Miltä tuntuu, kun ihmiset eivät ole iloisia raskaudesta?

En tiedä kun en ole kokenut, mutta ihan varmasti kaikilla ihmisillä on edes joku ihminen, joka kykenee osoittamaan sitä aitoa iloa niihin raskausuutisiin. Esimerkiksi mun siskoni päätti tehdä "tyhmään" tilanteeseen lapsen (vain vuoden kestänyt huono parisuhde, ei vielä päässyt opiskelemaan alalle jolle haluaisi oikeasti ja työllistäisi, taloudellinen tilanne todella huono, alkoholia kului reippaasti, ja ilmeisesti viihdekäyttivätkin joitain huumeita). Kyllä hänelle ihan aidosti oikeasti jotkut ystävät, ja jopa isäni, ilmaisivat onnitteluja iloisesti. Eivät kai tienneet todellista tilannetta, ja joissain tapauksissa ystävät itsekin olivat saaneet jo lapsia niin eivät kai ajatelleet muuta kuin, että kiva kun saavat "äitikaverin" lisää. Nuo onnittelut olivat varmasti todella tärkeitä hänelle, minä ja äitimme yritimme onnitella, mutta kyllähän se pettymys ja ihmettely paistoi läpi. Yritin kyllä ihan oikeasti totta kai, siskoni kun on, mutta en pystynyt hänelle sitä aitoa iloa näyttämään. Enkä vieläkään pysty, kun koko tilanne on levinnyt aika katastrofaaliseksi lapsen synnyttyä. Eli pointtini oli; aina löytyy joka onnittelee vilpittömästi, vaikka kaikki eivät siihen pystyisikään. Tietysti joissain tilanteissa, voi ehkä vähän herätä todellisuuteen jos muut paheksuvat, että mitä voisi alkaa tehdä toisin elämässään.

Minä olen omassa elämässäni pitänyt sitä selvänä kateutena ja pahansuopuutena. Muut ovat onnitelleet iloisesti, mutta yksi henkilö löytyy joka ei millään soisi minulle ihanaa avioliittoani, perhettäni ja onneani. Syyt ovat hänen psyykessään, eli meillä ei ole koskaan ollut mitään tuollaisia haittoja joita kakkonen luetteli siskonsa elämästä. Mutta kysymys siis oli, miltä tällainen tuntuu - no sääliä kai lähinnä tuntisin, jos tuo epäonnittelija olisi hyvä ihminen, mutta tässä tapauksessa ei se tunnu oikeastaan juuri miltään.