uuden kumppanin lasten tapaaminen
miten nopeasti ja miten olette tavanneet uuseien kumppaneittenne lapsia. meillä yhdessä oloa jo 3,5 vuotta mutta koska olimme ns salapari emme tietenkään ole tavanneet toistemme lapsia mutta nyt kun asiat on saatu kuntoon on tämäkin ajankohtaista, molemmilla sekä aikuisia ja teinejä .
Kommentit (18)
En osta käytettyjä tavaroita enkä siittiöitä sinne roiskineita.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 23:16"]
En osta käytettyjä tavaroita enkä siittiöitä sinne roiskineita.
[/quote]
Ihanaa. Täältä puuttuikin se parikymppinen poika vielä. Kiva että tulit täyttämään vajeen.
Te tapaatte toistenne lapset sitten kun tuntuu siltä että ne ovat valmiit vastaanottamaan vieraan aikuisen.
Itse tapasin miesystäväni silloin 11-vuotiaan lapsen kun olimme olleet yhdessä 2 kk. Olisin toki jo tavannut aiemminkin mutta oli kaikenlaista menoestettä milloin mulla ja milloin lapsella harrastuksen takia. Miesystävä tapasi mun lapseni jo 3 viikkoa seurustelun alkamisen jälkeen. Olemme olleet yhdessä jo vuosia.
Mutta jos lapset selkeästi vierastavat ajatusta niin toki kertoisin että mulla on mies mutta en tuputtaisi tapaamista vaan antaisin ajatuksen muhia. Sit on tietty niitä jotka ovat periaatteestakin vastaan, mutta jokainen vanhempi varmaan itsekin tietää koska siinäkin tulee raja vastaan kulloisenkin lapsen kohdalla.
En aio tavata milloinkaan. T. Aikuinen lapsi
Meillä isän nykyinen suhde alkoi noin eli olivat pitkään salaa yhdessä, kunnes isä sai kerrottua äidille ja erosivat. En ole koskaan tavannut isän naisystävää, nykyistä vaimoa siis. Häntä ei kutsuta mihinkään suvun tai perheen tilaisuuksiin emmekä veljen kanssa ole keksineet yhtäkään syytä, miksi hänen kanssaan tulisi olla tekemisissä.
No ei paljon yleensä isoja/aikuisia lapsia kiinnosta vanhempiensa parisuhteenrikkojaa tavata.
UUSI ? kumppani...3,5 v tapailtu? Siinäpä mietitte mitä esitätte lapsillenne jos ne ei todellakaan ole tienneet mitään suhteestanne. Ette varmaan uskalla tunnustaa, lapsilla tapana tuomita moinen. Ikävää salailua aina vaan.
Jopas on kitkeriä aikuisia lapsia täällä...
Eikö olisi omakin elämä asteen helpompaa kun hyväksyisi sen tosiasian että oma vanhempi on vain ihminen ja hän on löytänyt itselleen uuden rakkauden? Koska esim. nelosen vastauskin jo osoittaa että isä on onnensa löytänyt, eikä kiukuttelevien lastensa vatsallaan lattialla makaamisista (eli aikuisten versio tuosta: ei kutsuta juhliin) huolimatta on edelleen naisensa kanssa.
Voisin kuvitella että itse kullakin olisi olo helpompi kun hyväksyisi todellisuuden eikä takertuisi menneisyyteen.
Ja ei, en ole ap enkä eronnut.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 21:47"]
UUSI ? kumppani...3,5 v tapailtu? Siinäpä mietitte mitä esitätte lapsillenne jos ne ei todellakaan ole tienneet mitään suhteestanne. Ette varmaan uskalla tunnustaa, lapsilla tapana tuomita moinen. Ikävää salailua aina vaan.
[/quote]
Miksi pitäisi lapsille "tunnustaa" yhtään mitään? Riittää kun kertoo että tässä on tää mies/nainen josta pidän ja haluaisin teidän tapaavan.
itse asiassa lapset tietää aika pitkälle missä mennään ja kun meidän kummankaan perhekuvio ei ole ollut normi niin eivät ole asiaa tuominneetkaan ja tavata ja tutustua pitää ihan siksikin että kun asiat saadaan sujumaan niin olemme menossa saman katon alle ja osa lapsista tulee siihen pakettiin koska yksi vanhemmista on kykenemätön lapsistaan huolehtimaan ja yksi lapsi haluaa kaikesta huolimatta toisen vanhempansa matkaan
Huh huh, salasuhde blaa blaa. Miten on karma?
Mun isällä oli suhde toiseen naiseen 10 vuotta ennen kuin erosivat. Miksi olisin vihainen naiselle, joka on tehnyt ja tekee isäni onnelliseksi?
