Lämpöhuone vol. 1

Nyt taisi välähtää! Olimme juhannuksena ystävieni kanssa nuotion äärellä istumassa yöllä, ja paistoimme makkaraa nauttien toistemme seurasta ja yleisestä rauhallisuudesta sivussa hektisestä nykymaailmasta. Nuotion olimme rakentaneet kaiken taiteen sääntöjen mukaan rajaten sen ympäristön kivillä tulen karkaamisen estämiseksi. Makkarat olivat oikein hyviä ja olutkin virtasi sopivaan tahtiin. Suomalainen juhannus parhaimmillaan. Vähän koleata oli, mutta uimassa kävimme toki silti :)

Kaikki kestää kuitenkin vain aikansa, ja jossain kohtaa olikin tullut aika miettiä nuotion sammuttamista ja nukkumaan lähtemistä. Hetken mietimme, josko antaisimme nuotion vain hiipua itsekseen, mutta kun kun juuri vähän aikaisemmin oli ollut vielä mukamas hauskakin idea laittaa "kunnolla puita nyt", niin olisimme saaneet odottaa vähän turhan pitkän tovin hiipumista. Liekit eivät selvästikään halunneet hiipua vielä, vaan tanssivat raivoisasti öistä tanssia, valaisten kasvojamme välkehtien.

Ystäväni eivät olleet kiinnostuneita olutpäissään nuotiota sammuttamaan, joten minä otin sen tehtäväkseni. Metsäpaloahan emme kukaan kuitenkaan toivoneet. Otin ämpärin ja lähdin hakemaan viereisestä järvestä vettä. Ämpäri hörppäsikin viileätä, raikasta vettä miltei imaisten kätenikin mukanaan hetkeksi veden alle.

Operaatio ämpärin täyttäminen oli suoritettu, ja oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli itse nuotion sammuttamiseen. Kävelin huojuen loiskuva ämpäri kädessäni kohti nuotiota ja ystäviäni, iloisten kannustushuutojen saattelemana. Toisella kädestä otin kahvasta kiinni, ja toisella kädellä ämpärin pohjasta. Olisin voinut heittää vedet samantien ja sammuttaa nuotion, mutta halusin hieman kiusoitella ystäviäni tilannehuumorilla, kaataen vain muutaman tipan nuotioon. Sitten se tapahtui!

Sillä kun en kaatanut koko vettä kerralla, vaan muutaman tipan, olin kykenevä tekemään vähintäänkin mielenkiintoisen havainnon. Tipat osuivat tulikuumiin kiviin, HÖYRYSTYEN! Höyry on aina lämmintä, ja sitä se oli tälläkin kertaa. "Voisiko tällaista lämpöhöyryä hyödyntää myös laajemmin", tuli välittömästi mieleeni. Kaadoin hieman isomman satsin, kyykistyen välittömästi sen jälkeen kohti höyryä tunnustellakseni lämpöä. Se oli kosteata, lämmintä, miellyttävää.

Potentiaalisten hyötykäyttämisen mahdollisuudet suorastaan räjäyttivät tajuntani välittömästi. Aluksi ideani olivat "hieman raakoja", tyyliin lämmittäen ihmisiä nuotion vierellä myös höyryllä, lorautellen vettä kiville aika ajoin. Erinäisten ajatusten, yritysten ja epäonnistumisien kautta onnistuin kuitenkin lopulta jalostamaan mielestäni erittäin toimivan idean.

Avoimessa luonnossa nuotion höyryenergia ja -lämpö katoavat välittömästi tuulen mukana, joten ensimmäinen askel vaati selvästi suljettua tilaa. Eli vaadittaisiin suljettu tila, jossa olisi tulella (tai kenties jopa sähköllä aikanaan?) lämmitettyjä kiviä. Jonkinlainen tavallinen huone riittäisi, joka kestäisi kosteutta. Huoneessa ei saisi olla avoimia ikkunoita jotta höyry ei karkaisi, mutta ovi vaadittaisiin jotta ihmiset pääsisivät sisään huoneeseen. Kenties myös penkkejä, joiden päällä istua. Penkkejä voisi olla myös erikorkuisia, sillä lämpö karkaa ylöspäin, tarkoitaen sitä että kylmimmissään olevat voisivat istua korkeimmilla penkeillä, ja puolestaan jo lämpimäksi olonsa tuntevat voisivat istua matalammilla penkeillä.

Nurkassa olisi nuotio, joka olisi vierustettu kivillä. Tai sitten nuotion päällä voisi olla esteettisyyssyistä hieman grillimäinen ritilä, jonka päällä kivet olisivat. Ja oikeastaan hitto vie koko nuotio voisi olla myös tavallaan "laatikossa"!

Tietysti joku nyt ajattelee, että mitä hyötyä tällaisesta olisi, miksei mennä vain patterin viereen tai peiton alle? Syy on selvä, ja se on se että höyry on terveellistä tehden hyvää sekä keholle että mielelle. Tämä voisi olla myös hyvinkin yhteisöllinen kokemus. Missään nimessähän tätä suljettua huonetta ei tulisi lämmittää vain tulella ja palavalla aineella, sillä se olisi hengenvaarallista. Itseasiassa jopa näitä kiviä lämmittävä tulikin vaatisi jonkinlaisen pienen hengitysaukon ulkomaailmaan, josta vaarallinen savu pääsisi pois.

Minä uskon rehellisesti, että tästä voisi tulla aika suurikin juttu.  Mikäli innostuneita löytyy, niin saatan hakea patenttia ja siirtyä työstäni yrittäjäksi, sillä niin vahva on uskoni. Kutsun tätä "lämmitettyä huonetta" toistaiseksi työnimellä lämpöhuone vol. 1. Ensimmäisen prototyypin valmistuttua pyrin toki keksimään hieman mediaseksikkäämmän nimen.

Haluaisitko sinä viettää aikaasi tällaisessa höyrytetyssä huoneessa? Olisitko valmis jopa ostamaan tällaisen kenties mökillesi tai miksei ihan omaan vakinaiseen taloonkin?

Myös kaikki parannusehdotuksen otetaan mielellään vastaan!