Tuleva elämä ilman parisuhdetta. Ikinä. Olo on toivoton.
Minä sain sitten viime viikolla hullun paperit. Diagnoosin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Minä, aiemmin terve, kaunis, älykäs ja menestynyt äiti, mutta koskaan toki en kovin tasapainoinen.
Sairaus tuli yllättäen, en nähnyt sen tulevan. Nyt viikon ahkeran lukemisen ja selvittelyn jälkeen ymmärrän paremmin, miksi olen epäonnistunut parisuhteissa ja tunnen vain häpeää ja katumusta... Pelkästään sitä.
Tässä sitä ollaan. Elinikäinen sairaus ja lääkkeet, joista ei voi kenellekään kertoa. Loppuelämä yksin. Kenelle voisi lopulta kertoa olevansa diagnosoitu hullu? Onneksi on nuo lapset.
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (9)
Miksi et voi kertoa? Minä suosittelen kertomaan, puhumaan kaikille. Ne jotka rinnallasi katoavat, olivat jo menossa joka tapauksessa. Ne jotka jäävät, ymmärtävät.
Mikä estää parisuhteen mahdollisuuden?
https://www.nyyti.fi/tietoa/tunteet/
http://www.introspekt.fi/artikkelit/tag/suru/
surun ydinprosessi on luopuminen. Luopumisella on surevien kokemana kolmetoista tutkimuksessa tunnistettua ulottuvuutta: tunnemyrsky, elimistön kapina, menetyksen todentuminen, itsetutkiskelu, ajattelun murros, oman todellisuuden mieltämisen muutos, surun säätelijät, tartuntapinnan haku, surun vallan murtaminen, itsesäätely, elpyminen, vuorovaikutus ja persoonallinen kasvu. Luopuminen etenee prosessina ulkoisesta sisäiseen ja metatasolle. Luopuminen on kehittyvä, dynaaminen ja epäsuora prosessi, joka koostuu surevan kärsimyksestä, kamppailusta ja muutoksesta. Surussa ei ole selviä vaiheita.
1. Shokki ja epäusko
2. Kieltäminen
3. Kaupankäynti
4. Syyllisyys
5. Viha
6. Masennus
7. Hyväksyminen ja toivo
On paljon ihmisiä joilla on jos jonkinlaista diagnoosia ja lääkitystä.
Älä vaivu epätoivoon ja nauti kaikesta mistä voit, pidä hauskaa ja Rakasta!
Höpsistä! Minun miehelläni (33) on kaksisuuntainen mielialahäiriö, erittäin voimakas ja laaja skaala eri vaiheita, pahin on ehdottomasti maniajaksot, hän syö 24 pilleriä päivässä. Tapasin hänet kolme vuotta sitten, kahdeksan vuotta diagnoosista ja elämämme hymyilee tällä hetkellä loistavasti! Sisustimme kaksiomme juuri äsken lattiasta kattoon, hän harrastaa jalkapalloa ja kaikki on hyvin.
Kerro ihmeessä läheisillesi! Auttaa heitä ymmärtämään käyttäytymistäsi varmasti.
Kiitos!
Tällä hetekellä on menossa vielä epäusko, shokki, paniikki, masennus ja ahdistus taudista. Syön pillerinI jatkossa ja keskityn vaan työhön ja lapseen. Työ onkin ollut aina se pakopaikka omasta elämästä kun en siinä ehdi miettiä itseäni vaan muita. Ja töitä olenkin aina liikaa tehnyt ja opiskellut ja opiskellut. Nyt vaan mietin olenko sittenkään ollut tarpeeksi hyvä äiti jne. Mutta vaikka olo olisi aiemmin ollut mikä tahansa, niin rakkaus lapsiin ei ole koskaan horjunut js se on näkynyt.
Rakkaus lapsiin on ainut todellinen asia elämässäni nyt. Nyt mietin, onko mikään parisuhde sitten aiemmin ollut "totta", entä ystävyyssuhteet... Toisaalta nyt ymmärrän paremmin, miksi olen esim. ryssinyt raha-asiani näin vaikka olen hyvätuloinen.
Kenellekään en kerro. En pysty. Haluan vaan paeta töihin ja olla kotona lasten kanssa. En kohdata kavereita, en jaksa edes vastata puheluihin... Pelottaa tuleva kesäloma.
Parisuhde henkilön kanssa, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö on täyttä helvettiä puolisolle. Sen voi lukea ihan mistä vaan. Kirjallisuudesta, artikkeleista, netistä. Ja myös minun historiasta.
En pysty nukkumaan. Edessä vaan pelkkää mustaa.
Tuksu, sulla ei ole lapsia. Ne on KOI-RI-A