Kohtauksia lenkkipolulla!

Ensimmäinen raskaus 4 vuoden takaa on vain kaunis muisto. Silloin oli vatsa pieni ja kompakti, närästys alkoi vasta viikolla 30++ ja jos ei tuskaisia suonenvetoja muistele pahalla, hyvinhän se meni.



Nyt tuntuu, että olen yksi vaivaisakka. Närästys ja selkävaivat (iskias) ovat olleet arkipäivää jo viikolta 19, viisaudenhammas tietenkin tulehtui, ja penisilliinikuurin ansiosta sain mukavan hiivan! Eikä siinä vielä kaikki, niinkuin TV-Shopissa luvataan. Eilen koirani kanssa lenkkeillessä jossain Lintuvaara-Leppävaaran kartano akselilla pumppu rupesi yhtäkkiä hakkaamaan tuhatta ja sataa. Kotiin päästyäni iski hirveä ripuli ja pöntöllä meinas lähteä taju. Siitä hipsin äkkiä sitten sohvalle, ettei taju menisi, sillä olin yksin kotona 3.5 v:n kanssa. HUH!!



Tänään olin sitten lääkärissä, jossa kuunneltiin pumppua ja otettiin EKG:t. On mulla tuota tykytystä ollut monta vuotta sitten, mutta tämä oli jo toinen kerta raskauden aikana, ja säikäytti kunnolla. Ainut tapa miten sain sen pois oli menemällä selälleen keskelle lenkkipolkua, nice...



Olen vielä lähdössä työmatkoille Jenkkilään 2.9. joten en todellakaan haluaisi tällaisia oireita mukanani matkoille. Mutta onneksi työpaikkalekurissa asiat etenevät nopeasti. Saan tulokset jo maanantaina!



No tukisukat sain tilattua itselleni, ja toivon, että matka sujuu hyvin. Onneksi työpaikan vakuutus korvaa raskaudesta aiheutuneet mahdolliset komplikaatiot työmatkalla, sillä mikään yksityinen matkavakuutus ei niitä korvaa!



Pitäisi varmaan ottaa rauhallisesti, eikä stressata. Varmaan tuo stressikin on osanaan tekijänä tuohon pulssin kohoamiseen. Sain vielä eilen kuulla erittäin ikäviä uutisia, tuttavamme vaimo oli äkillisesti menehtynyt onnettomuudessa ja isälle jäi 2 ja 4 vuotiaat lapset. Raskaana ollessa tuollaiset uutiset ovat liikaa...olen pohtinut sitä koko ajan ja surrut!



Mutta nyt en vuodata enempää, vaan yritän tehdä vähän töitäkin, sillä niitä valitettavasti riittää!



Odotuksen iloa kaikille!



T: Ireninha&Pufa 20+6