Oletko koskaan ollut parisuhteessa, jossa olet joutunut suunnittelemaan eron paljonkin etukäteen?
En halua kamalasti lätistä, mutta mahdollisimman nopeasti ja lyhyesti:
Olemme asuneet yhdessä useamman vuoden, ja henkinen väkivalta alkoi lähes heti. En tajunnut, olin todella sokea, ja aika vain kului.
Vuosia myöhemmin aloin suunnitella eroa, mutten tajunnut, että suunnitelman pitää olla vankka. Itse teko eli itse lähtö ei riittänytkään, vaan jälkipyykki yllätti. Aivan kuten puoliso oli toki uhannutkin, mutten kamoja pakatessani välittänyt, koska halusin vain pois.
Ja koska en ollut valmis jälkipyykkiin eivätkä resurssit sen pesemiseen riittäneet, palasimme yhteen.
Nyt tiedän, että suunnitelman täytyy olla vankka. Vedenpitävä. Luodinkestävä. Olen jo alkanut luonnostella, ja noin vuoden päästä olen vapaa.
Oletko sinä joutunut suunnittelemaan erosi pitkän tai lyhyemmän ajan etukäteen?
Kommentit (17)
Mikä siis oli ongelma? Kun eropäätös on tehty niin silloin enää mitään jälkipyykkejä pestä. Helppo ero, jos ei lapsia ole. Vuotta nyt kenenkään tarvi eroa odottaa, jos eron haluaa. Asunto hakuun ja menoksi.
Oliko tämä ensimmäinen kerta vain joku draama. Oliko sinulla jo asunto hankittu?
Vierailija kirjoitti:
Sisältyykö tuohon sun vuoden suunnitelmaan siis ihan konkreettisia asioita (muutto, tavarat, paperiasiat jne.) joiden järjestely kestää noin pitkään vai enemmänkin henkistä valmistautumista? Nimittäin jos jälkimmäistä, siinäkin tapauksessa tilanne todennäköisesti vain pahenee mitä kauemmin jäät alistumaan. Sain vähän sellaisen käsityksen että et luota täysin päätökseesi ja siihen että pysyt päätöksessäsi kumppanin manipuloinnin alkaessa, olenko oikeassa....? Haluaisin yrittää tukea jos kertoisit tilanteesta enemmän. Tämä on nyt ihan spekulaatiota, mutta tuo kuulostaa aloituksesi perusteella siltä, että USKOT tarvitsevasi vielä kamalasti aikaa. Todellisuudessa et tarvitse enää yhtään lisävuotta, jos päätät niin. Mitä siis tarkoitat tuolla luodinkestävyydellä? Muista että apua on saatavilla eikä sinun täydy olla erotessa täydellisen vahva. Riittää kun olet päättänyt taistella ja olet valmis ottamaan apua ja tukea vastaan, mutta huom. ei tältä myrkylliseltä kumppanilta. Sinä olet vapauden arvoinen kun vaan uskallat alkaa uskomaan siihen itse. <3
Kiitos älyttömän paljon tästä viestistäsi. Se antaa voimaa!
Nyt ei ole kyse ainoastaan henkisestä valmistautumisesta, koin viimeksi olevani henkisesti valmis itse eroon, mutta totuus onkin etten voi jäädä samaan kaupunkiin.
Vaihdoin puhelinnumeroni ja pyysin läheisiäni estämään puolisoni yhteystiedot, mutta hän näistä huolimatta löysi minut. Saatoin herätä summerin ääneen keskellä yötä. Enkä silti koskaan saanut tarpeeksi todisteita lähestymiskieltoon, kysyin sitä rikosuhripäivystyksestä. Mitään ei ollut kirjallisena, eikä summerin soittaminen riitä.
Nyt siis pidän silmät auki uudelle työpaikalle jossain muualla. Se vaatii aikaa, koska henkinen poistuminen ei ole tarpeeksi. Täytyy poistua fyysisesti.
