Onko laastensuojeluasia, jos hakee apua esim masennukseen?

No ei ole!

Eli vaikka kertoisin neuvolassa, että tarvitsisin psyk. apua, niin lastensuojelulle ei kerrottaisi mitään? Vai olisiko turvallisempaa ottaa yhteyttä jonnekin muualle? Ja minne sitten... En edes tiedä mistä apua voi pyytää, ei kai nämä terveyskeskuksen asioitakaan ole. Yksityiseen terapeuttiin ei taida olla varaa.

Johtuu masennuksen laadusta ja jos miettii itsemurhaa niin taatusti tehdään ilmoitus. Onhan moni kertonut että on tehty, mutta tosiaan vaikuttaa se masennuksen aste kuinka vakavaa on.

Paras apu masennukseen on lääkkeet ja ne saat yksityiseltäkin.

Varmaan voisit hyötyä lastensuojelun avusta, jos kerran mietit joka päivä itsemurhaa. Ei se lastensuojelu ole vain sitä, että lapset haetaan pois, vaan voisit saada vaikka kotiapua.

Mulla on pitkä masennushistoria ja käytin mielialalääkkeitä myös raskausaikana. Hoitoa suunniteltiin jo ennen raskautta psykiatrian polilla. Neuvolassa suhtauduttiin asiallisesti ja kysyttiin vain, että halutaanko sosiaalipuolelta kotiapua. Lastensuojelun kanssa ei olla oltu missään tekemisissä, mutta itse kyllä haluaisin olla siinä vaiheessa, jos vointini olisi kovin huono. Minusta on vain hienoa, että apua on tarvittaessa mahdollista saada.

Ja niille jotka kauhistelee miten noin sairas ihminen kehtaa lapsia tehdä: meillä on mun sairashistoriaa lukuun ottamatta asiat ihan mallillaan, ollaan miehen kanssa oltu todella pitkään yhdessä, molemmat ollaan hyvissä töissä, lasta suunniteltiin pitkään ja perusteellisesti, meillä on laajat tukiverkot, ei käytetä alkoholia juuri lainkaan, tykätään reissata lapsen ehdoilla jne.

Ei ilmoitusta automaattisesti tehdä, mutta suosittelisin sinulle sitä, koska taidat todella tarvita apua. Ei se lastensuojelu vie lapsia pois, jos itse haet apua ja otat sen vastaan. Voit saada lastenhoitoapua ja myös rahallisesti esim terapiaan.

Todennäköisesti ainakin julkisella puolella. Siksi en hae apua vaikka olen ollut alakuloinen ja väsynyt elämään jo monta vuotta. En kestäisi sitä että viimeinenkin syy elää vietäisiin.

Ei ole. Itsetuhoisuus on asia erikseen mutta masennusdiagnoosi ei tarkoita että lastensuojelusta otetaan yhteyttä, kokemusta on niin voin sanoa tämän varmuudella. 

Kun olet hoitosuhteessa niin tilannettasi, masennuksen hoitoa ja sinun jaksamistasi tarkastellaan ja jos katsotaan että tarvitsette tukitoimia niin sitten otat ne vastaan. 

Mutta toistan että avun hakeminen masennukseen ei ole syy lastensuojeluilmoitukselle. 

Ihan omalääkärin kautta voit lähteä asiaa hoitamaan, sieltä laitetaan lähete muualle jos ei itse halua aloittaa hoitoa mutta minä oon akuutissa tilanteessa ollut ensin ihan omalääkärin hoidossa puoli vuotta ja sitten sain lähetteen mielenterveystoimistoon jossa hoito jatkui. 

Seiska puki mietteeni sanoiksi. Vaikka mietin kuolemaa, on minulla liikaa velvollisuuksia, että voisin sen tehdä. Itse voin olla paskajamassa, mutta lapset on ykkösasia elämässä ja se ainoa, mikä mitään merkitsee. En uskalla ottaa riskiä. Ap

Itsessään se ei ole syy ilmoitukselle. Mutta jos terveydenhuollossa herää huoli niin tekevät ilmoituksen, ja hyvä niin.

Haluan korostaa että ilmoitus ei ole yhtä kuin huostaanotto. Todennäköisesti perheelle tarjotaan esim. Perhetyötä, jolla pyritään tukemaan vanhempien jaksamista. Lapsillehan vanhemman masennus on todella ikävä juttu.

sen sijan että vanhempi pyrkii kaikin keinoin suojelemaan itseään ja vanhemmuuttaan, on hyvä että joku pyrkii ulkoapäin suojelemaan lasta ja lapsuutta.

