Lue keskustelun säännöt.
en jaksa ainaista leikkipuistossa kykkimistä!!!!!
29.06.2014 |
kesällä, talvella, sateessa, pakkasella. aina pitää mennä sinne pirun puistoon kykkimään ja vielä kaksi kertaa päivästä! aamulla, että nukkusi päiväunet & iltapäivästä, että söisi kunnolla. jumalauta, että tympii!!!!!! välillä olemme yrittäneet pitää esim. leivontapäivän, mutta tietäähän sen mitä se on 1ween & 3ween kanssa!
shoppailukin onnistuu enää vain netissä...
ja ei, tämä ei ole provo. rakastan lapsiani ja molemmat ovat suunniteltuja sekä toivottuja. varauduin yövalvomisiin, siihen että rahaa menee enemmän jne mutta en tajunnut että äitiyteen kuuluu noin isona osana tuo pakko-ulkoilu! :O
esikoisen kanssa oli aluksi ihan kivaa tehdä hiekkakakkuja siinä kotipihalla, syysauringon paisteessa ( on joulukuussa syntynyt) mutta nyt on mennyt koko hommasta maku! väkinäinen hymy huulilla kyttään kelloa että onko oltu jo vähintään se kaksi tuntia, voidaanko lähteä..
niin ja asun pikkupaikassa, jossa ei mitään hoploppeja ei ole. ei edes kahvilaa, jossa olisi kunnon leikkipaikka ! :( ystävilla ei ole näin pieniä lapsia (tai sitten lapsia ei ollenkaan), mies ajaa rekkaa joten käytännössä olen yh
Kommentit (22)
Tuossa nro 20:n kirjoituksessa on se vika, että tuo syyllistää vain enemmän sellaista äitiä, joka ei tiedä miten viihtyisi paremmin lasten leikeissä. Sen lisäksi että on kurja olo siitä ettei viihdy hiekkalaatikon reunalla, pitää alkaa vielä pelkäämään sitäkin että isompana lapset eivät ole läheisiä. Tuollainen neuvo saa suorittajan suorittamaan kahta kauheammin. Suorittaja tiristää itsestään vielä sen väkinäisen hymyn siellä hiekkalaatikolla, ettei lapset arvaa että äitiä kyllästyttää. Löysätkää nyt saatana sitä hikipantaa jokainen. Miettikää omaa lapsuuttanne. Ei silloin ollut tämmöstä hyvä äiti -kilpailua ja monesta kersasta tuli ihan kunnollinen silti. Ja niistä joista ei tullu, niillä oli suurempia ongelmia kuin se ettei kotihoitoaikana päivärutiinit toistunu joka päivä jonku valtakunnallisen päiväkotistandardin mukaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan itsekin, miten vastenmielistä sitä oli istua kököttää syksyn tihkusateessa hiekkalaatikon reunalla. Lapsi jaksoi hiekkaleikkejä vaikka miten pitkään, siinä sitä sitten kimpassa taputeltiin hiekkakakkuja. Meillä oli vielä niin eri rytmi kuin naapureilla, joten harvoin oli juttuseuraakaan tarjolla. Lapsi on rakas ja meillä on hyvät välit, joten en ymmärrä nron 20 vuodatusta. Tuosta tulee mieleen 70-luvun iskelmät, joissa laulettiin "tässä minä haudallasi seison ja itken, arvoasi ymmärtänyt en". Nyyh.
"Itse meinaan näen teidän tulevaisuuden sellaisena että te olette niitä jotka sitten ei saa lapseensa hyvää suhdetta. Se menee mielummin leikkimään kaverinsa kanssa. Varmaan silloin tajuaa että olisi ollut ihan erilaista jos olisi nauttinut hetkistä lapsensa kanssa pienenä. Ei niitä hetkiä saa takaisin. Eikä mikään suorittaminen ole sitä että teillä olisi lapsen kanssa sitten jotkut välit"