migreenistä kärsivät !!

Kärsin migreenistä 8-vuotiaasta 44-vuotiaaksi. Lapsena kohtaukset olivat erilaisia kuin aikuisena, niihin liittyi tunne raajojen venymisestä monen metrin mittaiseksi ja kutistumisesta takaisin, se oli todella pelottavaa. Lukioikäisenä sain ensimmäiset migreenilääkkeet, ergotamiinia. Ne olivat kamalia, koska jos ne otti hetkeäkään liian myöhään, kohtaus vain paheni entisestään.

Vähitellen vuosien kuluessa opin tunnistamaan lähes kaikki asiat jotka aiheuttivat kohtauksia. Unenpuute, stressi, pitkään nukkuminen aamulla, välkkyvät valot, savustetut ruoat, sitrushedelmät, suklaa, punaviini, useimmat juustot, hyasintin tuoksu... lista oli hyvin pitkä. Opin myös, että en tarvinnut varsinaisia migreenilääkkeitä, jos heti ennakko-oireita tuntiessani otin kaksi aspiriinia ja kupin mustaa kahvia.

Sitten 44-vuotiaana sain verenpainelääkityksen. Lääke oli beetasalpaaja, nimeltään Orloc, ja se lopetti kohtaukset kuin taikaiskusta. Nyt on mennyt kohta viisi vuotta ilman migreeniä. Lääkkeen ohjelappusesta luin, että sitä käytetään myös migreenin estolääkityksenä. Kunpa joku olisi tajunnut määrätä sitä minulle aikaisemmin.

Mulla Orloc ollut vuosia estolääkkeenä (otetaan joka päivä) muttei auta enään. Just menossa neurologille ja katsotaan mikä estäisi jatkossa kohtaukset. Mulle ei auta täsmälääkkeet (kohtauksiin otettavat) ja ennen estolääkitystä kohtaukset kesti 3vrk/joka viikko.

auraalinen migreeni, kohtaukset alkoi 3-kymppisenä, kesti puoli vuotta ja sitten stoppasi kuin seinään. Tuli ja lähti yllättäen. Auraalisessa mulla puutui esim. käsi, jalka tai toinen puoli kasvoista, pelottavaa ja kävinkin alussa lääkärissä. Buranalla meni pois. Jos epäilee aivoinfarktia tai auraalista niin auraalisessa pystyt puristamaan toisen kättä käteltäessä, näin vinkiksi. Myös näkökentässä meni sahakuvioita. Voinee olla sukuvikaakin, kun toisella vanhemmistani ollut samanlainen "polku".

n35