Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä miten toimia..
29.06.2014 |
Isäni naisystävä näköjään laittanut minulle viestiä, että isä toivoisi minun ottavan yhteyttä häneen, ikävöi.
Asiassa on vain pieni mutta, mutta jonka nimi on se että minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä kys mieheen, ei ainakaan positiivista.
Elämäni ensimmäiset 10v oli sitä kuinka seurasin isän alkoholin käyttöä, mustasukkaisuusriehumista ja silmitöntä väkivaltaa joka kohdistui minuun ja äitiini. Takaraivossa kalju kohta jossa ei kasva hiuksia kiitos isäni, kun menin väliin erään kerran hänen käsitellessään äitiä (olin alle kouluikäinen), tönäisi minut kumoon ja iskin pääni, talaraivoni, puiseen kirstuun jonka reunat oli metallilla kovitettu. Verta tuli hirveästi, muuta en muista.
Sitten ne kerrat kun juostiin pakkasöinä karkuun tai nukuttiin ei lämmitetyssä ulkovarastossa säppien takana tai kun äiti kasasi mh oven eteen kaiken mahd irtaimiston ettei isä pääsisi sinne ja lyömään.
En ole koskaan saanut isältäni mitään, siis hyvää. Ainoastaan pelkoa, katkeruutta, surua, tuskaa ja kipua. Isyys on muutalin kuin siittäminen, mielestäni. Nyt kun hän alkaa vanheta, ikää 60v niin..
Ei me olla missään tekemisissä, ei minua ole kiinnostanut, ei ole koskaan nähnyt lapsianikaan, hän edustaa minulle pahoja asioita. Tietyllä tavalla säälin häntä, mutta onko se syy ottaa yhteyttä tai pitää sitä yllä, ei minusta. Kuulostan ehkä kovalta, mutta olen kaikkea muuta, hän vain oli hirviö enkä koe häntä läheiseksi.
Kamalan vaikea asia ja tilanne, tuntuu haljulta mutta...
Kommentit (13)
Sinulla on täysi oikeus olla pitämättä yhteyttä kaiken kokemasi jälkeen. Mieti kuitenkin miten reagoisit, jos isäsi yllättäen menehtyisi? Katuisitko sitä, että et antanut hänelle uutta tilaisuutta? Jonain päivänä on jo liian myöhäistä tehdä rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvitse olla hänen kanssaan yhteyksissä, kuulostaa kauhealta isältä. Naisystävä ei joko tiedä asioiden oikeaa laitaa, tai sitten on niin hullu itsekin että ymmärtää tuollaista ihmistä...
Naisystävä varmasti tietää milainen isä hän minulle oli.
Isä on pyytänyt anteeksi, siitä ei ole kysymys. Ja olen mielestäni antanutkin anteeksi, niin hyvin kuin se nyt inhimillisesti katsottuna on mahdollista.
Mutta kun ei minulla ole häneen minkäänlaista tunnesidettä, ei yhtä ainoata positiivista muistikuvaa tai muistoa, ei edes yhtä :'(
Minulla on paksu valokuvakansio missä kuvia ihan minun vauva-ajoilta lähtien ja vanhempieni nuoruusvuosilta ja yhdessä olosta kun olin lapsi. En ymmärrä yhtäkin kuvaa missä vietetään juhannusta minun ollessa alle 1v ja siinä kotipihan pöydällä on tuttipullon kanssa sulassa sovussa korkeia kirkkaita laseja täynnä viinaa. Tai se kuva missä isä istuu sohvalla valkoinen pitkä tukka keskijakauksella roikkuen kännissä kuin käki, käsivarret harottaa ilmassa eri suuntiin ja kasvot juopon kasvot ja silmät harittaa ja kiiltää, kuvottavaa:(
Silloin kun äitini kuoli jokunen vuosi sitten oli paha paikka minulle, äiti oli vasta 40+v ja elämä oli kuosissaan eikö tarvinnut pelätä mitään jne ja sitten sairastuu ja kuolee monta vuotta sairauden aiheuttamia tuskia kärsittyään, eikö ne isän aiheuttamat 10-15v väkivaltaa olisi riittänyt tuskiksi?!
Ja miksi isä ei sairastunut ja kuollut, äitiäni olisi tarvinnut vielä ja lapseni mummoaan, sen sijaan hän jäi eloon ja porskuttaa, jotain juopon tuuria kai sitten sekin..
ap
Kerro tuo isäsi naisystävälle. Sano hänelle, että sinäkin ikävöit kovasti pelätessäsi siellä kylmässä ulkovarastossa.
Isäsi on itse aikanaan valintansa tehnyt, ja sen valinnan kanssa hän saa elää, kuten sinäkin omasi. Toivottavasti et ole enää katkera ja voit antaa hänelle anteeksi, mutta ei se silti velvoita sinua olemaan missään tekemisissä isäsi kanssa, jos et koe sitä oikeaksi.
Vielä sinulla on ehkä yksi mahdollisuus saada joku positiivinen muisto isästäsi. Pyydä hänen naisystäväänsä ilmoittamaan sinulle sitten, kun on taatusti kuolinvuoteella vetelemässä viimeisiään. Silloin ei enää voi ainakaan enää pahoittaa mieltäsi.
Terveisin toinen kylmässä humalaista pakoillut lapsi.
