Anoreksiasta toipuva tyttö 15v syö vain öisin, päivät elää nesteellä, aihetta huoleen?

Mitä syömistä tuo on?

No ei ole tainnut vielä toipuminen kunnolla alkaa. Mutta hyvä että edes jotain jo suostuu syömään. Mutta toipumisvaiheessa pitäisi syödä kuusi ateriaa päivässä. Aivot alkaa korjata itseään vasta kun keho ei ole nälkiintynyt. Ottakaa apteekin ateriajuomat käyttöön, voi vaikka lisätä smoothien joukkoon, ellei maistu yksinään. Ja todellakin pitää hakea apua, jotta toipuminen pääsee alkuun!

Tosin ymmärrän syömishistoriataustalla, että tämä keli ei ole paras aloitella "normaalia syömistä" kun keho on pitkään jatkuneen energiavajeen takia tukossa, syöminen on oikeasti hankalaa. Terveelläkin ihmisellä voi olla hellekeleillä ruokahaluttomuutta. Hyvä, että tyttö saa syötyä edes jotain nestemäisiä. Eihän tuossa vielä paljoa ruokaa ole, mutta parempi kun ei mitään.

Jos tuo on sinusta "toipumisvaihe", niin ei taida tulla eläjää tuosta potilaasta. Miksi ei nuku yöllä ?

Kunhan syö edes jotakin. Prosessi on hidas. Antaisin aikaa ja rauhaa. Pahinta mitä voi tehdä on kytätä ja painostaa. Eri vaihtoehtoja pitää antaa. Jos vaikka saisit hänet syömään mansikoita ja sitten mansikoita paahtoleivän päällä ja lopulta mansikoita ja hunajaa paahtoleivän päällä. Ei tuputtamalla, mutta antamalla niitä vaihtoehtoja. Vähän pitäisi hiilareita saada lisää ja sitten rasvoja ja proteiinia. Hiilareista on helpoin aloittaa. Rasva varmasti aiheuttaa pelkoa vielä pitkään.

Pitäisi tukea emotionaalisesti, kaikin tavoin mitä keksit, haleja, juttelua, vakavaakin puhumista jos hän kykenee, positiivista asennetta. Jos hän syö, hyvä! Sitä pitää kannustaa! Vaikka se on vain pieni askel, sitäkin pitää kannustaa, ja anorektikko joskus tarvitsee jonkun olemaan se aurinko, ilo ja lämpö, silloinkin kun askeleet on tosipieniä.

Kuten joku jo kirjoittikin, tuo ei ole toipumista vaan sairastamista. Koska kyseessä on alaikäinen, olisi vanhempien tärkeää ottaa vastuu nuoren syömisistä. Pienet askeleet eivät nyt riitä, sillä mitä kauemmin aliravitsemus kestää, sen vaikeampi siitä on päästä eroon. Aliravitsemuksesta toipuminen kestää kauan ja vaatii valtavat määrät energiaa, ennen kaikkea sitä jonkun jo mainitsemaa (ja anoreksiaa sairastavan pelkäämää) rasvaa, jota ilman aivot eivät voi toipua syömishäiriöstä. 

Kuumalla voi olla tavallistakin haastavampi syödä kunnollisia aterioita, mutta pelkillä nesteillä niitä ei saa korvattua. Vähintään pitää olla käytössä apteekista saatavat korvikkeet eli nutrit ja jos aikaisin aamulla / myöhään illalla syöminen sujuu helpommin, silloin pitää syödä isoja aterioita, vaikka ne takuulla ahdistavatkin sairastavaa nuorta aivan valtavasti. Suosittelen tutustumaan Maudsley-menetelmään, tästä jutusta vaikka voi aloittaa: http://maudsleyperheet.blogspot.com/p/miksi-kannattaa-toimia.html

Facebookista löytyy hyvä tukiryhmä läheisille nimellä 'Maudsley-perheet yhdessä rintamassa syömishäiriötä vastaan'. Tsemppiä, tie on pitkä ja kivikkoinen, mutta terve elämä kaiken taistelun arvoista (ja tosiaan alaikäisen kohdalla vastuu on aikuisella!). 

