Tiedän entisen ystäväni menneisyydestä "liikaa"

Vierailija

22.06.2014 | 18:10

Ihminen jonka kanssa olimme ystävykset ja jaoimme monia asioita kouluikäisenä ja sen jälkeenkin, kun olimme jo perustaneet perheet tahollamme, on kääntänyt selkäänsä minulle, enkä ole tähän asti ymmärtänyt mistä se johtuu. Nyt kuitenkin sytytti.

Nyt kun olemme jo reilusti yli kolmekymppisiä, hänen imagonsa on rakastettava perheenäiti joka työskentelee kasvatusalalla varsin hienoa uraa tehden. Hän tuo esiin ammatillista puoltaan ja lämpöistä luonnettaan esiin facebookissa, julkaisee positiivisia päivityksiä ystävistä, ihanista työntekijöistään, ihanasta miehestään jne.

Samaan aikaan hän on työntänyt minua kauemmaksi ja kauemmaksi elämästään. Aiemmin eri paikkakunnalla asuminen ei ollut este tapaamiselle mutta nykyään hän ei enää ota yhteyttä eikä pyydä käymäänkään, vaikka mitään pahaa ei ole tapahtunut välillämme ja elän itsekin tasaista elämää kaikin puolin.

Ainoa syy minkä keksin feidaamiseen on, että tiedän miten hän oli ensin koulussa (olimme luokkatovereita) ja myöhemmin vapaa-aikana kova kiusaamaan tyttökavereitaan ja yhteisen kaveriporukan nuoria naisia. Hän poimi porukasta aina ns. heikoimman lenkin tai ulkopuolisimman ja alkoi v*ttuilla tälle kaikesta mahdollisesta, samalla neuvoen muita eristämään tämän silmätikuksi joutuneen. Koulussa tätä saattoi jatkua päiväkausia ja viikkojakin.

Yläasteiässä minustakin tuli joksikin aikaa hänen nyrpistelynsä kohde, mutta en välittänyt siitä vähääkään koska kuvio oli minulle niin tuttu. Olipa kohteena minä tai joku muu, pistin tuolle käytökselle hanttiin ja puolustin aina kiusattua minkä pystyin, mutta tämä ei pysäyttänyt toistuvaa kuviota.

Oli se kieltämättä usein ristiriitainen tilanne, ja monet suuttumiset käytiin välillämme mutta ystävyys kuitenkin voitti kun niistä yli päästiin, koska meillä oli paljon hyviä yhteisiä juttuja ja silloinen yhteinen tärkeä harrastus.

Koulussa ystävälläni oli tiettyä sosiaalista statusta taustalla ja arvostusta herttaisen tyylinsä ja kauneutensa takia. Hän oli aina koululuokan sosiaalisessa ytimessä ja pidetty. Hän antoi itsestään hyvin herkän ja ujonkin kuvan opettajille ja oli normaalisti miellyttävä.

Kun meille tuli ikää lisää, niin kiusaaminen muuttui aina vain monimutkaisemmaksi ja ilkeämmäksi ja tapahtui usein kun oltiin vaikkapa mökillä juhlimassa mistä oli vaikea päästä pois. Moni ilta meni pilalle kun se pottuilu alkoi ja istuimme naisporukalla selvittelemässä asioita, miesten saunoessa. Ystäväni pystyi määräämään ilmapiirin täysin noissa tilanteissa ja sama kuvio jatkui kuin aiemminkin, hän kohdisti kiusaamisensa yhteen ja osa muista puolusti uhriksi valittua, osa vetäytyi kun ei osannut päättää kenelle olisi lojaali.

Kun molemmat vakiinnuimme tahollamme ei tällaisia tilanteita enää tullut. Pidimme paljon yhteyttä ja tuli vaihe jossa ystäväni piti minua uskottunaan liittonsa vaikeuksista. Jollain lailla pidin häntä vähän epätasapainoisena kaiken huomioon ottaen, mutta ystävyyteen se ei vaikuttanut koska sitä kiusaamistakaan ei enää ilmennyt.

Hänen luottamustaan en ole koskaan pettänyt enkä petä, ja vanhoja minulla ei ole tapana kaivella. Minusta vaan tuntuu että häntä harmittaa että on vielä joku joka muistaa hänestä jotain vähemmän imartelevaa ja tietää hänen salaisuuksiaan, ja siksi hän todennäköisesti haluaa minusta eroon. Eihän se enää paljoa hetkauta kun ei tosiaan olla oltu tekemisissä aikoihin, siltikin aivan turhaan hän minua uhkana ihannekuvaa muistuttavalle elämälleen pitää. Nyt ainakin ymmärrän mistä hänen välttelynsä johtuu enkä enää kuluta aikaa moisen suremiseen.

Vastaa

Tapahtumat

Tiedän entisen ystäväni menneisyydestä "liikaa"

Kommentit (15)