En ole voinut antaa anteeksi edes äidilleni sitä, että ei yrittänyt pitää lapsistaan parempaa huolta, mutta rauha hänenkin muistolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä mitään asia asiaa varmasti ole, ne puhelut on aina sitä muutama minutti löpinää ja kuulumisten kyselyä, en minä saa niistä oikein mitään ns irti. Pikemminkin ne on hänen olonsa helpottamispuheluita.
En tiedä hänen naisystävänsä motiiveja, en halua olla kyyninen tms joten varmastikin osa ainakin motiivista on juurikin se että hänestä on kurjaa katsoa toisen oloa, mutta....voivoi.
Tuossa n.1v sitten kun viimeksi isäni kanssa puh puhuin jotain niin sen jälk kys naisystävä laittoi viestiä ja kysyi osoitettamme, en vastannut siihen mitään, menin jotenkin aivan lukkoon...en minä halua antaa isälleni meisän osoitetta enkä varsinkaan kys naiselle.
Huokaus:(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 14:56"]
Ei sillä mitään asia asiaa varmasti ole, ne puhelut on aina sitä muutama minutti löpinää ja kuulumisten kyselyä, en minä saa niistä oikein mitään ns irti. Pikemminkin ne on hänen olonsa helpottamispuheluita.
En tiedä hänen naisystävänsä motiiveja, en halua olla kyyninen tms joten varmastikin osa ainakin motiivista on juurikin se että hänestä on kurjaa katsoa toisen oloa, mutta....voivoi.
Tuossa n.1v sitten kun viimeksi isäni kanssa puh puhuin jotain niin sen jälk kys naisystävä laittoi viestiä ja kysyi osoitettamme, en vastannut siihen mitään, menin jotenkin aivan lukkoon...en minä halua antaa isälleni meisän osoitetta enkä varsinkaan kys naiselle.
Huokaus:(
ap
[/quote]
ehkä se yrittää kontaktia naisystävänsä kautta. jos se haluais sanoa tai puhua jotain. vaikka sulla on pahat fiilikset niin kaiken voi antaa anteeksi.
mitä jos sun lapsilla ei ole mitään negatiivisia tuntemuksia isoisää kohtaan, vietkö heiltä se ilon että saisivat tutustua.
minusta noi yhteydenotot kuulostaa siltä että haluaisivat olla edes jossain yhteydessä, ehkä isääsi kaduttaa se mitä on tullut tehtyä.
joskus oma paraneminen alkaa siitä että oikeasti 100% antaa anteeksi eikä kanna enää kaunaa.
Olet väärässä, kaikkea ei voi antaa anteeksi, eikä pidäkään voida. Ja niinkuin minä jo mainitsin niin olen antanut hänelle anteeksi niin hyvin kuin pystyn ja koen että on inhimillisesti ajateltuna edes mahdollista.
Hänellä olisi varmasti parempi olla, jos pitäisin useasti ja säännöllisesti yhteyttä ja veisin lapsiani kylään (tosin välimatka estää sen), mutta minua ei kiinnosta, syynä mm tuo tunnesiteen puuttuminen. Tai se tunneside mitä on, on pelon ja surun värittämä. Minulla oli oikeus hyvään isään, isään jonka polvella ja sylissä olla, isään jota minun ei olisi taevinnut pelätä eikä juosa karkuun, jonka valkoiset rystysiet kämmenen ollessa nyrkissä ei ole iskostuneet silmieni verkkokalvoille.
Sitä en saanut ja sen kanssa on elettävä ja sen vuoksi olen nähnyt valtavasti työtä mm oman parisuhteeni suhteen, olin ensimmäiset vuodet aika kamala johtuen siitä etten luottanut yhteenkään mieheen maailmassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä lapsiini tulee niin minussa herää naarasleijona heidän suhteensa, en halua isäni olevan omien lasteni kanssa missään tekemisissä, hän menetti sen oikeuden sillä ensimmäisellä kerralla kun minua väkivalloin kohteli.
ap
Sitä kyllä voisin kysyö isältäni, että miksi hän ei vanhempieni eron jälk koskaan maksanut elatusmaksuja äidilleni ja ennen eroa joi kaikki mahd rahat joita työssäkäyvä äitini vain sai raavittua kasaan.
Ja miksi hän möi minun kastelahjani, hopeiset jutut, kaikki. Ja ennenkaikkea miksi hän möi ison 1m korkuisen upean nukkeni jolla olisi kiiltävä mustat tukka, vaalea sileä iho ja pitkät mustat ripset sekä sinivalkoinen röyhelöinen mekko. Se oli upea, mutta pitihän sitä rahaa juotaviin jostakin saada.
Mutta koska en oikein usko vanhojen kaiveluun enää tien pisteen jälkeen niin antaa olla, ei ne vastaukset mitään muuttaisi eikä tilannetta parantaisi, ehkä päinvastoin.
Jos vain olisi edes 1 ainoa hyvä muisto isistä, turvallinen, positiivinen, hyvä muisto, yksi häivähdys siitä tunteesta, että olen isin tyttö ja ihanin maailmassa ja hänen kanssaan ei ole mitään pelättävää. Mutta ei ole joten se siitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset asiat on ihan hirmu vaikeita, en usko että monikaan pitäisi kontaktia vanhempaan joka käyttäytynyt noin...
Alue: Aihe vapaa
Kerro nämä isäsi naisystävälle.