Lue keskustelun säännöt.
Kysy vauvan yh-äidiltä
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 14:18"]Ei muuta kuin jaksamisia! Kyllä se yksinhuoltajuuden loppu joskus alkaa häämöttää. :)
Nimimerkillä 15 vuotta sitten samassa tilanteessa ollut
[/quote]
Kiitos! Lapsi on ehdottomasti aarteeni ja vaikka tiedän, että varmasti tulee hetkiä jolloin oma jaksaminen on kortilla, en sitä etukäteen stressaa. Minulla on hyvä tukiverkosto ja tosiaan lapsen koko suku molemmilta puolilta haluaa omasta tahdostaan olla läsnä ja myös avuksi :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 14:23"]ANNATKO PERSETTÄ, VOSU?
[/quote]
Jos nyt en :) -ap
Olisit käyttänyt ehkäisyä tai tehnyt abortin nyt joutuu taas yhteiskunta elättämään.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 15:01"]Olisit käyttänyt ehkäisyä tai tehnyt abortin nyt joutuu taas yhteiskunta elättämään.
[/quote]
En halunnut aborttia enkä päätöstäni kadu. Olen pahoillani, jos sinua tämä harmittaa. -ap
Miltä tuntui synnyttää yksin? Vai saitko tukihenkilön mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäpäin Suomea olet?
Mä odotan yksin esikoistani. Vielä muutama viikko laskettuun aikaan. Mitä viime hetken vinkkejä antaisit samassa tilanteessa olevalle?
Miten paljon vauvasi isä oli mukana raskausaikana? Mun vauvani isä tahtoo ehdottomasti yhteishuoltajuuden ja päättää lapsen asioista (mm. nimistä ei tunnu kelpaavan mikään mun ehdottama). Tahtoo myös tavata säännöllisesti. Ei kuitenkaan kertaakaan raskausaikana ole kysellyt mitään vauvasta, saati että olisi neuvolaan tullut mukaan, silloin kun on nähty selittää mulle vaan työasioitaan, ei mitään puhetta vauvasta tai isäksi tulemisesta...tuntuu jotenkin ristiriitaiselta hänen puheet ja vaatimukset tekojensa kanssa.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 15:46"]Miltä tuntui synnyttää yksin? Vai saitko tukihenkilön mukaan?
[/quote]
Minulla oli ystäväni mukana. Synnytys varmasti olisi ollut ihan ok yksinkin, aika paljon olin henkisesti "poissa", ikään kuin transsissa kivun vuoksi. Yksinäisyys oli pahimmillaan kotiutuessa, kun hormonit hyrräsi, kaikki oli niin uutta ja olin vielä jokseenkin epävarma vauvan kanssa - puhumattakaan kivuista joita minulla riitti useammalle viikolle. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 16:06"]Mistäpäin Suomea olet?
Mä odotan yksin esikoistani. Vielä muutama viikko laskettuun aikaan. Mitä viime hetken vinkkejä antaisit samassa tilanteessa olevalle?
Miten paljon vauvasi isä oli mukana raskausaikana? Mun vauvani isä tahtoo ehdottomasti yhteishuoltajuuden ja päättää lapsen asioista (mm. nimistä ei tunnu kelpaavan mikään mun ehdottama). Tahtoo myös tavata säännöllisesti. Ei kuitenkaan kertaakaan raskausaikana ole kysellyt mitään vauvasta, saati että olisi neuvolaan tullut mukaan, silloin kun on nähty selittää mulle vaan työasioitaan, ei mitään puhetta vauvasta tai isäksi tulemisesta...tuntuu jotenkin ristiriitaiselta hänen puheet ja vaatimukset tekojensa kanssa.
[/quote]
Olen Uusimaan seudulta. Vinkeiksi antaisin muun muassa sen että luota itseesi, mutta älä pelkää kysyä neuvoja ja apua. Elä hetki ja päivä kerrallaan vauvasi kanssa, koskaan et voi ennustaa edes puolta vuorokautta eteenpäin. Ole avoin neuvolassa, älä arkaile kertoa jos epäilyttää, pelottaa, itkettää tai väsyttää. Se ei tee sinusta huonoa äitiä. Salli itsellesi kaikenlaisia tunteita, puhu niistäkin ääneen! Yllätyin itse kuinka välillä ensimmäisinä viikkoina tuli hetkellisiä epätoivon tunteita ja mielessä kävi hurjiakin ajatuksia. Ne pysyivät vain ajatuksina ja hävisivät yhtä nopeasti kun tulivatkin. Niitä saa tulla, mutta kun niistä puhuu ääneen niin jo se helpottaa. Tulet myös varmasti kyseenalaistamaan äitiyttäsi, mutta usko pois että vauvasi kasvattaa sinua siinä missä sinäkin häntä. Jo näin lyhyessä ajassa olen sen huomannut.
Vauvani isä ei juurikaan ollut raskausaikana mukana. Kävimme pääpiirteittäin läpi neuvolakuulumiset mutta ei hän asiaa elänyt kanssani. Ymmärrän sen, oli varmasti outoa käsittää asiaa kun emme kuitenkaan ole edes yhdessä. Tässäkin sanoisin vinkiksi että älä stressaa isäasiasta! Anna asioiden mennä omalla painollaan. On hyvä toki miettiä ja puhua etukäteen, mutta älä kanna liikaa huolta. Asiat selvenevät kun vauva syntyy ja teille tulee aika lastenvalvojalle. Keskity ennemminkin nauttimaan loppuraskaudesta ja vastaanottamaan vauvasi mahan tälle puolelle.
Vauvani isä on myös sanonut että vaikka halusi olla mukana niin asia oli epätodellinen - ja vieläkin hänellä on totuttelemista isyyteen vaikka hän on jo kuukausia ollut innoissaan ja vauvakin ollut jo viikkoja täällä. -ap
Vielä voi kysyä (eli minulle tekemistä, heh :D) jos joku haluaa - vauva nukahti iltapäikkäreilleen joten tässä av:ta selailen ;) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://open.spotify.com/album/1rtRRnXbcKIESBf1MOZm6G?si=ErdV_zmpS0y7Pn…
Pullon stolichnayaa ensin kämpillä vain
hilpaisin mä naamaan ja siitä humalaa sain
Sitten päälle kaljaa ja olin taas kännissä
YH, YH, tiedät mistä mies nauttii
YH, YH, sua, susta mä vain unta nään
Aamulla heräsin vieraasta vuoteesta
Vierelläni lojui toista sataa kiloa (YH)
vaaleanpunaista käytettyä ruhoa
YH, YH, tiedät mistä mies nauttii
YH, YH, miehen sä viet taivaisiin
Ooo, sä kosketat tralalaatani
Hyväile mun viiksiä, beibe
Aaaaahhhh
YH, YH, tiedät mistä mies nauttii
YH, YH, miehen sä viet taivaisiin
YH
ANNATKO PERSETTÄ, VOSU?