Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kriisissä - kokeneemmat neuvokaa!
17.06.2014 |
Aloin seurustella ensimmäisen poikaystäväni kanssa 15-vuotiaana, erosin tästä 20-vuotiaana, vaikka suhde oli "hyvä" mutta rakastuin toiseen, halusin kokemuksia yms.
Tämän toisen miehen kanssa erosin, kun olin 25-vuotias. Ehdin saada yhden lapsenkin enkä olisi halunnut erota, mutta mies petti minua monta kertaa putkeen ja rakkauteni häntä kohtaan muuttui vihaksi.
Olin sinkkuna n. 3kk eli en paljon yhtään ja aloin sitten seurustelemaan miehen kanssa, joka tuntui turvalliselta ja "ihan kivalta" ja seksi on loistavaa. Myös tulevaisuudensuunnitelmat voisivat sopia yhteen.
Olen nyt 26v ja yhtäkkiä täysin sekaisin siitä mitä haluan. Olen ollut tämän uusimman miehen kanssa vasta 5kk ja nyt ihmettelen olenko edes rakastunut häneen. Tuntuu että katson parisuhteita ihan eri tavalla kuin ennen. En ole enää valmis antautumaan ja luottamaan, ja lisäksi osaan olla laskelmoiva mm. raha-asioissa, omien tarpeiden täyttämisessä ja jopa siinä että pidän todellakin huolta että saan suhteessa kaikkea. Minulla on myös hirveä hylätyksitulemisen pelko.
Olen epävarma siitä, miten vakavissaan nykyinen on ja myöskin siitä onko hän nyt oikeasti paras mahdollinen mies minulle. Sellainen jonka kanssa haluan olla vielä 20v päästäkin ja sellainen joka olisi minun kanssani onnellinen.
En ole siis ikinä ollut hirveästi sinkku elämässäni. Tuntuu etten tiedä enää mitä haluan.. Mistähän tässä nyt voisi kiikastaa? Sinkkuuteni vähäisyys? Miehessä jokin piirre? Minussa jokin piirre? Ahdistaa..
Kommentit (3)
Kiitos vastauksesta!
Tämän kriisin on laukaissut se, että mies oli ulkomailla lomamatkalla 2 viikkoa. Aluksi kaipasin häntä ihan hirveästi ja toivoin ettei hän lähtisi (en siis tietenkään sanonut hänelle että älä lähde). Sitten ajattelin että "hitot, minäkin pidän sitten hauskaa" ja kävinkin ulkona ja tein kaikkea mistä nautin oikein urakalla. Ja nyt sitten, huomenna mies on tulossa takaisin, ja minulla on sellainen olo etten ole yhtään innoissani. Pelkään, etten tunnekaan enää mitään kun näen hänet. Hän ei saa "sukkia pyörimään jalassani" mutta eipä toisaalta suurin osa muistakaan miehistä saa.
kaksi ekaa miestäni oli sellaisia että he saivat kyllä aikoinaan sukat pyörimään jalassani. Tämän nykyisen valttikortti on luotettavuus ja erinomainen seksi. Mutta en ole hänestäkään niin varma että miten vakavissaan hän todella on. Jollain tasolla tunnen oloni jopa turvattomaksi tässä parisuhteessa juuri siksi.
Olen tietysti jutellut miehen kanssa asiasta ja hän sanoo että on tosissaan. Mutta se onkin vain se tunne joka minulle jää. Se tunne että minä tarvitsisin miestä henkisesti enemmän kuin hän minua. Ja niin en haluan asian olevan. Haluan tuntea olevani oikeasti haluttu 100%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 11:56"]
Kiitos vastauksesta!
Tämän kriisin on laukaissut se, että mies oli ulkomailla lomamatkalla 2 viikkoa. Aluksi kaipasin häntä ihan hirveästi ja toivoin ettei hän lähtisi (en siis tietenkään sanonut hänelle että älä lähde). Sitten ajattelin että "hitot, minäkin pidän sitten hauskaa" ja kävinkin ulkona ja tein kaikkea mistä nautin oikein urakalla. Ja nyt sitten, huomenna mies on tulossa takaisin, ja minulla on sellainen olo etten ole yhtään innoissani. Pelkään, etten tunnekaan enää mitään kun näen hänet. Hän ei saa "sukkia pyörimään jalassani" mutta eipä toisaalta suurin osa muistakaan miehistä saa.
kaksi ekaa miestäni oli sellaisia että he saivat kyllä aikoinaan sukat pyörimään jalassani. Tämän nykyisen valttikortti on luotettavuus ja erinomainen seksi. Mutta en ole hänestäkään niin varma että miten vakavissaan hän todella on. Jollain tasolla tunnen oloni jopa turvattomaksi tässä parisuhteessa juuri siksi.
Olen tietysti jutellut miehen kanssa asiasta ja hän sanoo että on tosissaan. Mutta se onkin vain se tunne joka minulle jää. Se tunne että minä tarvitsisin miestä henkisesti enemmän kuin hän minua. Ja niin en haluan asian olevan. Haluan tuntea olevani oikeasti haluttu 100%.
[/quote]
Olisi kiva kuulla niitä teidän ajatuksia asiasta ihan suoraan vaan. En minä ymmärrä missä mättää, jos vaan miinustetaan.
Alue: Aihe vapaa
Voi olla kaikki nuo asiat yhdessäkin. Eli se etttet ole pysähtynyt miettimään mitä itse haluat. Ehkä se ettet koe miestä täydellisen oikeaksi. Ehkä (tai jopa pelkästään) oma mielenmyllerryksesi.
Nuo asiat voi kyllä ratkaista joko sinkkuna tai parisuhteessa. Nykyisin joskus on tapana sanoa, että pitäisi olla yksin että voi miettiä, mutta ei se niin ole. Jos parisuhde on ok, kyllä siinäkin voi ja saa kipuilla läpi elämänvaihekriisinsä, miettiä mitä haluaa. Eihän kenenkään kannattaisi ikinä mennä parisuhteeseen, jos se tarkoittaisi että henkinen kehitys stoppaa siihen, että sitä voi tapahtua vain yksin ollessa.
Siinä mitä sinun konkreettisesti pitäisi tehdä ei voi auttaa kukaan. Ne ovat omia valintojasi jotka sinun vaan pitää tehdä, vaikka se onkin ahdistavaa. Olet vapaa päättämään erota tuosta miehestä tai jäämään hänen luokseen. Olet myös vapaa käyttämään tämän päätöksen tekoon aikaa niin vähän tai paljon kuin koet tarvitsevasi.