Kiitän vielä, viestistäsi ja sanoistasi
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisältyykö tuohon sun vuoden suunnitelmaan siis ihan konkreettisia asioita (muutto, tavarat, paperiasiat jne.) joiden järjestely kestää noin pitkään vai enemmänkin henkistä valmistautumista? Nimittäin jos jälkimmäistä, siinäkin tapauksessa tilanne todennäköisesti vain pahenee mitä kauemmin jäät alistumaan. Sain vähän sellaisen käsityksen että et luota täysin päätökseesi ja siihen että pysyt päätöksessäsi kumppanin manipuloinnin alkaessa, olenko oikeassa....? Haluaisin yrittää tukea jos kertoisit tilanteesta enemmän. Tämä on nyt ihan spekulaatiota, mutta tuo kuulostaa aloituksesi perusteella siltä, että USKOT tarvitsevasi vielä kamalasti aikaa. Todellisuudessa et tarvitse enää yhtään lisävuotta, jos päätät niin. Mitä siis tarkoitat tuolla luodinkestävyydellä? Muista että apua on saatavilla eikä sinun täydy olla erotessa täydellisen vahva. Riittää kun olet päättänyt taistella ja olet valmis ottamaan apua ja tukea vastaan, mutta huom. ei tältä myrkylliseltä kumppanilta. Sinä olet vapauden arvoinen kun vaan uskallat alkaa uskomaan siihen itse. <3
Kiitos älyttömän paljon tästä viestistäsi. Se antaa voimaa!
Nyt ei ole kyse ainoastaan henkisestä valmistautumisesta, koin viimeksi olevani henkisesti valmis itse eroon, mutta totuus onkin etten voi jäädä samaan kaupunkiin.
Vaihdoin puhelinnumeroni ja pyysin läheisiäni estämään puolisoni yhteystiedot, mutta hän näistä huolimatta löysi minut. Saatoin herätä summerin ääneen keskellä yötä. Enkä silti koskaan saanut tarpeeksi todisteita lähestymiskieltoon, kysyin sitä rikosuhripäivystyksestä. Mitään ei ollut kirjallisena, eikä summerin soittaminen riitä.
Nyt siis pidän silmät auki uudelle työpaikalle jossain muualla. Se vaatii aikaa, koska henkinen poistuminen ei ole tarpeeksi. Täytyy poistua fyysisesti.
Kiitän vielä, viestistäsi ja sanoistasi <3
- ap
Eihän tuollaisen jälkeen palata miehen luo. Lähestymiskieltoa mietit ja silti kiltisti kipitit takaisin?
En, mutta yllätyin miten nopeasti se eropäätös voi tulla, jos toinen alkaa tarpeeksi ärsyttämään. Edellispäivänä vielä kaikki kunnossa mutta sitten taas samaan ruljanssiin kyllästyneenä tuli loppu.
Olin pitkässä avioliitossa, suunnittelin ero kaksi vuotta ja sitten hommasin asunnon salaa. Kerroin miehelle vasta viimeisellä hetkellä että muutan pois. Jos olisin hehkuttanut muuttoani aikaisemmin niin mieheni olisi tehnyt elämäni erittäin hankalaksi henkisesti ja fyysisesti. En ole katunut päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisältyykö tuohon sun vuoden suunnitelmaan siis ihan konkreettisia asioita (muutto, tavarat, paperiasiat jne.) joiden järjestely kestää noin pitkään vai enemmänkin henkistä valmistautumista? Nimittäin jos jälkimmäistä, siinäkin tapauksessa tilanne todennäköisesti vain pahenee mitä kauemmin jäät alistumaan. Sain vähän sellaisen käsityksen että et luota täysin päätökseesi ja siihen että pysyt päätöksessäsi kumppanin manipuloinnin alkaessa, olenko oikeassa....? Haluaisin yrittää tukea jos kertoisit tilanteesta enemmän. Tämä on nyt ihan spekulaatiota, mutta tuo kuulostaa aloituksesi perusteella siltä, että USKOT tarvitsevasi vielä kamalasti aikaa. Todellisuudessa et tarvitse enää yhtään lisävuotta, jos päätät niin. Mitä siis tarkoitat tuolla luodinkestävyydellä? Muista että apua on saatavilla eikä sinun täydy olla erotessa täydellisen vahva. Riittää kun olet päättänyt taistella ja olet valmis ottamaan apua ja tukea vastaan, mutta huom. ei tältä myrkylliseltä kumppanilta. Sinä olet vapauden arvoinen kun vaan uskallat alkaa uskomaan siihen itse. <3
Kiitos älyttömän paljon tästä viestistäsi. Se antaa voimaa!
