Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaatko koskaan exääsi?
01.07.2021 |
Itse en varsinaisesti voi sanoa kaipaavani, mutta muistelen usein yhteisiä hetkiä ja kaikkia tempauksiamme.
Ja poika on ihan kuin isänsä ulkonäöltään ja elämänkatsomuskin yhtä ... JunttiAateJotaEiMainita...
Paljon muistoja, jotka hymyilyttävät. Positiiviset asiat jäävät, negatiiviset unohtaa ajan kanssa.
Emme ole exän kanssa tekemisissä olleet muutamaan vuoteen juurikaan, joskus jotain tekstaria lapsen jutuista lähetellään.
Kommentit (19)
Kaipaan. Olen kaivannut jo vuosikausia. Ollaan väleissä ja molemmilla vakituiset suhteet tahoillaan. Uskon vahvasti, että vielä joku päivä ollaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa. Joskus tulee tuskainen olo ja häpeän tunne, että miksi minä oikeasti sellaisen ihmisen kanssa olin ja olin vähällä pilata myös oman elämäni.
En. Kun tuli tyttären yo-juhliin oikein ihmettelin mielessäni mitä olinkaan hänessä nähnyt nuorena. Kasvoin eri suuntaan. Hän jäi toteuttamaan elämänsä tärkeintä projektia eli häntä itseään ja uraansa.
Viime yönä tuli eroottiseen uneen. Itse ihmistä en kaipaa, satutti pahasti aikoinaan ja näin jälkikäteen ymmärsin millainen kaheli oli. Mutta oli niitä hyviäkin hetkiä vuosien verralla kertynyt. Ulkoisesti oli oikein pätevä.
M
En kaipaa, mutta kaipaan ydinperhe-elämää. Se oli niin paljon vaivattomampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kaivannut hetkeäkään. Siitä tiesi, että se avioliitto oli todellakin loppuun taputeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa exää, mutta kaipaan sitä sosiaalista ympäristöä joka silloin oli ja nuoruuden intoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa exää, mutta kaipaan sitä sosiaalista ympäristöä joka silloin oli ja nuoruuden intoa.
Tämä on varmasti yksi syy, miksi niin moni (mies) kaipaa sen ensirakkauden perään. Toinen on se, että yleensä sen ensirakkauden kanssa ei nähdä mitä kaikesta tulee, kun suhde arkistuu, ruuhkavuodet jne.
Kaipaan. Hän on läheisin ystäväni, mutta kiireinen työnsä ja perheensä vuoksi ja on minullakin ollut omat kiireeni. Vasta kun yhteishuoltajuus ei tuntunut niin kireältä, oli tilaa ajatella myös itseä ja toista.
Uskon, että jos elämänkumppanin valinta on tapahtunut "terveeltä pohjalta" (rehellisesti kierolta?), rakkaus on ikuista; se vain syvenee. Se on kuitenkin toinen asia, kyetäänkö yhdessäoloon vai ei. Luonteen syvimmät kieroudet asettavat haasteita.
Kaipaus on siis mielestäni merkki siitä, että kumppanin valinta tapahtui hyvän itsetuntemuksen pohjalta... ja että ihminen on myös sen verran kypsynyt, että kykenee kaipaamaan.
Muuten ihminen on toiminut lähtökohtaisesti epäilyttävin motiivein, mikä on kääntynyt häntä vastaan - tai sitten hän on vielä epäkypsä tajuamaan, että oli valinnut oikein, vaikka ei riitä tämän ideaalinsa toteuttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus toivoisin että voisin sanoa eksälle, miten hyvin minulla menee nyt. Vuosikausia olin eksän alistama ja komenneltava, olin nuori ja aloin itsekin uskoa siihen että olin tyhmä ja ilkeä enkä ansainnut hyvää kohtelua muilta. Eksä sitten lopulta jätti minut koska pilasin kaiken hänen elämässään. Ero oli helpotus, kukaan ei enää kohdellut minua huonosti ja päätin etsiä kunnon miehen. Tapasinkin pian nykyisen aviomieheni ja lasteni isän ja heti ymmärsin olleeni typerys pysyessäni suhteessa eksän kanssa.
No eksä tuli muutaman kuukauden jälkeen takaisin ja sanoi halunneensa vain näpäyttää minua erolla ja että voisimme jatkaa suhdetta. Sanoin että seurustelen jonkun muun kanssa. Eksä alkoi sen jälkeen vainoamaan minua, roikkui paikoissa joissa tiesi minun käyvän ja haukkui uutta miestä laastariksi ja minua tyhmäksi ja tunteettomaksi. Lopetin entiset harrastukset, aloitin uudet ja sen jälkeen en ole eksää nähnyt. Nyksän kanssa olen riidellyt vain n. 3 kertaa koko suhteen aikana ja elämä on helppoa ja ihanaa. Tekisi mieli sanoa eksälle, ettei se suhde ollut huono minun takiani, mutta loppujen lopuksi parempi olla näkemättä koko tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksän kanssa suhteen viimeiset vuodet olivat kokonaan seksittömät. Kyllä siinä myös tunteet kuolivat kokonaan. En ole kaivannut edes hetkittäin, vaikka suhde oli pitkä, parikymmentä vuotta.
En. Suhde päättyi traumaattisella tavalla ja exäni on jo kuollut. Alussa surin häntä, mutta olen sittemmin ymmärtänyt, että hän kohteli minua aika ikävästi monessa asiassa suhteen aikana, emmekä edes sopineet kovin hyvin yhteen. Suhteen päättymisestä on kohta 9 vuotta ja vasta viime aikoina mieleeni on alkanut nousta mukaviakin muistoja yhteisiltä vuosilta. En silti ikinä palaisi niihin aikoihin, vaikka olin silloin nuori opiskelija ja elämä oli monella tavalla spontaania ja vivahteikasta. Lapsiperhe-elämä nykyisen, paljon sopivamman kumppanin kanssa on verrattomasti onnellisempaa.
Matkustaessa meillä oli tosi mukavaa ja joskus olen kaivannut matkaseuraksi. Tosin nyt ei koronan vuoksi edes matkusteta.
En.
Itse asiassa tässä joku aika sitten tapailtiinkin exän aloitteesta muutamia kertoja vuosien jälkeen, mutta tämäkin kokeilu kaatui ihan samoihin syihin kuten aiemmat yhteenpaluuyrityksetkin. Täytyisi jo kummankin päästää reilusti irti.
Joskus kaipaan kyllä ensirakkauttani, vaikka erosta on yli 20 vuotta ja nykyisen miehen kanssa oltu pian 20 vuotta yhdessä. En kadu eroa, mutta toisinaan silti kaipaan sitä ihmistä.
Alue: Aihe vapaa
En kaipaa. Eron hetkellä tunteet oli neutraalit, mutta nykyisin inhottaa. Ei olla tekemisissä. Joskus vilaukselta nähdään, kun käy lasten luona.