Kehitä koko juhannuksen mittainen trolli, jossa

Anoppi oksentaa pöydälle.

Piti olla juhannusjuhlat ja menin annettuun osoitteeseen. Idyllisen vanhan puutalon pihalla oli juhlapöydät ja penkit valmiina, mutta ketään ihmistä ei näkynyt. Odotin hetken ja menin sitten ovelle soittamaan ovikelloa. Kukaan ei avannut ovea.

Kokeilin ovea ja se avautui. Se ei siis ollutkaan lukossa. Menin sisään ja huhuilin. Kukaan ei vastannut.

Menin eteisestä tupaan. Seinällä raksutti vanha kello. Ketään ei näkynyt sielläkään. Avasin oven sivuhuoneeseen. Ei ketään sielläkään. Huhuilin vielä. Kukaan ei vastannut.

Palasin pihalle ja yritin soittaa kaverille. Vastaaja ilmoitti, ettei numeroon juuri nyt saada yhteyttä. Kokeilin toisen kaverin numeroa ja sieltä tuli samavastaus. Mietin, kauanko odotan, ennen kuin lähden bussilla takaisin kaupunkiin.

Istuin penkille pöydän ääreen. Mehiläinen pöristeli ohi, joku kärpänen käveli pöydällä. Tarkistin kännykän viestit ja yritin soittaa uudelleen kavereille. Eivät vieläkään vastanneet.

Säätämäni varttitunti kului. Katsoin kännykällä netistä uutiset. Niissä ei ollut mitään erityistä.

Lähdin kävelemään bussipysäkille. En ollut aiemmin käynyt tällä seudulla. Täällä metsän läpi kulki vielä vanha soratie. Kuusimetsä molemmin puolin tietä näytti korkealta. Pysäkillä seistessä yritin löytää bussiaikataulua netistä ja toivoin, että auto tulisi pian. Välillä koetin vieläkin soittaa ystäville, joihin ei saanut yhteyttä. Ylitse lensi varisparvi.

Muutama päivä juhannuksen jälkeen yksi ystävistä lähetti viestin, jossa kysyi, miksen ollut tullut juhannusjuhlaan, vaikka olin luvannut. He olivat kovasti odottaneet.