Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää minulle logiikka tämän ohjeen takana! (Yksinäisyys, tukiverkottomuus)
26.06.2021 |
Lueskelin vanhoja ketjuja aiheesta, jossa yksinäiset kertoo arjestaan ja siitä, miten ovat yrittäneet muuttaa tilannettaan. Samoin luin ketjuja aiheesta, että lapsiperheissä vanhemmat kokee arjen raskaaksi tai toinen vanhempi itsensä yksinäiseksi kaiken keskellä.
Niin mikä ihmeen logiikka on sen ajatuksen takana, että kehotetaan jo valmiiksi väsynyttä äitiä ottamaan naapurin lapset hoidettavakseen ja sillä tavalla auttamaan sitä naapuria? Sehän on ihan suoraa kettuilua päin naamaa! Että naapurin Pirjo ja Keijo eivät olekaan olleet kahdestaan missään kohta kahteen kuukauteen, joten otapa sinä heidän lapset hoitoon niin et ole niin yksinäinen ja väsynyt enää. Tämä sama neuvo toistui joka ketjussa, tavalla ja toisella.
Miten se auttaa sitä äiti millään tavalla?
Sama kun yksinäisille sanotaan, että ryhtykää vapaaehtoisiksi muille. Ei se ole mitään aitoa kohdattavaksi ja nähdyksi tulemista, jos on itse siinä roolissa että on se, jonka kuuluu auttaa ja nähdä se toinen.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan yhteisymmärrystä siitä, että ensin pitää auttaa muita, jotta sitten tarvitessaan saa itse apua. Mitäs sitten tehdään, kun apua on annettu, mutta kun sitä sitten itse tarvittaisiin, ei ketään näy lähimaillakaan?
Sovitteko jotakin? Eikä toinen pitänyt sopimusta?
Osa ihmisistä on lokkeja, mutta vähemmistö.
Minulla on vuosikymmenien varrella ollut paljon tuttuja, joita olen autellut tarvittaessa. Olen käsistäni kätevä, autollinen sinkku, joten tarvittu on. Minua kuitenkin alkoi harmittaa se, että isotkin urakat katsottiin kuitatuiksi pullakahveilla (kolme euroa, varttitunti), mutta muuten minulle ei liiennyt aikaa. Ei edes sitä aikaa, joka menee kunkin urakan tekemiseen. Ehkä minulle on vain osunut tutuiksi lokkeja, jotka näkevät jo pitkän matkan päästä sopivan kohteen. Kokemuksen pohjalta sinänsä kaunis "auta, niin sinua autetaan" -ajatus ei enää houkuttele kokeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten useassa ketjussa toistuva lause "lapsen tekemisestä yksin". Älkää ruvetko siihen, uuvutatte itsenne.
Lapsella on hyvä olla molemmat vanhemmat ja jokainen tarvitsee välillä apua lastenhoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan yhteisymmärrystä siitä, että ensin pitää auttaa muita, jotta sitten tarvitessaan saa itse apua. Mitäs sitten tehdään, kun apua on annettu, mutta kun sitä sitten itse tarvittaisiin, ei ketään näy lähimaillakaan?
Sovitteko jotakin? Eikä toinen pitänyt sopimusta?
Osa ihmisistä on lokkeja, mutta vähemmistö.
Minulla on vuosikymmenien varrella ollut paljon tuttuja, joita olen autellut tarvittaessa. Olen käsistäni kätevä, autollinen sinkku, joten tarvittu on. Minua kuitenkin alkoi harmittaa se, että isotkin urakat katsottiin kuitatuiksi pullakahveilla (kolme euroa, varttitunti), mutta muuten minulle ei liiennyt aikaa. Ei edes sitä aikaa, joka menee kunkin urakan tekemiseen. Ehkä minulle on vain osunut tutuiksi lokkeja, jotka näkevät jo pitkän matkan päästä sopivan kohteen. Kokemuksen pohjalta sinänsä kaunis "auta, niin sinua autetaan" -ajatus ei enää houkuttele kokeilemaan.
Lisään tähän vielä, että tuonne sivupalkkiin taas noussut monta vuotta vanha ketju nimellä "Härskejä odotuksia ja vaatimuksia". Siinä kirjoitukset 11, 30 ja 83 ovat minun kokemuksiani. Muitakin varmasti on, mutta en jaksa koluta.
Sovitteko jotakin? Eikä toinen pitänyt sopimusta?
Osa ihmisistä on lokkeja, mutta vähemmistö.