Lue keskustelun säännöt.
Oma käytös hävettää! Mistä apua?
27.06.2021 |
Olen ihan pulassa nykyään oman aggression tunteeni kanssa. Suutun aivan silmittömästi milloin mistäkin ja kiihdyn nollasta sataan puolessa sekunnissa. Viimeisten kahden viikon aikana olen mm. huutanut minua etuilleelle miehelle kaupassa, toiselle miehelle kaupan parkkipaikalla (sanoi, että ajoin liian läheltä hänen autoaan) ja naapurin kyylämuijalle, joka vahtii, pissaako pieni chihuahuani meidän kerrostalon pihan nurmikolle. Jälkimmäistä haukuin v***n persenaamaksi ja haistatin päälle pitkät v***t.
Olen 44-vuotias nainen, musta ei ikinä päällepäin uskoisi, että kilahdan helposti ja sanon ihan mitä sylki suuhun tuo, kun suutun. Tuntuu, että joissain tilanteissa päässä vain naksahtaa. Ja jälkikäteen häpeän tietysti käytöstäni. Luulen itse, että olen ollut koko ikäni aivan liian kiltti ja nyt kun olen vähitellen opetellut vetämään rajoja, käyttäytymiseni menee ihan toiseen laitaan. Nyt pitäisi siis opetella hallitsemaan tätä raivoa, mutta miten? Onko tällaiseen jotain oma-apua saatavilla vai pitäisköhän mun mennä terapiaan käsittelemään asioita?
Kommentit (22)
ei kai kyseessä voi olla jokin esioire vaihdevuosista? No, ehkä se on kaukaa haettua. Onko kovaa stressiä jostain? Stressi tekee ihmisestä aika kamalan, olen sen huomannut itsessäni, viimeksi kun yhtäaikainen asunnon remontti ja töissäkäynti ja nukkumattomuus olivat hajottaa päin. Jospa tuo olisi väliaikaista sinullakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko nämä kohtaukset ennen menkkoja?
On ollut kyllä aika raskas vuosi; avioero ja asunnon myynti ja uuden etsiminen. Ja lisäksi olen laajentanut yritystoimintaani ja palkannut uusia työntekijöitä. Voi olla tosiaan kyse ihan stressistäkin, mutta kai ihmisen silti pitäisi pystyä hillitsemään itseään sen verran, ettei huuda vieraille ihmisille. Tuntuu, että juuri nämä tilanteet, joissa joku muu tulee "hyppimään silmille" tai kritisoimaan jostain, aiheuttaa sitä raivostumista. AP
Hormonaalisia juttuja tulee mieleen vai onko suvussa muistisairauksia?
Katso mielenterveystalon aggression omahoito-sivut. Tee myös, jos jaksat. Tsemppiä!
Stressi ym.mainitsemasi voi vaikuttaa siihen, että itsesäätely pettää. Onhan sulla ollut isoja asioita lähiaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut kyllä aika raskas vuosi; avioero ja asunnon myynti ja uuden etsiminen. Ja lisäksi olen laajentanut yritystoimintaani ja palkannut uusia työntekijöitä. Voi olla tosiaan kyse ihan stressistäkin, mutta kai ihmisen silti pitäisi pystyä hillitsemään itseään sen verran, ettei huuda vieraille ihmisille. Tuntuu, että juuri nämä tilanteet, joissa joku muu tulee "hyppimään silmille" tai kritisoimaan jostain, aiheuttaa sitä raivostumista. AP
No niin. Usko kuule pois, sulla on nyt vaan ihan liikaa packagea elikkäs stressinaiheuttajia. Kaikki ei itke koko ajan päivät pitkät vaan reagoivat räjähtelemällä. Toi menee ohi, ei vaarallista mutta opi varomaan noita tilanteita, koska noloahan se on. Mutta siis sulla on ollut ihan liian raskasta, ja se ne näkyy noin. Usko mua, ulkopuolisen on helppo nähdä. En mä omaa tilannettani itse nähnyt kun se oli päällä. Sen tajusi vasta jälkikäteen, että oli ylikuormittunut.
Söisit kunnolla vitamiineja etenkin B ja D vitamiinia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsymys, stressi ja helle. Olin tollanen ennen kuin sain burn outin, huusin mm. asiakkaille töissä. Muuten olen hillitty ja rauhallinen ihminen. Lepää ja jos mahdollista puhu psykiatrille, osaa auttaa arvioimaan tilanteen.
Tilanteesi huomioonottaen en ihmettele että pinna on kireällä, sinulla on ehkäpä alitajunnassa käsittelemättömiä tunteita, jotka purkaantuvat tilanteen tullen, sikäli että reaktio on suurempi kuin sen raivostuttavan tilanteen aiheuttama.
