Näemmekö kaiken kuin peilin kautta, toisin päin? LUE TÄMÄ!

Olin kävelemässä lenkillä naapurimme talon ohi, jossa asui suht. kohta eläkkeelle menevä mies. Hän on todella ystävällinen ja sivistynyt.

Ja kuuntelin häntä jopa 1 tunnin, aihe oli erittäin mielenkiintoinen. Ensin piti miettiä kerran pari, mutta kun ymmärsin, kaikki oli ihan erilain kun luulin:

Ihminen ei ole opetettu kaikille asioille, mitkä meillä tapahtuu tai mitä me "tapahdutamme" eli teemme. Esimerkkinä voi käyttää myös eläimiä, esimerkkinä leijonat. Kun leijonat vaanivat jotain muuta eläintä, ja odottaa, leijona tietää milloin iskeä, ja odottaa. Kun oikea aika koittaa, leijona lähtee täyttä päätä miettimättä kyseisen eläimen kimppuun, ja saa sen saalikseen. Sama on meillä ihmisillä! Jos on vaaratilanne tai jonkun toisen ihmisen henki on vaarassa, jotkin asiat tapahtuvat kuin luotuina. Jos talo palaa, ja täytyy pelastautua, niin juokset pois - jos kaveri on tippumaisillaan rotkoon, otat kädestä ja vedät - tätä se tarkoittaa. Ihminen tekee monia asioita automaattisesti, miettimättä. Ja joskus se on hyvä asia! Eihän kaikki jopa onnistuisikaan, jos kaikki tehtäisiin järjellä, eikö? Mutta miksi, ja miten olemme sen oppineet? Sekin on seuraava asia.

Tässä on toinen esimerkki. Nykyaikoina näkee nuoria kaduilla heittelemässä roskia. Ja talojen asukkaat eivät pidä niistä roskista, ja ovat vihaisia. Mutta jos oikein miettii, eihän se roska ole se ongelma, vaan se, että nuoret eivät opi, eikö? Siinä sitä roskaa voi käyttää mm. sen mahdollisuuden sijalla, sen opin sijalla. Eli kun nuori heittää roskan jonnekin maahan, hän tavallaan heittää itsestään osan pois! Sen uskon, sen mahdollisuuden, sen opin oppia heittää se roskikseen. Mutta tämä on vain pientä. Aikuisena tehdyt tämänkaltaiset virheet voivat tuottaa myös haittaa, eikö? Se, ettei nuorena laittanut roskiin vaan heitti muualle (eli toiseen paikkaan, väärään paikkaan) voi tarkoittaa aikuisena paljon isompia virheitä, eikö?

Ihan niinkuin pianonsoitossa, on aika, jolloin sitä kosketinta pitää painaa. Pitää pysyä rytmissä, ei saa mennä liian nopeasti, muttei liian hitaastikaan! Sama pätee muissakin asioissa, eikö? Ei 200km matkaa pääse 2 tunnissa jollei mene hyvää nopeutta? Ei vesipisara tipahda oikeaan aikaan lehdelle, jollei lehteä alla ole?

Kun rupesin miettimään, nuita sanoja mitä se viisas ihminen minulle kertoi, ymmärsin. Sitä ei kerralla ymmärrä. Mitä mieltä olette nuista sanoista? Itse olen nähnyt kaiken tästlähin eritavoin, kuin ennen. En peilin kautta.