terapeutin asu
Minimekko! Mitä jos olisin mies ja olisin joutunut katsomaan tätä henkilöä vastapäätä?
Kommentit (13)
Minkä alan terapeutti? Missä?
Mies yli 29v
Hmm ja kun minä ASIAKKAANA valitsen aina erityisen asiallisen asun päivänä, jolloin on terapia-aika.. etten lähettäisi mitään freudilaisia viestejä.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 02:02"]
Hmm ja kun minä ASIAKKAANA valitsen aina erityisen asiallisen asun päivänä, jolloin on terapia-aika.. etten lähettäisi mitään freudilaisia viestejä.
[/quote]
Tuo menee jo aika pitkälle.. ettet vain olisi kiltteydestä kipeä?
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 12:48"][quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 12:44"]Minua taas häiritsi tukevasti ylipainoisen terapeutin ehkä puoleen reiteen yltävä minihame (ilman sukkahousuja). Yksityisyrittäjällä on toki oikeus pukeutua töissä miten haluaa, samoin kuin lihavilla ihmisillä oikeus käyttää pieniä vaatteita vapaa-ajalla. Mutta jotenkin ei vaan tuntunut ihan sopivalta työasulta...
[/quote]
Kun se pitää ottaa huomioon että hame nousee istuessa aina vähän ylöspäin ja kintut sojottaa näkyvillä ja hyvä ettei vesirajaan.
[/quote]
Nam!!
Mies 33v
Minun terapeuttini pukeutuu tosi lapsellisesti, jotain "karkkimaisia" kaulakoruja, sellaisia "liivimekkoja"... hyi
On muutenkin lapsellisen oloinen, hymisee vaan kaikkeen ",mmm"
Se häiritsi siis minuakin vaikka olen nainen. Asu ei ollut sopiva. Se oli tiukka minimekko 60-luvun tyyliin ja alaraajat paljaina ihmisten silmissä.
Paikka oli seurakunnassa.
Minua taas häiritsi tukevasti ylipainoisen terapeutin ehkä puoleen reiteen yltävä minihame (ilman sukkahousuja). Yksityisyrittäjällä on toki oikeus pukeutua töissä miten haluaa, samoin kuin lihavilla ihmisillä oikeus käyttää pieniä vaatteita vapaa-ajalla. Mutta jotenkin ei vaan tuntunut ihan sopivalta työasulta...
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 12:44"]Minua taas häiritsi tukevasti ylipainoisen terapeutin ehkä puoleen reiteen yltävä minihame (ilman sukkahousuja). Yksityisyrittäjällä on toki oikeus pukeutua töissä miten haluaa, samoin kuin lihavilla ihmisillä oikeus käyttää pieniä vaatteita vapaa-ajalla. Mutta jotenkin ei vaan tuntunut ihan sopivalta työasulta...
[/quote]
Kun se pitää ottaa huomioon että hame nousee istuessa aina vähän ylöspäin ja kintut sojottaa näkyvillä ja hyvä ettei vesirajaan.
Ap unohtaa nyt sen, että miehet eivät tee samanlaisia "vitun huoralutkapaskaämmä" arviointeja naisten vaatetuksen perusteella. No okei, kohta varmaankin Mies 29v ja muut palstan tyypit todistavat väitteeni vääräksi, koska heille kelpaa mikä tahansa tilaisuus päästä sanomaan tuo lainauksessa oleva teksti.
Joo, terapeutit vois jättää ne minarit kotiin jos haluu et keskitytään asiaan eikä siihen et mietitään vilauttaako vai ei. Seurakunnan terapeutilla oli tosiaan tällanen kerran.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 12:49"]Joo, terapeutit vois jättää ne minarit kotiin jos haluu et keskitytään asiaan eikä siihen et mietitään vilauttaako vai ei. Seurakunnan terapeutilla oli tosiaan tällanen kerran.
[/quote]
Ai sullakin? Ehkä sama terapeutti. .
No riippuu ehkä siitä miten lyhyt hame ja millainen olemus muutoin. En nyt lyhyttä hametta vielä pidä minään kauhistuksena, onhan esim. monilla tarjoilijoillakin jotain puolireiteen tai polven ylle ulottuvia hameita ja mitä sitten... Se on vähän hassua nuo mielikuvat, että nainen on asiallinen suurinpiirtein housupuvussa ja hiukset kiinni, jos on naisellinen niin ei ole vakavasti otettava. Että kellä sitten on varaa tuomita pukeutumisen perusteella... Mielestäni monenlaiset vaatteet voi pukea nätisti ja sillä tavalla ettei kaikki paikat ole esillä, vaikka vaate ei olisikaan mikään säkki.
No avainsana on se asiallinen pukeutuminen. Oon tuo joka kirjoitti ylempänä minihameesta epäsopivana työasuna. Onhan se vesirajamini vaikka jollekin diskoemännälle ihan sopiva työasu, mutta kyllä mun mielestä terapiassa ollaan sen verran vakavien asioiden parissa, että pukukoodi vastaa vaikkapa jotain vähän hienompaa toimistoa tms. Siinä on kyse myös asiakkaan kunnioittamisesta. Itselläni tuli ainakin aika epämukava olo, kun terapeutti oli vastaanotolla sotkuisessa tukassa ja vanhassa nuhjuisessa lokoilupaidassa. Tuli sellainen olo että jutskaillaanko tässä nyt jonkun rönttäpäivää viettävän koulukaverin kanssa vai tehdäänkö oikeasti töitä.