki ja lakaista asiat maton alle.
On eri asi opettaa asiallista riitelyä, mutta nämä ihmiset opettavat riitelyä, jossa toista solvataan. Se riitely ei ole koskaan ok.
En vieläkään ymmärrä. Jos minua solvataan, niin etäännyn henkisesti sellaisesta ihmisestä. Ja etääntyminen tappaa rakkauden.
Vai onko teillä rakkautta, jos toinen solvaa riitatilanteissa vuodesta toiseen?
Ap
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Tiedän pariskunnan joka on ollut yhdessä jo lähemmäksi toistakymmentä vuotta ja he riitelevät usein, mukana kuvioissa on myös alkoholismia ja peliriippuvuutta ja sen tuomia lieveilmiöitä kuten ulosottovelat. Mutta silti vaan ei voida erota, kun on ne tunteet. En tiedä, mitä ne tunteet ovat. Itse en jaksaisi kuunnella enkä katsella sellaista touhua enkä ottaa vastaan niitä solvauksia. Ja ne tunteet, ne romanttiset tunteet olisi ihan varmasti laimenneet jo aikapäiviä sitten. Luulenkin että tällaisen suhteen pitää yhdessä enemmänkin läheisriippuvuus tai se ettei osata olla yksin.
Kaverin avnhemmat riitelivät jatkuvasti. Olivat yhdessä kunnes kaikki lapset olivat täysi-ikäisiä ja sitten erosivat. Kaikille lapsille tosin puhkesi monenmoista mt-ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäsopivia toisilleen. Tekevät hallaa lapselle.
Pitäisi muuttaa erilleen vähintään. Jos silloin toimii, voi suhteen jatkamista harkita.Meillä lapselle opetetaan että välillä riidellään ja se on ihan ok. Kaikista tunteista pitää voida puhua avoimesti.
Olisi kummallista ja valehtelua silotella kaikki ja lakaista asiat maton alle.
Riidellä jatkuvasti ja riidellä välillä ovat 2 eri asiaa tollo.
Palstariitelijä nimittelee.
Mä luulen että jotkut tykkää riidellä. Saavat siinä jotain emootioitansa purkaa. Eivät vaan saa sanotuksi muuten kuin aggression kautta.
Onhan se silloin onni löytää toinen samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että epävakailla ihmisillä seksin merkitys on korostunut, heillä on sitten luultavasti vastapainoksi eläimellistä seksiä ja se toimii liimana.
Voi pitää paikkansa. Itse olen epävakaa, ja naidaan joka päivä. Tosin epävakauteni ei näy riitelynä.
Laiskuus ja pelko. Lapsen asioiden järjestelyt. Ei vaan viitsitä erota kun on kaikkea muutakin mihin pitää panostaa eikä jaksaisi mitään ylimääräistä stressiä
Vierailija kirjoitti:
Puhutkohan meistä...
Voisitko kertoa, mikä teidät pitää yhdessä? Miksi solvaukset eivät etäännytä teitä toisistanne?
Meillä parasta suhteessa on riitely ja seksi. ❤️
Miksei kyse voisi olla rahasta? Jos on tottunut kovaan elintasoon, on pudotus aina pudotus.
Itsellä säväyttävin rakkaus piti melko pitkään riitaisassa suhteessa. Lopulta jatkuvat erot kuitenkin myös lopulta toteutuivat erona. Tämä aiitä huolimatta etten todellakaan haluaisi riidellä, kun vanhemmilla oli koko lapsuuden rasittavaa älämölöä naurettavista asioista. Elämä siis on lopulta arvaamatonta.
Ja toisaalta täysin riidaton suhde on lähes väkisin jossain määrin lattea. On niitä tuollaisia intohimottomiakin suhdekokeiluja tullut tehtyä. Mutta nyt riittää naiset hetkeksi, kun ero on vielä tuore ja historiasta löytyy muita itseään viilteleviå sun muita raastavia kokenuksia. Sopivaa ei ehkä vain ole olemassa.
Meilläkin riideltiin aiemmin koko ajan,
Hommasin sittemmin pelikoneen, ison telkan ja vastamelukuulokkeet - nyt toinen riitelee vain yksinänsä.., mutta mulla sujuu paremmin.