Ota iisisti, pidä huolta jaksamisesta, jen tiedät kyllä, et välttämättä tarvitse keskusteluapua stressin hallintaa ja reaktioajan pidetämistä. Opittavissa olevia asioita.
Terveisin toinen raivotar
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot varmaankin ollut aika lujilla? Ymmärrän, että käytöksesi hävettää, mutta näkisin tuossa myös jotakin positiivista. Omien rajojen vetämistä, iän mukanaan tuomaa bosslady-asennetta, ja ehkä alkavaa vaihdevuosihöyryä? Paljon pahempaa olisi, jos kääntäisit aggression itseesi. Toki, olisi niin kiva olla aina salonkikelpoinen, mutta voinet antaa anteeksi itsellesi, kun kuitenkin pystyt näkemään ja arvioimaan omaa muuttunutta käytöstäsi. Ei ne aggressiot yleensä tyhjästä kumpua, ja voihan niitä selvitellä, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut kyllä aika raskas vuosi; avioero ja asunnon myynti ja uuden etsiminen. Ja lisäksi olen laajentanut yritystoimintaani ja palkannut uusia työntekijöitä. Voi olla tosiaan kyse ihan stressistäkin, mutta kai ihmisen silti pitäisi pystyä hillitsemään itseään sen verran, ettei huuda vieraille ihmisille. Tuntuu, että juuri nämä tilanteet, joissa joku muu tulee "hyppimään silmille" tai kritisoimaan jostain, aiheuttaa sitä raivostumista. AP
No niin. Usko kuule pois, sulla on nyt vaan ihan liikaa packagea elikkäs stressinaiheuttajia. Kaikki ei itke koko ajan päivät pitkät vaan reagoivat räjähtelemällä. Toi menee ohi, ei vaarallista mutta opi varomaan noita tilanteita, koska noloahan se on. Mutta siis sulla on ollut ihan liian raskasta, ja se ne näkyy noin. Usko mua, ulkopuolisen on helppo nähdä. En mä omaa tilannettani itse nähnyt kun se oli päällä. Sen tajusi vasta jälkikäteen, että oli ylikuormittunut.
Kiitos hyvästä huomiosta ja tsempistä! Mä en tosiaankaan ole sellaista itkeskelevää tyyppiä, vaan olen aina ollut enemmän rationaalinen "järki edellä" -tyyppi. Onneksi mulla on vähän kesälomaa ja kai tämä tilanne joskus rauhoittuu. Ja voi kyllä olla vaihdevuosioireitakin tai muuta hormonaalista, koska mun äidillä on alkanut tosi aikaisin vaihdevuodet ja sehän on kai periytyvää. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäsi antaisi viitteitä että hormonit alkavat sanella käytöstä. Nuo 40 ja risat ja siitä ylöspäin, kassoille ja muillekin kilahtelevat naiset on niin tuttua ja tavallista, minä mukaan lukien. Ei voi mitään sille tunteelle joka lähtee viemään kaiken järje ohi, ihan niin kuin silloin murkkuna.
Minulla alkoi saman ikäisenä, mutta en "uskalla enkä kehtaa" sanoa juuri koskaan mitään vaikka syytä olisikin. Sitten kun kilahdan niin ei mitään rajaa. Sitä tosin sattuu harvemmin kun kerran vuodessa julkisesti, kotona vähän useammin. Se nolous, häpeä, syyllisyys ja kaikki mitä siitä seuraa, on kammotavaa ja kestää kauan. Joitain asioita ruotii vielä vuosien päästä.
Nyt yli 60 v alkoi uudestaan ilmetä raivoamista ja kävin gynellä "säätämässä" hormonikorvaushoitoa.
Nyt toivottavasti ei ala ketjua h-hoidoista, se on loputon suo.
Ei kenelläkään ole oikeutta käyttäytyä kurjasti ja pelottavasti kanssaihmisiä kohtaan, ei hormonien heittely ole puolustus huonolle käytökselle vaikka selistys voi ollakin. Ikä vaikuttaa luonnollisestikin siihen että uskaltaa puolustautua kun syytä, sehän on sallittua. Vanhempana ei olisi varaa enää pilata ihmissuhteita kun uusia "vanhoja ystäviä" ei enää tule, sellaisia jotka on kulkeneet mukana kymmenet vuodet.
Eikä vain naiset räyhää, sitä tekevät keski-ikäiset ja vanhemmat ukotkin ihan yhtä innokkaasti. Hormonit vaikuttaa kaikkien ihmisten käytökseen ja hormonien määrät muuttuu ikääntyessä.
60 ja risat kirjoitti:
Ikäsi antaisi viitteitä että hormonit alkavat sanella käytöstä. Nuo 40 ja risat ja siitä ylöspäin, kassoille ja muillekin kilahtelevat naiset on niin tuttua ja tavallista, minä mukaan lukien. Ei voi mitään sille tunteelle joka lähtee viemään kaiken järje ohi, ihan niin kuin silloin murkkuna.
