Lue keskustelun säännöt.
Nyt alkoi tällä anopilla kesäloma, miniä ja hirviöpenskat lähti paluuliikenteeseen
27.06.2021 |
Eikä tarvitse kyllä hetkeen kysellä olisiko taas täysihoitoa tarjolla. Poika sentään auttoi kattamisessa, miniä röhki sohvalla niin voipuneena palveltavana olemisesta. Nyt alkoi anopilla pitkä loma, ei tarvitse ottaa yhteyttä.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä en malta odottaa että joskus olisi sellainen onni että saisin lapsenlapsia.
Niin mäkin luulin. Mutta yksi autisti/aspergeri ja neljä villiä poikaa yhtä aikaa mummolassa ei tunnu onnelta.... Varsinkin, kun miniän mukaan emme osaa tehdä mitään oikein.
Oletko koskaan kysynyt miten olla esimerkiksi Asperger lapsen kanssa ja sitten noudattanut ohjetta? Aspergerista/autismista minulla on kokemusta työn puolesta jonkin verran, joten sen verran tiedän ettei oikeasti voi tehdä mitä tahansa tai miten tahansa, vaan kyllä se erityisyys pitää osata huomioida sillä tavoin kun vain pystyy huomioimaan.
Jos minun lapsellani olisi tuollainen tilanne, niin kyllä kuuntelisin aika tarkasti vanhempien ohjeita. Yrittäisin ainakin tarjota ymmärrystä, jos en jaksaisi hoitaa lapsia. Kutsuisin koko perheen yökylään oman jaksamisen mukaan. Ei heilläkään varmasti helppoa ole. Kai itse ajattelen eri tavalla kuin moni nykymummo, mutta minä kyllä haluaisin nimenomaan tarjota hengähdystauon vanhemmille välillä. Tai ainakin itse mummona mielelläni sen tarjoan. Käyvät noin kerran kuussa, niin ei se kyllä eläkkeellä olevalle ole mitenkään kohtuutonta kokkausta ja apua ole. Jos olisi joukossa erityislapsi, niin tietysti kuormittaisi enemmän, mutta en silti osaisi katsoa asiaa noin. Eri asia jos vaadittaisiin vaikka viikottain hoitamaan.
T. Se aiempi mummo
Olen kasvatuksen ammattilainen, joten osaan kyllä olla aspergerlapsen kanssa, mutta väsyn suunnattomasti. Miniä arvostelee kaikkea meillä: meidän poliittista kantaa, kotia, ruokavalioa, tapoja jne. Hän istuu lukemassa naistenlehden vuosikertaa sohvalla, eikä puutu lasten touhuihin. Poika vahtii erityslasta, mutta miniä ei. Me papan kanssa viihdytämme lapsia, leikimme, syötämme, jos saamme antaa ruokaa, yleensä se on väärää/ideologisesti arveluttavaa/liian jotakin. He ovat aina pari yötä meillä, käyvät illalla kavereittensa luona ja me hoidamme lapsia sillä aikaa. Olemme ihan poikki, kun he lähtevät. Nyt tuli onneksi korona ja olemme riskiryhmää, joten ei olla nähty kuin ulkona. Helpottaa meitä, kun olemme jo vanhoja. Ja jatkossa aiomme sanoa, että emme jaksa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan mun anoppi ja vain muuttanut vähän tarinaa ettei tunnistettaisi (meillä ei ole neljää poikaa). Juuri kävimme kylässä (päiväseltään) asperger lapsen kanssa mummolassa. Viimeksi käyty n. 3kk sitten. Ei olla koskaan yötä. Mummoa ahdistaa, kun ei tiedä mitä tehdä lapsemme kanssa, mutta kiukuttelee jos annetaan ohjeita. Kiukuttelee lapsen käytöstä (ei siis huuda ja riehu, mutta ei ole hyvin mummon kanssa kontaktissa ja vierailun aikana itkee jotain asiaa n. 1-2 kertaa - mummo ei ikinä joudu hoitamaan näitä tilanteita). Kiukuttelee sitäkin, kun ei käydä riittävästi. Mikään ei ole hyvä. Tai on. Se olisi hyvä, jos kyseltäisiin mummolta vinkkejä (jotka ei toimi meidän lapselle) ja lapsi olisi sillä tavalla normaali, että mummo voisi häntää hoitaa ja kokea mummoutta sillä tavalla kuin haluaa. Mummo ei vaan ole kertaakaan tainnut miettiä, että aikamoinenhan tilanne on meillekin. Ei mikään saatu sitä vanhemmuutta mitä toivottiin, mutta sopeuduimme kun oli pakko. Ei ole siis lapsi koskaan eläessään ollut mummolla hoidossa, mutta silti olen laiska ja kamala. Mummo halveksuu kun tulee se 10min hetki jolloin lapsi ei tarvitse vahdintaa ja istun alas. Pitäisi olla auttamassa ruuan kanssa. Ymmärtäisin, jos mentäisiin kutsumatta ja oltaisiin yön yli. Tuli vain mieleen, kun juuri tällä tavalla anoppini ajattelee minusta. Pitää myös lapseni käytöstä minun syynä. Jos anoppi tunnistat itsesi, niin kerrothan myös totuuden mukaisesti kuinka vähän sinulta olemme mitään koskaan pyytäneet.
Et ole minun miniäni. Olisitpa. Vaikutat ihan täyspäiseltä!
Aloituksessa ei puhuttu erityislapsista mitään.
Ap illat on viileitä, muista pakata mukaan flisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunne on varmasti molemminpuolinen. Taas on pakollinen vierailu hapannaama-anopilla suoritettu.
Ja aloittanut anoppi katoaa ketjusta varmasti tällaisten vastausten myötä. Olisihan se kivempi ajatella, että miniä on laiska ja lapsenlapset huonosti kasvatettuja kuin miettiä miten aidosti voisi olla tueksi toisille omia rajojaan noudattaen. Kaikki eivät ole tällaiseen riittävän kypsiä. Siis siihen että tarjottaisiin oikeaa apua ja henkistä tukea, mutta samalla otettaisiin myös vastuu omasta elämästä ja jaksamisesta. Kutsutaan mieluummin väen vängällä lapsenlapsia kylään ja marttyyrin kruunu päässä harjataan pottuja tiskialtaalla katsoen katkerasti samalla miniää, joka juoksee auringossa lasten kanssa. Oma poika ei tietenkään kelpaa avuksi. Kyllä se miniän pitäisi tulla keittiöön ja höösätä toisen kodissa apua vuolaasti tyrkyttäen. Samalla käydä juosten katsomassa, ettei taapero avaa vessan kaappeja jne.