Tottakai. Kyllä sossun pitää huolehtia lapsista, mitä jos vaikka vedät ranteet auki? Lapset jää ruoatta ja kuolee nälkään sillä aikaa kun virut kuolleena kylppärissäsi. Sairailta lapset huostaan!

Ei ilmoitusta mitenkään automaattisesti tehdä. Riippuu siitä mikä kuntosi on, miten kykenet huolehtimaan lapsista ja onko lapsilla toinen vanhempi tai joku muu aikuinen, joka heistä voi huolehtia. Parempi ottaa huono olo puheeksi ajoissa neuvolassa tai terveysaseman lääkärin kanssa ajoissa kuin se, että olet ihan puhki etkä jaksa huolehtia enää lapsista. Jos lastensuojeluilmoitus tehtäisiin, tarkoittaisi se lastensuojelutarpeen arviointia. Usein käy niin, ettei asiakkuus jatku enää sen jälkeen vaan perhe saa palvelut muualta kuin lastensuojelulta.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 13:21"]

Tuleeko silloin automaattisesti myös lastensuojeluviranomaiset mukaan, jos aikuinen hakee apua masennukseen tms? Uskaltaisiko kertoa miettivänsä itsemurhaa joka päivä?

[/quote]

Ei se automaattisesti mene, vain siinä tapauksessa, että lasten hyvinvointia pidetään merkittävästi uhattuna. Joskus menee huonosti, ei se kuitenkaan tarkoita että joku voisi määrätä, miten lapsiasi hoidat.

Jos lapsista kuitenkin ollaan huolissaan, voidaan tehdä lastensuojeluilmoitus, mutta se vaatii hyvät perustelut epäilylle, millä tavalla lasten perushoito kärsii.

Päiväkodeista lastensuojeluilmoituksia tehdään hyvinkin helposti, jos kokevat ettei lapsi sovi täysin muottiin. Päiväkodeilla ja sossutädeillä on diili, nimeltä VaSu (varhaiskasvatus-suunnitelma ). Päivökodit pääsevät helpommalla, ja sossutädit pääsevät tekemisiin lasten kanssa joista eivät muuten tietäisi.

Lastensuojeluilmoitus on pelkkä ilmoitus: sossutädit tutkivat asian keskustelemalla vanhemman ja päättävät, aloitetaanko lapsen suojeluasiakkuus. Silloin vanhempi voi saada paljon keskusteluapua ainakin perheneuvolan puolelta.

Ketään ei kuitenkaan voida pakottaa keskustelemaan, vaan se on täysin vapaaehtoista. Vaikka sossutäti olisi mitä mieltä, missään tapaamisissa ei tarvitse käydä. Jos kyseessä on päätös kumman vanhemman luona lapset asuvat, kannattaa olla mahdollisimman vähäpuheinen ja pyytää käynnistä kirjallinen raportti, johon voi myös vastata kirjallisesti. Siihen voi pyytää maksutonta apua oikeusaputoimistolta, jos on vähävarainen. Sossutädit voi nimittäin olla puolueellisia, koska järjestelmä sallii heidän tehdä päätöksiä kuten tykkäävät, kun kyse on siitä kumman luona lapsi asuu.

En tiedä kuinka hyvä neuvolan työntekijä on auttamaan, mutta epäilen, ettei neuvolan työntekijällä ole riittävää ammattitaitoa - he hoitavat vain perusasiat, ja ohjaavat saamaan keskusteluapua muualta, jos on tarpeen.

Parasta olisi, jos sinulla olisi ystäviä joille voit antaa lapsesi välillä hoitoon, ja saada aikaa huilata vähäsen. Toki voit neuvolastakin kysyä, onko heillä ideoita, miten saada helpotusta arkeen - luulen että pikku hiljaa olosi helpottuu kuin itsestään (vaikka se tuntuisikin ikuisuudelta), kun saisit elämääsi uutta sisältöä.

Toisin sanoen sairauttasi voidaan käyttää sinua vastaan.

Minun lapsi huostaanotettiin kun sairastuin.Kunnilla ei ole yleensä varaa järjestää lastenhoitoapua, tai edes peruskotipalvelua.Liekö sellaista kuin kotipalvelu enää nykyään edes olemassa.