Minulla alkoi saman ikäisenä, mutta en "uskalla enkä kehtaa" sanoa juuri koskaan mitään vaikka syytä olisikin. Sitten kun kilahdan niin ei mitään rajaa. Sitä tosin sattuu harvemmin kun kerran vuodessa julkisesti, kotona vähän useammin. Se nolous, häpeä, syyllisyys ja kaikki mitä siitä seuraa, on kammotavaa ja kestää kauan. Joitain asioita ruotii vielä vuosien päästä.
Nyt yli 60 v alkoi uudestaan ilmetä raivoamista ja kävin gynellä "säätämässä" hormonikorvaushoitoa.
Nyt toivottavasti ei ala ketjua h-hoidoista, se on loputon suo.
Ei kenelläkään ole oikeutta käyttäytyä kurjasti ja pelottavasti kanssaihmisiä kohtaan, ei hormonien heittely ole puolustus huonolle käytökselle vaikka selistys voi ollakin. Ikä vaikuttaa luonnollisestikin siihen että uskaltaa puolustautua kun syytä, sehän on sallittua. Vanhempana ei olisi varaa enää pilata ihmissuhteita kun uusia "vanhoja ystäviä" ei enää tule, sellaisia jotka on kulkeneet mukana kymmenet vuodet.
Eikä vain naiset räyhää, sitä tekevät keski-ikäiset ja vanhemmat ukotkin ihan yhtä innokkaasti. Hormonit vaikuttaa kaikkien ihmisten käytökseen ja hormonien määrät muuttuu ikääntyessä.
Mulla tämä raivoaminen ei kohdistu läheisiin, vaan juuri näihin vieraisiin ihmisiin. Osansa ovat saaneet juuri nämä viisastelevat, etuilevat ja typeriä kommentteja heittävät keski-ikäiset miehet ja poikkeuksena tuo kyyläävä naapuri. :) En muista, että juuri koskaan olisi läheisten tai vaikka ystävien kanssa ollut sellaisia tilanteita, että olisin raivostunut. Olen enemmänkin pyrkinyt sovittelemaan syntyneitä erimielisyyksiä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tämä raivoaminen ei kohdistu läheisiin, vaan juuri näihin vieraisiin ihmisiin. Osansa ovat saaneet juuri nämä viisastelevat, etuilevat ja typeriä kommentteja heittävät keski-ikäiset miehet ja poikkeuksena tuo kyyläävä naapuri. :) En muista, että juuri koskaan olisi läheisten tai vaikka ystävien kanssa ollut sellaisia tilanteita, että olisin raivostunut. Olen enemmänkin pyrkinyt sovittelemaan syntyneitä erimielisyyksiä. AP[/quote]
Kiva kuulla, olet visampi kuin minä. Minulla taitaa olla sen verran vieraskoreutta ja väärin asetettu tärkeysjärjestys että vieraille en oikein uskalla purkautua. Onneksi nykyään useimmiten tajuan jo missä mennään, ja jos "mennään", osaan pyytää anteeksikin toisin kun nuorempana.
Oot varmaankin ollut aika lujilla? Ymmärrän, että käytöksesi hävettää, mutta näkisin tuossa myös jotakin positiivista. Omien rajojen vetämistä, iän mukanaan tuomaa bosslady-asennetta, ja ehkä alkavaa vaihdevuosihöyryä? Paljon pahempaa olisi, jos kääntäisit aggression itseesi. Toki, olisi niin kiva olla aina salonkikelpoinen, mutta voinet antaa anteeksi itsellesi, kun kuitenkin pystyt näkemään ja arvioimaan omaa muuttunutta käytöstäsi. Ei ne aggressiot yleensä tyhjästä kumpua, ja voihan niitä selvitellä, jos siltä tuntuu.
-Ai paljon pahempi ois, jos kääntäis aggression itseensä, parempi kääntää se vieraisiin?!?!? Huhhuh, just tommonen perus itsekäs ihminen joka ei pysty itseensä kattomaan peiliin vaan raivoo tyyliin eläimille, lapsille ja ystävällisille ihmisille..... yök, teitä on jo liikaa!
Vierailija kirjoitti:
Oot varmaankin ollut aika lujilla? Ymmärrän, että käytöksesi hävettää, mutta näkisin tuossa myös jotakin positiivista. Omien rajojen vetämistä, iän mukanaan tuomaa bosslady-asennetta, ja ehkä alkavaa vaihdevuosihöyryä? Paljon pahempaa olisi, jos kääntäisit aggression itseesi. Toki, olisi niin kiva olla aina salonkikelpoinen, mutta voinet antaa anteeksi itsellesi, kun kuitenkin pystyt näkemään ja arvioimaan omaa muuttunutta käytöstäsi. Ei ne aggressiot yleensä tyhjästä kumpua, ja voihan niitä selvitellä, jos siltä tuntuu.
