Voiko ujo/introvertti/jännittäjä/sosiaalisesti kömpelö opiskella sosionomiksi?

Riippuu mihin haluat työllistyä. Esimerkiksi sosiaaliohjaajan työssä joutuu usein vetämään palavereja suurissakin verkostotapaamisissa. Sellainen työ ei ehkä sopisi sinulle. Toisaalta kaikessa kehittyy, kun pistää itsensä epämukavuusalueelle.

-Toiki riippuu ihan ihmisestä, esim. jotkut ihmiset kokee helpoks esiintyy webkamerassa, kun taas livenä ei, jotkut taas kokee webkamerassa esiintymisen hankalaks, livenä taas ei.

Noilla ominaisuuksilla ihminen voi olla ihan millanen vaan esiintyjä, koska suurin osa ihmisistä jännittää josku, paitsi ne, jotka on tarpeeks kokeneita. Eli ei voi sanoa että joo, koska oot sinkku ja introvertti, niin et voi olla ihmisten kanssa.

Mulle sano yhessä työharjottelussa tekosyynä pomo jonka sosiaaliset taidot oli heikommat kun mulla ja piikitteli, että "sä et varmaan oo ollu koskaan tällasessa sosiaalisessa työssä" - olin ollu koko ikäni sosiaalisessa työssä, myyjänä, lastenhoitajana, vanhustenhoitajana jne, ja seuraava työpaikka minen menin mun sosiaalisuutta kehuttiin maasta taivaaseen. :D

eli älä IKINÄ kuuntele mitä joku muu sanoo sulle, itse parhaiten tiedät.

Suurin haaste minulla on varmasti siinä, kun sen jännityksen takia aivot menee lukkoon, "lyö tyhjää", eikä silloin pysty ajattelemaan, puhumaan ja kuuntelemaan yhtä hyvin kuin ilman sitä pystyy. Siksi ajattelin, että se voi hyvinkin vaikuttaa työn laatuun. Tähän ongelmaan kun keksisi ratkaisun. Ei se itse jännittämisen tunne, punastuminen tai muut fyysiset oireet niinkään haittaa vaan se mitä siitä seuraa ajattelu- ja puhekyvylle. Mutta tuskin tätä ongelmaa tulisi kahden kesken kenenkään asiakkaan kanssa, muissa tilanteissa kylläkin.

Kenties tosiaan voisin toimia vaikka kehitysvammaisten asumisyksikössä ohjaajana, se saattaisi sopia.

-Ap

Minäkin olen ujo, introvertti, viihdyn yksin ja jännitän vaikka mitä. Olen myös ammatiltani sairaanhoitaja ja pärjään töissä hyvin :) Jotenkin se ammatillinen minä ottaa töissä johdon ja siellä olenkin sosiaalinen, reipas ja napakka. Töitten jälkeen sitä sitten ei paljoo omaa perhettä enempää sosiaalisia kontakteja jaksa.

Eli minä uskon että susta voi tulla hyvä sosionomi :) Rohkeesti vaan opiskelemaan.

Rehellisesti: opinnot on sulle vaikeita, koska painotus on ryhmätöissä, vaikuttamisessa ja kaiken maailman turhassa itseilmaisussa. Jos et anna näiden vaikuttaa itsetuntoosi ( voit saada todella tympeää palautetta), niin uskon, että itse työssä pärjäät hyvin.

Mulle sosionomin opinnot oli painajaista ja jos en olisi ollut jo valmiiksi alalla olisi ne jääneet kesken. Työn kautta sain onneksi hyvää palautetta, olen pidetty ja arvostettu kolleegoiden ja asiakkaiden kesken ja vain ja ainoastaan se motivoi viemään opinnot loppuun. Tsemppiä!!

Olen entinen sosiaalityöntekijä, nyt muissa hommissa. Sanoisin että alalla on keskimääräistä enemmän introvertteja. Sosiaalityö ei ole mitään mainosmiehen hommaa. Veikkaan, että pärjäät hyvin.

Yksi vinkki. Hakeudu harjoittelu- ja etenkin varsinaisessa työvaiheessa mahdollisimman isoon työpaikkaan. Tiedän, että tämä kuulostaa ristiriitaiselta. Isossa työpaikassa olet yksi rivityöntekijöistä. Ja heitä on monia muitakin. Pomot osaavat kyllä ihan kohtuullisesti lukea ihmisiä. Huomaavat myös sen, mikä sinulle on kertomasi mukaan vaikeaa. Eli eivät lähetä juuri sinua johonkin isoon moniammatilliseen kokoukseen tai jonnekin muualle puheita pitämään. Saat todennäköisesti tehdä sitä perusrivityötä eläkeikään asti. Jos olet taitava, sinut saatetaan jossain vaiheessa nimittää ylemmäs johonkin asiantuntijatehtävään, joita isossa organisaatiossa yleensä on.

Vierailija kirjoitti:

Suurin haaste minulla on varmasti siinä, kun sen jännityksen takia aivot menee lukkoon, "lyö tyhjää", eikä silloin pysty ajattelemaan, puhumaan ja kuuntelemaan yhtä hyvin kuin ilman sitä pystyy. Siksi ajattelin, että se voi hyvinkin vaikuttaa työn laatuun. Tähän ongelmaan kun keksisi ratkaisun. Ei se itse jännittämisen tunne, punastuminen tai muut fyysiset oireet niinkään haittaa vaan se mitä siitä seuraa ajattelu- ja puhekyvylle. Mutta tuskin tätä ongelmaa tulisi kahden kesken kenenkään asiakkaan kanssa, muissa tilanteissa kylläkin.

Kenties tosiaan voisin toimia vaikka kehitysvammaisten asumisyksikössä ohjaajana, se saattaisi sopia.

-Ap

Jos haaveilet ohjaajan töistä kehitysvammaisten asumisyksikössä, riittää koulutukseksi lähihoitaja, tekevät samaa työtä sosionomien kanssa.

Minä luovutin kun oli liikaa ryhmätöitä ja projekteja. Punastelin liikaa.

Onko verkko-opinnot millaisia? Onko paljon esiintymistä ja ryhmätöitä?

Sosionomi jotka introvertteja kisaa samoista töistä joihin satoja hakijoita

Olen yksi heistä, litä sosiaalisempaa kanssakäymisempää oleva työ sitä helpompi työllistyä

Todella kuormittavaa maskia ekstroverttia viitenä työpäivänä viikossa putkeen, kaikki muu vapaa-ajan sosiaalinen elämä väljähtänyttä kun työ kuormittaa yltiösosiaalisuudellaan ja menee palautuessa sekä kotitöitä tehdessä