Nyt ei ole kyse ainoastaan henkisestä valmistautumisesta, koin viimeksi olevani henkisesti valmis itse eroon, mutta totuus onkin etten voi jäädä samaan kaupunkiin.
Vaihdoin puhelinnumeroni ja pyysin läheisiäni estämään puolisoni yhteystiedot, mutta hän näistä huolimatta löysi minut. Saatoin herätä summerin ääneen keskellä yötä. Enkä silti koskaan saanut tarpeeksi todisteita lähestymiskieltoon, kysyin sitä rikosuhripäivystyksestä. Mitään ei ollut kirjallisena, eikä summerin soittaminen riitä.
Nyt siis pidän silmät auki uudelle työpaikalle jossain muualla. Se vaatii aikaa, koska henkinen poistuminen ei ole tarpeeksi. Täytyy poistua fyysisesti.
Kiitän vielä, viestistäsi ja sanoistasi <3
- ap
Eihän tuollaisen jälkeen palata miehen luo. Lähestymiskieltoa mietit ja silti kiltisti kipitit takaisin?
Oliko tuo siis retorinen kysymys?
No, vastaan kuitenkin: kyllä. Ja nimenomaan kiltisti.
- ap
Joo väkivaltaisessa parisuhteessa olin minäkin. Asuin vieläpä toisessa maassa. Oli siinä monia muitakin tekijöitä (joita en tunnistettavuussyistä halua avata), joiden vuoksi piti suunnitella todella paljon. Siinä hetkessä kun pelkää henkensä puolesta se on tosi rankkaa. Mutta onnistuin ja pääsin turvallisesti pois.
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkässä avioliitossa, suunnittelin ero kaksi vuotta ja sitten hommasin asunnon salaa. Kerroin miehelle vasta viimeisellä hetkellä että muutan pois. Jos olisin hehkuttanut muuttoani aikaisemmin niin mieheni olisi tehnyt elämäni erittäin hankalaksi henkisesti ja fyysisesti. En ole katunut päivääkään.
Hienoa, että lähdit.
Minäkin vielä, pian.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Joo väkivaltaisessa parisuhteessa olin minäkin. Asuin vieläpä toisessa maassa. Oli siinä monia muitakin tekijöitä (joita en tunnistettavuussyistä halua avata), joiden vuoksi piti suunnitella todella paljon. Siinä hetkessä kun pelkää henkensä puolesta se on tosi rankkaa. Mutta onnistuin ja pääsin turvallisesti pois.
Yläpeukutin turvallista poispääsyäsi.
- ap
Olin tällaisessa tilanteessa. Kumppani muuttui arvaamattomaksi ja pelottavaksi. Alkoi saada megalomaanisia, monta päivää kestäviä raivareita minun yhden väärän sanavalinnan vuoksi. Pelkäsin, enkä uskaltanut tehdä eropäätöstä. Hän hallitsi minua henkisellä - ei onneksi fyysisellä - väkivallalla.
Itse asiassa ratkaisin asian niin, että lopetin omalta osaltani rakastamisen (helppoa) ja jäin odottamaan, että hän löytää itselleen uuden kumppanin tai muuten alkaa kaivata vapauttaan. Tähän meni muutama vuosi.
Erosta on nyt yli 3 vuotta. En ole vieläkään toipunut kokonaan, mutta tunnen joka päivä helpotusta. Olin tosiaan liian kiltti ja pelokas tekemään omaa ratkaisuani.
Tsemppiä ap.
Vapaus koittaa, kun jaksat sen päätöksen tehdä, oli työpaikkaa tai ei.
Tällä kertaa lopullisesti.