T. Mies 50 v. <
Vierailija kirjoitti:
Itsellä säväyttävin rakkaus piti melko pitkään riitaisassa suhteessa. Lopulta jatkuvat erot kuitenkin myös lopulta toteutuivat erona. Tämä aiitä huolimatta etten todellakaan haluaisi riidellä, kun vanhemmilla oli koko lapsuuden rasittavaa älämölöä naurettavista asioista. Elämä siis on lopulta arvaamatonta.
Ja toisaalta täysin riidaton suhde on lähes väkisin jossain määrin lattea. On niitä tuollaisia intohimottomiakin suhdekokeiluja tullut tehtyä. Mutta nyt riittää naiset hetkeksi, kun ero on vielä tuore ja historiasta löytyy muita itseään viilteleviå sun muita raastavia kokenuksia. Sopivaa ei ehkä vain ole olemassa.
Miten riitely voi kertoa intohimosta 😮?
Minusta riitely kertooainoastaan siitä, että riitelevä osapuoli ei hyväksy, että toinen ajattelee asiasta eri tavalla kuin itse.
Jatkuvat riidat poistuvat, jos kumpikin hyväksyy, että sinä olet tuota mieltä, minä olen eri mieltä, ja molemmat saavat ajatella kuten haluaa. Ei tällä ole tekemistä intohimon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä säväyttävin rakkaus piti melko pitkään riitaisassa suhteessa. Lopulta jatkuvat erot kuitenkin myös lopulta toteutuivat erona. Tämä aiitä huolimatta etten todellakaan haluaisi riidellä, kun vanhemmilla oli koko lapsuuden rasittavaa älämölöä naurettavista asioista. Elämä siis on lopulta arvaamatonta.
Ja toisaalta täysin riidaton suhde on lähes väkisin jossain määrin lattea. On niitä tuollaisia intohimottomiakin suhdekokeiluja tullut tehtyä. Mutta nyt riittää naiset hetkeksi, kun ero on vielä tuore ja historiasta löytyy muita itseään viilteleviå sun muita raastavia kokenuksia. Sopivaa ei ehkä vain ole olemassa.
Miten riitely voi kertoa intohimosta 😮?
Minusta riitely kertooainoastaan siitä, että riitelevä osapuoli ei hyväksy, että toinen ajattelee asiasta eri tavalla kuin itse.
Jatkuvat riidat poistuvat, jos kumpikin hyväksyy, että sinä olet tuota mieltä, minä olen eri mieltä, ja molemmat saavat ajatella kuten haluaa. Ei tällä ole tekemistä intohimon kanssa.
Riitelevän osapuolen mielestä toinen ei ehkä myöskään koskaan toimi ja kohtele häntä oikein ja juuri kuin itse haluaa ja se johtaa sitten aggressiivisiin kohtauksiin. Esim. itse sanoin ja tein aina väärin toisen mielestä. Itselläni ei ollut toisessa ja tekemisissään mitään valittamista, muuta kuin se jatkuva itsetunnon polkeva kritisointi mitä en itse harrastanut. Se alkoi tuntumaan vähän epäreilulta tilanteelta ja päätin päästää hänet vapaaksi, löysikin sitten kaiketi sopivamman joka joko sietää paremmin olla sylkykuppina tai sitten toimii ja sanoo aina oikein.
Tuttavalla sellainen ymmärtäväinen vaimoke joka ei riitele. Toiset osaavat luovia taitavasti puhumalla riitojen ohi.
Raha, kulissit, läheisriippuvuus.......itse en voisi elää tuollaista elämää edes rahan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla sellainen ymmärtäväinen vaimoke joka ei riitele. Toiset osaavat luovia taitavasti puhumalla riitojen ohi.
Jos asioista puhutaan asioina, niin ei oletarvetta riidellä. Tai ei ainakaan usein.
Riiteleeko tasapainoinen ihminen? Onko jatkuva riitely epätasapainon merkki? Vai merkki siitä, että on tyytymätön elämäänsä?
Joillekin jatkuvat riidat tuntuvat olevan luonnollinen osa elämää. Itse olen kasvanut riitaisten vanhempien lapsena ja olen täysin toista maata.