Oppiiko tykkäämään itsestään, jos ottaa kuvia itsestään?

No ei todellakaan! Ja älä nyt niitä mihinkään julkaise, herranjestas. Minkä ikäinen olet? Ei ole typerämpää ideaa kuultu.

Käy Ap ensin hieman juttelemassa jollekkin

Kokeile! Yrittänyttä ei laiteta ja jos onnistuu niin mahtava juttu. Jos ei, mitään et hävinnyt. :)

Ja muut kommentoijat, onko pakko olla noin ilkeä ihminen? Ei.

On kyllä käsittämätön aivopieru ! Oletko kenties teini vielä ?

niitä kuvia saa oottaa kyllä aika paljon ja aika kauan... anna sille aikaa :) paras olisi jos sulla olisi joku valokuvaaja ystävä tai kaveri joka osaa homman... esim. minä :)

olen itse sairaalloisen lihava mutta osaan ottaa itsestäni kauniin kuvan ja siitä kuvasta ei kukaan edes tiedä että olen lihava :) valokuvaaminen on hyvä harrastus

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 09:04"]Kokeile! Yrittänyttä ei laiteta ja jos onnistuu niin mahtava juttu. Jos ei, mitään et hävinnyt. :)

Ja muut kommentoijat, onko pakko olla noin ilkeä ihminen? Ei.

[/quote]En todellakaan suosittele julkaisemaan omia kuvia jos Ap:n itsetunto on tuolla tasolla.

Mieti kun joku vielä sattuu haukkumaan kuvia

Voisitko laittaa minulle pari belfietä

M

Kuvien ottaminen ja katsominen voi kyllä auttaakin, mutta en minäkään niitä missään julkaisisi, itsetuntoa tai ei. Ensinnäkin netissä julkaistujen kuvien kommentit on tahallisen ilkeitä ihan riippumatta kuvan kohteesta ja toisenakin en itse haluaisi tuntemattomien voivan katsella minua, mitä sitten katsllessaan tekevätkään. Mutta pelkkä kuvaaminen omaan käyttöön, se on eri asia.

Olin itse äskettäin parin kuukauden työmatkalla ja kun kerran olin vieraassa ympäristössä, otin paljon kuvia turisteilleen. Samassa lykyssä otin kuvia itsestänikin. Alkuun niitä oli hirveä katsella, sitten omaan naamaansa, kampaukseensa olemukseensa jotenkin tottui ja lopulta ne näyttivät jo ihan siltä kuin kuluukin. Joten kyllä itsensä kuvaaminen voi auttaa näkemään itsensä normaalimmassa valossa ja kohottamaan itsetuntoa. Toki kuvaamisen ja kuvaamisympäristön varmaan pitäisi olla jotenkin miellyttävää. Jos taustalla marisee mollaava poikaystävä, saattaa muutos olla väärän suuntainen.

Mihin sä niitä sitten julkaisisit? Instagramiin vai? Ei sun itsetunto siitä nouse kun huomaat että et saa tykkäyksiä yhtä paljoa kuin muut

No jos satut olemaan meitä, joiden naama tuntuu vääntyvän joka kuvassa, niin en suosittele. Itse en voi sietää omien kuvieni katsomista. Jokaisessa näytän rumalta kasvoista. En ole yhtään valokuvauksellinen. Sopivalla valaistuksessa ja oikeassa asennossa monta kuvaa peräkkäin otettuna joku kuvista saattaa olla jopa hyvinkin kaunis, mutta mitä se kertoo minusta, että sadan kuvan joukossa näytän kauniilta vain yhdessä? En ole kaunis. Mutta ei se elämä sen parempaa kauniillakaan ihmisillä ole, joten who cares.

Opi mieluummin tykkäämään itsestäsi äläkä vain siitä kuoresta. Oletko hyvä jossakin? Oletko empaattinen? Autatko mielelläsi ystäviäsi? Kierrätätkö? Pistätkö rahaa johonkin mieluiseen hyväntekeväisyyskohteeseen?

En nyt tiedä, ainakaan jos peilistä katsoo vastaan yksi pullamössökroppa bmi 16:ssakin.

t itsetuhoinen ja syömisvammainen teini

Suosittelen vahvasti terapiaa.

Siihen lisäksi joka päivä, siis _joka_päivä_ menet peilin eteen ja hymyilet.

Älä etsi virheitä omasta ulkonäöstä, vaan kerro itsellesi mikä on semmoinen kohta mistä tykkäät. Tiedän, aluksi se on vaikeaa, mutta sen arvoista.

Vihasin omaa ulkonäköäni aivan älyttömän paljon, häpesin. En uskaltanut katsoa ihmisiä silmiin, koska en halunnut että he näkevät myös "rumat" kohdat.

Nykyään pystyn katsomaan silmiin, en vihaa itseäni. Enkä oikeasti ole edes ruma.

Hyvää kesää sinulle ja voimia<3

Nimimerkillä. Syömishäiriöinen N23

Kyllä mun mielestä oppii! Mutta niitä kuvia laitetaan sitten esille todella harkiten tai ei ollenkaan, muista se. Itse olen kokenut joskus oloni rumaksi mutta muutama onnistunut ryhmäkuva tai selfie on saanut sen tunteen pois. Ainakin suurimmilta osin..