4-vuotiaalla 4 harrastusta

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:16"]

Hieno valinta suosittelen lämpimästi. Kateelisten virikehoidettujen lasten mammojen mielipiteistä ei kannata välittää etenkään kun eivät selvästi edes tiedä mikä tuo Arkki on. Ja sehän  on melko hintava eli ei ole ihan kaikkien ulottuvilla.  Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.

[/quote]

No mitä ihmettä hermoilet? :D

Kysyin huvittuneena, koska en ole ikinä kuullut moisesta. Tuohan on mielettömän kivan kuuloinen kerho, mutta yksistään pelkkänä nimenä kuulosti hassulta. 

Juu, mä ainakin ymmärsin et ihan hyvällä kysyit ja onhan se vähän huvittavan kuulosta. =) Mut tykkään siitä, et sinne mennääb yhdessä. Me tykätään muutenki tehä kaikkee yhessä...käydään välillä myös Gymin aamupäiväkerhossa ja taitoliikuntakeskuksessa, joissa siis vapaasti saa temppuilla telineillä ja välineille yhdessä oman aikuisen kanssa. =)

Parempi vaihtoehto tuo on kuin päiväkoti. Meidänkin 4v käy muskarissa, liikuntaleikkikoulussa, uimakoulussa ja lastentansissa. Kerhoa on 2 päivänä viikossa. Muskaria 2 kertaa viikossa, muita kerran viikossa. Tanssi on viikonloppuisin. Hän ainakin on aina innoissaan menossa harrastuksiin. kerhoonkin menee mielellään, mutta se ei ole niin mieluinen kuin harrastukset.

Meillä on vanhemmat lapset olleet 2-4 vuotiaasta asti päiväkodissa. Kuopus on vasta vuoden, joten päätettiin, että tämä toiseksi nuorin jättää päiväkodin väliin.kokonaan.

Kiva kuulla, että jollain muullakin sama tilanne. Meilläkin viime vuonna harrastuksiin mentiin jo aina tosi innolla ja kerhoonkin. Itse asias meidän tytsy on innoissaa mentiin mihin tahansa..harrastukseen, puistoon, kauppaan tai pankkiin. =)

Meilläkin taitaa pk jäädä kokonaan väliin ellei sitten päädytä puol päiväseen vuoden päästä, jos kerho alkaa tuntua liian "lapselliselta". Leikkikouluja harkitsin, mutta päädyttiin kuitenkin kerhoon, koska arvostan kristillisiä arvoja ja meille sopi parhaiten tuo pari kertaa viikossa, kun tosiaan suhataan kahen kaupungin välillä.

AP, tärkeintä mahdollisen kuormituksen kannalta taitaa olla, että harrastaminen tapahtuu lapsentasoisesti. Tuossa suhteessa se, että harrastaminen on ulkopuolisen ohjaamaa ja tietylle ikäryhmälle suunnattua, on luultavasti jopa positiivista kehitystä aikaiseempaan verrattuna.

Minun vanhempani olivat aktiiviliikkujia, jotka myös opettivat minut mm. uimaan, hiihtämään ja luistelemaan jo 3-4 -vuotiaana. Tarkoitus oli hyvä, mutta kun harrastamista ei ollut välttämättä aina suhteutettu motoorisen kehitykseni tasoon, niin varsinkin hiihtämisestä, jossa minut ilmoitettiin kisoissa isokokoisena vuotta vanhempien sarjaan,  tuli jonkinasteista ahdistusta aiheuttavaa toimintaa. 

Täysin samaa mieltä. Mä salaa toivon, ettei lapseni koskaan innostuisi mistään kilpaurheilusta. Ainakaan sellaisesta mitä tehään verenmaku suussa. Harrastaisi mielummi aina vaan monipuolisesti.=)

Kyllä lapsen TÄYTYY päästä arkkitehtuurikerhoon 4-vuotiaana, kun se HALUAA. On jo halunnut vuoden sitä!

Minun lapseni osallistui ensimmäisiin taitoluistelukisoihinsa 4v 9kk iässä. Oli silloin harrastanut lajia jo 1,5 vuotta. Harrasti myös jumppaa ja alkeisbalettia.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:57"]

Kyllä lapsen TÄYTYY päästä arkkitehtuurikerhoon 4-vuotiaana, kun se HALUAA. On jo halunnut vuoden sitä!

[/quote]

ja sun lapses oli ihan pakko päästä virikehoitoon päiväkotiin koska teillä kotona oli niin tylsää ja äiti on laiska ettei saa itseään sohvalta ylös. 

No ei sen täydy, mutta olen iloinen että pystyin toteuttamaan tuon toiveen. Lapseni hyvin harvoin on noin palavasti halunut mitään ja liikuttui vallan kyyneliin kun kuuli, että pääsee sittenkin mukaan. =)

En halua kasvattaa lapsestani sellaista, joka saa kaiken mitä haluaa. Mutta toisaalta haluan opettaa lapselleni, että kun tekee kompromisseja, niin on mahdollista toteuttaa unelmiaan.

Mäkin tunnen useamman tuolaisen luistelijaneitosen. Ja en mitenkään paheksu kilpailutoimintaakaan, mutta jotenkin kun ei ole itsellään siitä kokemusta, niin vieroksuttaa. Toisaalta olen omassa seurassani nähnyt miten hieno ryhmähenki voi tulla joukkuelajissa ja säilyä aikuisuuteen asti.

31: Mitä kompromisseja on tehty?

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:04"]

Minun serkkuni aloittivat 7v cheerleadingin, pianon soiton, uinnin, judon ja taisivatpa jotakin telinevoimisteluakin harrastaa jonkin aikaa. Äiti laittoi tytöt harrastamaan kun itsekin oli harrastanut näitä lajeja. Kun tulivat murkkuikään sanoi toinen tytöistä ettei ole koskaan halunnut oikeasti harrastaa uintia mutta äiti on pakottanut. Siitäkö äiti vasta kilarit sai!

Äiti halusi tyttäriensä olevan jotakin ylisuorittajia ja ilmeisesti heidän kautta elää nuoruuttaan. Mutta neljä vuotias?? Huhhuh.

[/quote]

Näitä tapauksia on paljon, että vanhemmat vaativat ja vaativat ja sitten isoina lapset eivät halua harrastaa mitään, kun aikoinaan oli pakko.

Liikuntaharrastukset varsinkin voivat liikaa vaatia voimia ja sitten tullaan isoina lihaviksi, kun kapinoidaan äitiä vastaan.

No lapsi on säästäny omia rahojaan (saanut tässä keväällä naapurin tädiltä, kun on hakenut postin, vienyt roskat ja lakaissut kuistia sekä myi vanhoja lelujaan lasten kirppiksellä) yhteen lego friends -juttuun, mutta nyt ihan itse ehdotti että maksaa niillä toisen uusista harrastuksestaan.