Nuku sinäkin äläkä kyttää pitkin yötä.

Ei ole vielä toipumista. Oikeat toipumisen menetelmät vaihtelee yksilöllisesti. Vanhemmalta tukea, tunteiden ja pelkojen sanoittamiseen tukemista, yhdessä laadittuja ruokasuunnitelmia ja perustelua, perustelua paljonko kasvavan nuoren energiantarve on todellisuudessa - kaikkia näitä tukityökaluiksi. Jos huolettaa oma "kelpaaminen" niin vakuutan että kyllä ne aidot ystävät ja puoliso myös löytyy - vieläpä kypsäluonteinen.

Ja kertokaa sekä rakastakaa ehdoitta. Tuo sairaus on psyykkisesti niin täyttä hirviötä kuin olla voi.

Kahta alipainoista lastani olen yrittänyt saada "lihomaan". Ei ole mikään helppo tehtävä, vaikka luulisi. Mutta ei se laihduttaminenkaan ole helppoa. Mutta anoreksia on vakavampi asia. Tsemppiä koko perheelle! Oletteko saaneet ulkopuolista tukea?

Jotenkin vaikuttaa toi yöllä syöminen siltä, että on mennyt liiallisen vahtimisen puolelle hänen syömisensä. Kun hän ottaa päivällä jotain, niin oletko haukkana vieressä katsomassa? Ymmärrän täysin huolen, mutta anna vähän vapautta. Pystyt seuraamaan syömisiään muulla tavoin, esimerkiksi mitä on kaapista hävinnyt. Syöminen on anorektikolle todella vaikeaa eikä auta, jos siitä on tehty numero. Hän kuitenkin syö ja juo (myös jugurttijuomassa on energiaa), joten siten on menossa parempaan suuntaan. Onhan hän jonkun ulkopuolisen avun piirissä (terapia)

Tuo ei kyllä todellakaan ole toipumista, ihan samanlaista sairastuneen oireilua. Itse söin tuon verran ja enemmän silloin, kun anoreksia oli pahimmillaan - ja mun paino oli hengenvaarallisen alhainen. Todellakin pitää tehdä ”jotain”, anoreksia ei siitä parane jos vain odottelee - lopulta se johtaa kuolemaan.

Mulla oli ravitsemusterapeutti, joka laati ateriasuunnitelman - minimissään 5 ateriaa päivässä, (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala), ja saa ja PITÄÄ syödä sitä enemmän jos on nälkä (jos tekee mieli suklaata, syödään suklaata jne. anoreksiaa toipuva ei vaan voi syödä liikaa, ja muuten siitä ei parane, jos rajoittaa syömisiä)

Lisäksi tietysti painoa kuuluu seurata ihan ammattilaisen voimin, itsellä se oli kouluterkalla kerran viikossa ja sairaalassa tyyliin kerran tai kaksi kuussa. Sitten oli vielä psykiatrinen sairaanhoitaja, jolla piti käydä noin kerran viikkoon juttelemassa. Anoreksia on ihan kamala sairaus, ja siitä ei noin vain kotona parane. Ei saa katsoa syyllistävästi, ottiko tyttö tarpeeksi ruokaa, se tuntuu kauhealta, mutta täytyy huolehtia, että ruokaa oikeasti saa tarpeeksi. Ilman ruokaa siitä ei parane, mutta ei myöskään pelkästään syömisellä.

+ mä en ole koskaan käyttänyt niitä nutreja, eikä niitä suositeltukkaan mulle. Jos saa syötyä, niin paljon parempi vaihtoehto syödä.

Millos sen oikean ruuan aika on?

Fhyy hfsgk hhffj😂

Yöllä nukutaan eikä syödä. Miksi teini syö kiinteät ruuat salaa?

Ehdottomasti lääkäriin hänen kanssaan. Ihan hyvä, että juo "sokerilitkuja" edes mutta ei niissä ole paljon ravintoa.