-Ai paljon pahempi ois, jos kääntäis aggression itseensä, parempi kääntää se vieraisiin?!?!? Huhhuh, just tommonen perus itsekäs ihminen joka ei pysty itseensä kattomaan peiliin vaan raivoo tyyliin eläimille, lapsille ja ystävällisille ihmisille..... yök, teitä on jo liikaa!
Masennus = itseen suunnattua aggressiota, tiestikö sitä? Ap sitäpaitsi nimenomaan pystyy katsomaan peiliin, muutenhan hän ei tällaista aloitusta olisi koskaan tehnytkään. Missäs sun peilisi on? Kaivapa se sieltä laatikon pohjalta ja vilase, mitä näkyy.
Terapia ja puhuminen auttaa. Olet kuin äärimmillään kiehuva kattila josta välillä kiehuu yli.
Vierailija kirjoitti:
60 ja risat kirjoitti:
Ikäsi antaisi viitteitä että hormonit alkavat sanella käytöstä. Nuo 40 ja risat ja siitä ylöspäin, kassoille ja muillekin kilahtelevat naiset on niin tuttua ja tavallista, minä mukaan lukien. Ei voi mitään sille tunteelle joka lähtee viemään kaiken järje ohi, ihan niin kuin silloin murkkuna.
Minulla alkoi saman ikäisenä, mutta en "uskalla enkä kehtaa" sanoa juuri koskaan mitään vaikka syytä olisikin. Sitten kun kilahdan niin ei mitään rajaa. Sitä tosin sattuu harvemmin kun kerran vuodessa julkisesti, kotona vähän useammin. Se nolous, häpeä, syyllisyys ja kaikki mitä siitä seuraa, on kammotavaa ja kestää kauan. Joitain asioita ruotii vielä vuosien päästä.
Nyt yli 60 v alkoi uudestaan ilmetä raivoamista ja kävin gynellä "säätämässä" hormonikorvaushoitoa.
Nyt toivottavasti ei ala ketjua h-hoidoista, se on loputon suo.
Ei kenelläkään ole oikeutta käyttäytyä kurjasti ja pelottavasti kanssaihmisiä kohtaan, ei hormonien heittely ole puolustus huonolle käytökselle vaikka selistys voi ollakin. Ikä vaikuttaa luonnollisestikin siihen että uskaltaa puolustautua kun syytä, sehän on sallittua. Vanhempana ei olisi varaa enää pilata ihmissuhteita kun uusia "vanhoja ystäviä" ei enää tule, sellaisia jotka on kulkeneet mukana kymmenet vuodet.
Eikä vain naiset räyhää, sitä tekevät keski-ikäiset ja vanhemmat ukotkin ihan yhtä innokkaasti. Hormonit vaikuttaa kaikkien ihmisten käytökseen ja hormonien määrät muuttuu ikääntyessä.Mulla tämä raivoaminen ei kohdistu läheisiin, vaan juuri näihin vieraisiin ihmisiin. Osansa ovat saaneet juuri nämä viisastelevat, etuilevat ja typeriä kommentteja heittävät keski-ikäiset miehet ja poikkeuksena tuo kyyläävä naapuri. :) En muista, että juuri koskaan olisi läheisten tai vaikka ystävien kanssa ollut sellaisia tilanteita, että olisin raivostunut. Olen enemmänkin pyrkinyt sovittelemaan syntyneitä erimielisyyksiä. AP
Ei hormoneilla voi selittää omaa paskamaista käytöstään , helpompaa se tietenkin on kuin miettiä mikä mättää. Et uskalla raivota lähimmille ihmisille? He ovat sinun lähelläsi , helpompi raivota vieraalle. Mietipä mitä tapahtuu jos läheiselle raivoat kuin vieraalle.
Vierailija kirjoitti:
On ollut kyllä aika raskas vuosi; avioero ja asunnon myynti ja uuden etsiminen. Ja lisäksi olen laajentanut yritystoimintaani ja palkannut uusia työntekijöitä. Voi olla tosiaan kyse ihan stressistäkin, mutta kai ihmisen silti pitäisi pystyä hillitsemään itseään sen verran, ettei huuda vieraille ihmisille. Tuntuu, että juuri nämä tilanteet, joissa joku muu tulee "hyppimään silmille" tai kritisoimaan jostain, aiheuttaa sitä raivostumista. AP
Käyttäydyttiinkö sun kotona lapsuudessa noin?
Monet käytösmallit tulee suoraan kotoa.
Eikö ole huono oppi jos opettelee laskemaan kymmeneen tai poistuu paikalta.
Vakava mielenterveysongelma, aivokasvain?