P.s. Itse oöen laittamut summeritoiminnan äänettömälle (uusi talo).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisältyykö tuohon sun vuoden suunnitelmaan siis ihan konkreettisia asioita (muutto, tavarat, paperiasiat jne.) joiden järjestely kestää noin pitkään vai enemmänkin henkistä valmistautumista? Nimittäin jos jälkimmäistä, siinäkin tapauksessa tilanne todennäköisesti vain pahenee mitä kauemmin jäät alistumaan. Sain vähän sellaisen käsityksen että et luota täysin päätökseesi ja siihen että pysyt päätöksessäsi kumppanin manipuloinnin alkaessa, olenko oikeassa....? Haluaisin yrittää tukea jos kertoisit tilanteesta enemmän. Tämä on nyt ihan spekulaatiota, mutta tuo kuulostaa aloituksesi perusteella siltä, että USKOT tarvitsevasi vielä kamalasti aikaa. Todellisuudessa et tarvitse enää yhtään lisävuotta, jos päätät niin. Mitä siis tarkoitat tuolla luodinkestävyydellä? Muista että apua on saatavilla eikä sinun täydy olla erotessa täydellisen vahva. Riittää kun olet päättänyt taistella ja olet valmis ottamaan apua ja tukea vastaan, mutta huom. ei tältä myrkylliseltä kumppanilta. Sinä olet vapauden arvoinen kun vaan uskallat alkaa uskomaan siihen itse. <3
Kiitos älyttömän paljon tästä viestistäsi. Se antaa voimaa!
Nyt ei ole kyse ainoastaan henkisestä valmistautumisesta, koin viimeksi olevani henkisesti valmis itse eroon, mutta totuus onkin etten voi jäädä samaan kaupunkiin.
Vaihdoin puhelinnumeroni ja pyysin läheisiäni estämään puolisoni yhteystiedot, mutta hän näistä huolimatta löysi minut. Saatoin herätä summerin ääneen keskellä yötä. Enkä silti koskaan saanut tarpeeksi todisteita lähestymiskieltoon, kysyin sitä rikosuhripäivystyksestä. Mitään ei ollut kirjallisena, eikä summerin soittaminen riitä.
Nyt siis pidän silmät auki uudelle työpaikalle jossain muualla. Se vaatii aikaa, koska henkinen poistuminen ei ole tarpeeksi. Täytyy poistua fyysisesti.
Kiitän vielä, viestistäsi ja sanoistasi <3
- ap
Eihän tuollaisen jälkeen palata miehen luo. Lähestymiskieltoa mietit ja silti kiltisti kipitit takaisin?
Tämä on vähän outo kela. Aivan yhtä hyvin voisit sanoa kenelle tahansa - esimerkiksi minulle - joka elää väkivaltaisessa parisuhteessa, jossa uhkailu, kiristys, kosto ja manipulointi ovat jokaista arkipäivää, että ”eroa sinä vaan siinä mietit mutta kiltisti napotat sohvalla”.
Outo ajatus ja passiivinen neuvo, ulkopuoliselta.
Kyllä jouduin.
Oli ensimmäinen pitkä suhde, lapsia. Lähdin kahdesti lapset kainalossa ja aina tuli takaisin. Mitä ihmettä?
Nykyään tiedän että eroon riittää kun kertoo haluavansa eron nyt. Vastuullinen toinen osapuoli ei jää siinä jänkkäämään että ethän sä nyt mihinkään voi lähteä, et pärjää, olet tosi kummallinen ja outo kun tuollaisia mietit että höpsis nyt.
Viimeisellä kerralla en kuunnellut ruikutuksia vaan erosin. Ex mustamaalasi mut kaikille että mulla oli suhde eli olisin pettänyt. Ei kestänyt että erosin hänestä. Vuosia ruikutti takaisin vaikka olin itse s**tanasta kotoisin.
