Missä yksinäisen pitäisi nyt olla?

Kenkälankkia naamaan ja puistoihin.

Täällä yksinäinen , tykkään olla kotona

Koti on paras paikka iltaisin ja öisin juhannuksena. Ei tarvi kuunnella känniläisten sössötyksiä. Huomenna taas uusi kiva päivä ulkoillessa päivisin.

Siellä missä haluaa. Mulle se on kotona.

Mun äitiä ja siskoa ei kiinnosta olenko yksin vai en.

Sulla on ihanat äiti ja sisko <3

Kotona on kivaa, mutta näin kesäisin tuskallisen kuuma. Kämppä ei viilene edes yöksi.

Hö, tietty jokainen, olkoon yksinäinen tai ei, on siellä missä on hyvä olla.

Hyvää vain äitisi ja siskosi tarkoittavat. Kiva, että viihdyt kotonasi. Silloin on jo moni asia hyvin. Leppoisaa, ihanaa juhannusta sinulle 😊

Minä olen yksin mökillä kuten kaikki aiemmatkin juhannukset. Joskus toki on ollut vanhemmat ja veljeni mukana, mutta se on sitä kännäämistä ja riitelyä. Viihdyn parhaiten yksin. Olen tässä monta tuntia jo tuijottanut merta ja vain nauttinut viileydestä, kun töissä joudun aina hikoilemaan ja olemaan sosiaalinen. Mitä valittamista tässä olisi? Pian saan taas paahtaa hiki hatussa töissä ja olla ihmisten kanssa tekemisissä, joten nautin kun saan vain olla yksin vapaalla.

Sellaista se teini-ikä on.

Jos oot hyväperseinen ja -tissinen nainen, niin sun pitäisi olla mun sängyssä nyt.

Mä lähden kalaan. Siellä todnäk aamuyöhön asti.

Meillä loppui se voivottelu ja ethän sä nyt yksin olla jouluna ja juhannuksena, herran jestas - jankutus joskus neljänkympin jälkeen. Nyt olen yli 50 ja ihan saan olla rauhassa kotona yksin silloin kun haluan. Totta kai aikuinen ihminen saa olla siellä missä haluaa.

Tuo onkin just jännä, että yksinäinen ei ole oikein koskaan oikeassa paikassa. Jos on kotona niin pitäisi mennä ihmisten ilmoille olemaan sosiaalinen ja kun sitten menee niin muiden reaktiot onkin, että miksi tuo yksinäinen täällä yksin on ja ainakin se voisi mennä muualle tai vaikka kotiinsa olemaan..

Pitäiis olla varmaan vielä penikseen ladattuna.

Juuri siellä missä on.  Se on kaikkein paras paikka.

Täällä minun luona.

Jos jotakuta yksin kotona oleminen sattuisi harmittamaan, niin tulee takuulla tosiin ajatuksiin jos sattui silmiin uutiset käynnissä olevista Himoksen orgioista! Siellä toteutuu lihaksi kaikki mahdolliset kliseet ja laumasieluisuus. Paljon parempi säilyä täysipäisenä ja terveempänä omassa kodissa!

Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja poika oli ystäväni perheen kautta osa elämääni. Muistan hänet iloisena vesselinä, joka keräsi elokuussa pihan viinimarjapensaat tyhjiksi ja rakasti lennättää kirjavasta silkkipaperista rakentamaansa leijaa. Pojan tulevaisuus näytti kirkkaalta... Koulu sujui hienosti, poika rakasti tarinoita historiasta ja kaukaisten maiden eläimistä. Muistan kuin eilisen sen kauniin alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa pelata koulun jälkeen videopelejä ja lähteä hieman vanhempana kiertämään Eurooppaa. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku ihana tyttö vielä hienon poikaystävän! Pojan vanhemmilla ei ollut varaa mopoon tai mopoautoon, joten yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta, kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Poika varttui ja tultiin vuoteen jolloin lukio alkoi, hänestä tuli muutoksen seurauksena hiljainen ja varautunut. Poika opiskeli edelleen yhteiskuntaoppia loistavin arvosanoin, mutta ilo hänen silmistään oli kadonnut. Olimme huolesta suunniltamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön vaikutukseen, kenties poika tarvitsi ainoastaan uusia ympäristöjä. Poika pääsikin ensimmäisellä hakukerralla opiskelemaan valtio-oppia, mutta palattuaan kesäksi kotiin opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...

Vierailija kirjoitti:

Mä lähden kalaan. Siellä todnäk aamuyöhön asti.

Meinaatko mennä uistelee kuhaa?

Minun sohvallani;)