Aika usein lasten kokemuksia vähätellään, erityisesti, jos he ovat jo isoja, teinejä tai nuoria aikuisia. Parhaan ystäväni isä oli pettänyt vuosikausia ja kertoi jotenkin ylpeänä, että vasta nyt eroaa, kun lapset ovat täysi-ikäisiä, että on tehnyt tällaisen suuren uhrauksen, jotta lapsilla olisi ollut ehjä koti. Tytär oli täysin raivoissaan, koska koko lapsuus oli mennyt vanhempien huonoja välejä kuunnellessa ja äitiä lohduttamassa, kun tämä oli ollut varma, että isällä on toinen ja isän väittäessä toista vainoharhaiseksi mielipuoleksi. Ja nyt kun tytär vihdoinkin olisi valmis elämään omaa elämää, niin pitikin ryhtyä äidin omaishoitajaksi, kun ei sitten enää kestänytkään lopullista iskua. Juu, isällä meni ja menee hienosti, kun on voinut jättää kaiken epämiellyttävän sotkun lastensa siivottavaksi.
Aikuiset myös tajuavat lapsia helpommin, miten kyse on tosiaan valinnoista eikä mistään mystisestä ja ylivoimaisesta rakkaudesta, jonka takia on valmis vaikka murhaan. Ihmiset valitsevat sen, miten toisia kohtelevat. Salailu, pettäminen ja valehtelu kertoo paljon ihmisen luonteesta, ja on rankkaa pettyä omaan vanhempaansa.
Vuosikausien salasuhteet ovat siis loukkaavia myös niiden lasten mielestä, sillä myös heille on valehdeltu kaikki nämä vuodet.
Miksi pitäisi olla kiinnostunut isän onnellisuudesta? Ei hänkään lastensa onnellisuutta ajatellut salasuhteillessaan. Jos ei sovi, että emme tapaa uutta naista, saa isäkin jäädä vatvomaan onneaan uuden hoitonsa kanssa. Ei kiinnosta kummankaan onnet.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 22:06"]
Aika usein lasten kokemuksia vähätellään, erityisesti, jos he ovat jo isoja, teinejä tai nuoria aikuisia. Parhaan ystäväni isä oli pettänyt vuosikausia ja kertoi jotenkin ylpeänä, että vasta nyt eroaa, kun lapset ovat täysi-ikäisiä, että on tehnyt tällaisen suuren uhrauksen, jotta lapsilla olisi ollut ehjä koti. Tytär oli täysin raivoissaan, koska koko lapsuus oli mennyt vanhempien huonoja välejä kuunnellessa ja äitiä lohduttamassa, kun tämä oli ollut varma, että isällä on toinen ja isän väittäessä toista vainoharhaiseksi mielipuoleksi. Ja nyt kun tytär vihdoinkin olisi valmis elämään omaa elämää, niin pitikin ryhtyä äidin omaishoitajaksi, kun ei sitten enää kestänytkään lopullista iskua. Juu, isällä meni ja menee hienosti, kun on voinut jättää kaiken epämiellyttävän sotkun lastensa siivottavaksi.
Aikuiset myös tajuavat lapsia helpommin, miten kyse on tosiaan valinnoista eikä mistään mystisestä ja ylivoimaisesta rakkaudesta, jonka takia on valmis vaikka murhaan. Ihmiset valitsevat sen, miten toisia kohtelevat. Salailu, pettäminen ja valehtelu kertoo paljon ihmisen luonteesta, ja on rankkaa pettyä omaan vanhempaansa.
Vuosikausien salasuhteet ovat siis loukkaavia myös niiden lasten mielestä, sillä myös heille on valehdeltu kaikki nämä vuodet.
[/quote]
Marttyyripaska on aina paskaa on sen käyttäjänä sitten mies tai nainen. Mutta ihan tasan yhtä paskaa on uhriksi heittäytyminen ja siihen jääminen vuosikausiksi.
mun lapsuuden ystäväni isä teki noin myös odotti että lapset täysi ikäisiä ja siinä perheessä lapset ja jopa äiti arvosti sitä ratkaisua, eli tilanteita on monia
kuten sanoin meillä molemmilla tilanteet joissa erot olisivat tulleet joka tapauksessa ja marttyyripaskoja olimme kun lasten takia näin pitkään jatkoimme
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 22:05"]
Mun isällä oli suhde toiseen naiseen 10 vuotta ennen kuin erosivat. Miksi olisin vihainen naiselle, joka on tehnyt ja tekee isäni onnelliseksi?
[/quote]
Ilmeisesti äitisi ja perheenne ovat sinulle yhdentekeviä..?
Jos tekee yhden ihmisen onnelliseksi, oikeuttaako se silloin kohtelemaan kaikkia muita miten huvittaa? Montako ihmistä saa satuttaa, jotta tulee itse onnelliseksi? Missä menee raja siinä, miten huonosti voi toisia kohdella?