Älä odota vuotta. Etsi työ toisesta kaupungista vähintää 100 km päästä. Blokkaa ex kaikista yhteydenpitovälineistä. Hae turvakieltoa Digi. ja väestötietovirastosta ent. maistraatista. Luovutuskiellot posti, ent. maistraatti, trafi ja asiakastieto. Ota prepaid ensi alkuun pariksi kuukaudeksi, varsinainen puh liittymä vasta myöhemmin. Millaiset välit sinulla on vanhempiisi, sisaruksiisi tai ystäviisi, löytyykö heidän joukosta ketään kenen elämäntilanne sallisi ja kenen luona voisit pitää virallista osoitettasi? Todellista osoitettasi et anna millekään taholle etkä kenellekään. Et pankille, et työpaikalle tai edes ystävillesi. Joulukortitkin pyydät lähettämään viralliseen osoitteeseesi. Nykyään, kun laskut ja muut ovat netissä, voit hyvin antaa osoitteena tämän virallisen osoitteen. Kotivakuutus poikkeus tästä, mutta sitäkin voit vakuutusyhtiöltä kysyä, Hänen on vaikea löytää sinut paikasta, jossa et virallisesti ole.
Muuta vaikka ensin 2-4 kk:deksi johonkin asuntoon 30 km työpaikasta ja sitten muutat seuraavaan asuntoon heti siitä. Älä tilaa verkkokaupoista mitään pariin vuoteen, osta tavarat aina kivijalkaliikkeestä.
Älä vastaa.
Älä vastaa hänen soittoihin, viesteihin, blokkaa kaikista. Jos tulee oven taakse, älä avaa, älä sano mitään hänen huuteluihin vaan soita HETI poliisi. Tyypille, jolla on hieman järkeä, poliisin kertapuhuttelu saattaa riittää. Mutta jokatapauksesta tästä on sitten kirjallinen jälki poliisin tiedoissa, Jos tätä on kaksi kertaa tapahtunut, lähetysmiskiellon saamiselle on jo paremmat perustelut. Perustelut ex vainoaa sinua ja sinä pelkäät. Toistuvasti oven taakse tulo on todisteena, että tyyppi ei lopeta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jouduin.
Oli ensimmäinen pitkä suhde, lapsia. Lähdin kahdesti lapset kainalossa ja aina tuli takaisin. Mitä ihmettä?
Nykyään tiedän että eroon riittää kun kertoo haluavansa eron nyt. Vastuullinen toinen osapuoli ei jää siinä jänkkäämään että ethän sä nyt mihinkään voi lähteä, et pärjää, olet tosi kummallinen ja outo kun tuollaisia mietit että höpsis nyt.Viimeisellä kerralla en kuunnellut ruikutuksia vaan erosin. Ex mustamaalasi mut kaikille että mulla oli suhde eli olisin pettänyt. Ei kestänyt että erosin hänestä. Vuosia ruikutti takaisin vaikka olin itse s**tanasta kotoisin.
"Vaikka olin itse s**tanasta kotoisin".
Tämä selvä. Kiitos rehellisyydestä. Yleensähän täällä vain haukutaan ex-kumppaneita.
Sisältyykö tuohon sun vuoden suunnitelmaan siis ihan konkreettisia asioita (muutto, tavarat, paperiasiat jne.) joiden järjestely kestää noin pitkään vai enemmänkin henkistä valmistautumista? Nimittäin jos jälkimmäistä, siinäkin tapauksessa tilanne todennäköisesti vain pahenee mitä kauemmin jäät alistumaan. Sain vähän sellaisen käsityksen että et luota täysin päätökseesi ja siihen että pysyt päätöksessäsi kumppanin manipuloinnin alkaessa, olenko oikeassa....? Haluaisin yrittää tukea jos kertoisit tilanteesta enemmän. Tämä on nyt ihan spekulaatiota, mutta tuo kuulostaa aloituksesi perusteella siltä, että USKOT tarvitsevasi vielä kamalasti aikaa. Todellisuudessa et tarvitse enää yhtään lisävuotta, jos päätät niin. Mitä siis tarkoitat tuolla luodinkestävyydellä? Muista että apua on saatavilla eikä sinun täydy olla erotessa täydellisen vahva. Riittää kun olet päättänyt taistella ja olet valmis ottamaan apua ja tukea vastaan, mutta huom. ei tältä myrkylliseltä kumppanilta. Sinä olet vapauden arvoinen kun vaan uskallat alkaa uskomaan siihen itse. <3