Milloin lakkasitte välittämästä siitä mitä muut ajattelee sinusta?

En ole lakannut. Minusta on outoa ajatella, ettei miettisi sitä, tai välittäisi siitä.tuo on eri asia, kuin toimia oman halunsa mukaan. Mutta väitätkö, ettet ole muka halunnut useinkin toimia tavalla X, mutta et toimi niin, koska tiedät, että sinua katsottaisiin paheksuvasti? Tavallaan siis haluat silloin toimia niin, ettei paheksuta, mutta itseasiassa toimit miettien, että muuten muut pitävät sinua xxxxxx:na.

Olen yrittänyt, mutta ei siitä tule mitään. Häpeän pelko on niin kova. Olen 45-vuotias.

Neljänkympin tietämillä. No kun en pysty mitenkään edes tietämään mitä muuta ajattelevat, niin minkä ihmeen takia mun pitäisi siitä välittää? Parempi olla aito ja itselleen rehellinen.

Olen kehittynyt tässä vuosien aikana. Ei ole paljon vaihtoehtoja jos haluaa vähänkään nauttia elämästä eikä vain hävetä menneisyyttä. Kaikki on täällä vain hetken joten onko näillä jutuilla nyt niin väliä.

Olisinko ollut noin 20-kymppinen tai vähän sen jälkeen. Ei se itsestään tule, vaan vaatii myös sen että ymmärtää olla vertailematta itseään muihin. Ja samoin olla tuomisematta muita ja hyväksyä että me ollaan erilaisia. 

Vaatii samoja rakennuspalikoita kuin hyvä itsetunto. Sitä voi oppia, lue vaikka joku hyvä kirja aiheesta.

En välitä enää tuntemattomien mielipiteistä, mutta läheisten kyllä. 27v.

Noin kolmekymppisenä. Ei tapahtunut mitään erikoista, mutta oli jo aika tehdä omasta elämästään sellaista, millaisen siitä itse halusi, eikä sellaista, jollaisen joku toinen halusi. Jos joku on paheksunut mun tapaani elää tai jotain tekemisiäni, niin mun puolestani on saanut ihan vapaasti paheksua. Jokainen elää just sellaista elämää kuin haluaakin elää eikä siihen ole kenelläkään nokan koputtamista. Toki lakeja pitää noudattaa, mutta noin muuten aika vapaasti voi päättää, mitä tekee tai jättää tekemättä. 

16 vuotiaana muut tytöt kaveriporukasta kävivät juomassa. Minä kieltäydyin.

Hyvä aloitus. Siitä saa kannustusta.

Joskus parikymppisenä kun lakkasin häpeämästä itseäni, huomasin ettei siitä ole mitään hyötyä kenellekään ja oikeasti ihmisiä ei vaan kiinnosta mun perseen koko jne.

Noin 40-vuotiaana uuden tutkinnon ja avioeron myötä sain sen verran jäätävää palautetta, että lakkasin välittämästä ulkopuolisten mielipiteistä. Kaikkia on mahdotonta miellyttää. Nykyään voin paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vaatii samoja rakennuspalikoita kuin hyvä itsetunto. Sitä voi oppia, lue vaikka joku hyvä kirja aiheesta.

Mikä kirja se oli?

Välitän vain silloin, jos toisen ajatelmat minusta siirtyy teoiksi, lähinnä haitaten elämääni. Muuten en ole edes oppinut välittämään muiden mietteistä. Pienestä piteän olen ollut "outo ja erilainen", eikä ole haitannut yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vaatii samoja rakennuspalikoita kuin hyvä itsetunto. Sitä voi oppia, lue vaikka joku hyvä kirja aiheesta.

Osaatko sanoa jotakin hyvää kirjaa?

Olen tekemässä valintoja elämässäni, ja muiden mielipiteet häiritsee liikaa. Uran downgreidausta tahtoisin.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt, mutta ei siitä tule mitään. Häpeän pelko on niin kova. Olen 45-vuotias.

Häpeän pelko? Eli pelkäät etukäteen että häpeät itseäsi? Mikä järki? Häpeä silloin kun siihen oikeasti on aihetta, älä etukäteen. Ja aika harvoin on aihetta. Jos nyt oikein kännissä örveltää ja perseilee niin on aihetta. Siltä välttyy kun ei käytä päihteitä.

Monet naiset vastaa tähän, että 40+, mutta se on tosiassa ikä missä iässä (varsinkin) naisista on tullut lampaita. Joukosta erottuva, mielipiteineen ja pukeutumiseen kivitetään heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii samoja rakennuspalikoita kuin hyvä itsetunto. Sitä voi oppia, lue vaikka joku hyvä kirja aiheesta.

Osaatko sanoa jotakin hyvää kirjaa?

Olen tekemässä valintoja elämässäni, ja muiden mielipiteet häiritsee liikaa. Uran downgreidausta tahtoisin.

-eri

Miten se sun ura liittyy muihin ihmisiin? Sinähän ne työt teet. Ja jos palkka laskee niin se vaikuttaa korkeintaan sun perheen talouteen. Mutta jos pärjäätte kuitenkin taloudellisesti, ei edes puoliso voi kieltää sinua vaihtamasta alaa.

Jokaisella voi olla mielipide toistenkin asioista, mutta ei niillä mitään väliä ole, ihan samalla tavalla sinä voit puuttua niiden elämään omilla mielipiteilläsi, eikä oikeasti sun mielipiteillä ole mitään väliä.

Avioeron jälkeen 38 - vuotiaana ei enää tarvinnut miettiä mitä muut ajattelee. Ex - mies paheksui kaikkea. Piti olla jotain muuta mitä olin. Nyt elän vapaasti. Normaali ihminen olen ja teen normaaleja asioita. Ei minun ole syytä miettiä mitä muut ajattelee minusta.

Surullista että jotkut vastaa että 40v vasta.

Meidän sukupolven pitäisi kasvattaa lapsemme siten että heillä ei olisi ainakaan murrosiän kuohujen jälkeen moista ongelmaa vielä keski-ikään saakka.