Pitääkö potentiaaliin kumppaniin tuntea myös seksuaalista halua, ja jos ei tunne, niin onko kumppaniin väärä, vai onko vika minussa

kun en vielä ole sellaisen kanssa seurustellut, johon tuntisin myös seksuaalista halua? Kotona kasvatettiin siihen, että "ulkonäöllä ei monta soppaa keitetä", eli ei saa ihastua ulkonäköön, vaan luonteeseen. Nyt on sellainen olo, että en ikinä löydä kumppania, kun en enää halua olla suhteissa, jossa ei ole kipinää, ja tuntuu siltä, että kukaan ei iske kemian tasolla. Onko vika minussa? Vaadinko liikaa suhteelta? Olenko aseksuaali, kun tuntuu, että kukaan ei iske "sillä tavalla". Ikääkin on jo +50. Unohda koko rakkauden ja intohimon tämän ikäisenä? Toivottavasti tajusitte, mitä tarkoitan. Olen siis nainen. Kaipaisin positiivisia kokemuksia, sekä miehiltä, että naisilta,en mitään kettuiluja.