Riittämättömyyden tunne

Up

EHkä sun mies ei haekaan suhteessa ulkonäköä vaan sisältöä? Sä ilmeisesti tarjoat sitä paremmin.

Itstunto-ongelmia sinulla on.

Ikä auttaa.

Terapia.

Tuo on kyllä erittäin ikävä ominaisuus naisessa. Varo vain, ettei toiveesi toteudu.

Itsetuntoa on tietysti vaikea muuttaa. Mitä jos sulla ois isommat rinnat ja pikkusempi perse, poistuisko tää ongelma??

Sun täytyy miettiä, miksi itse arvostat ihmistä sen perusteella, millaiset jutut, perse tai tissit on. Kysehän ei ole miehestäsi, vaan siitä, että itse nostat jonkun jatkuvan kilpailun jalustalle.

Mikset vain usko miestäsi? Ymmärrät varmaan ettei mies näe jokaista makkaraasi tai ryppyä (ikäsi?) yhtä oksettavina kuin sinä? Oletteko olleet pitkään yhdessä? Tai lihonut parisuhteen aikana? Miehesi varmasti on yhteisten vuosien aikana myös vanhentunut ja jollei painosi ole radikaalisti muuttunut suhteen aikana ei liene hätää. Olisiko mies alkanut seurustelemaan sellaisen henkilön kanssa jonka ulkomuoto kuvottaa?

Vaikutat olevan kovin ulkonäkökeskeinen. Ehkäpä miehesi ei olekaan ollenkaan! Yleensähän on niin, että ulkonäöllä on merkitystä vain kun alkuun ihmisen näkee, mutta jos toista jo rakastaa ja toisen tuntee, hän alkaa näyttää ihanalta silmissä vaikka objektiivisesti katsoen olisikin varsin ruma. 

Esim. oma mieheni on sellainen joka ei ole "maailman" silmissä komea. On alle 170 cm pitkä, ruipelo, vähän kaljamahaa, kolmessakympissä alkoi kaljuuntua päältä, vinot keltaiset hampaat jne. Mutta minä rakastan kaikkia hänen ulkonäkönsäkin erityispiirteitä, koska rakastan hänen "sieluaan", sitä ihmistä joka hän on. Ei tulisi ikinä mieleenkään vaihtaa johonkin ulkoisesti komeampaan, enkä edes toivoisi että hän "korjaisi" mitään ulkonäössään. Hän on juuri tuollaisena se ihminen jota rakastan.

Nauti kun joku kehuu.meillä sitä ei oo

Niin tuttua. Mut ongelmista voi päästä yli!!! Miks olis sut ottanut jollei tykkäis?? :)

Tiedän tunteen, tuo kamala riittämättömyys, vaikka kaikki asiat suhteessa olisikin ihan ok! Minun kohdallani se vaan ei liity mitenkään ulkonäkööni (siihen olen suht tyytyväinen), vaan luonteeseeni/henkisiin ominaisuuksiini. Olen ujo, sosiaalisesti estoinen, epävarma ja ahdistunut, en tule toimeen mieheni suvun kanssa (ovat ihan mukavia ihmisiä, en vain osaa olla heidän kanssaan ahdistumatta), yliherkkä joka ottaa kaiken itseensä ja tämän lisäksi vielä työtön luuseri. En halua lapsia ja vaikka mies on tällä hetkellä samaa mieltä, pelkään että hän muuttaa mielensä, koska olemme vielä melko nuoria. En ymmärrä miksi hän on kanssani, löytäisi varmasti heti paljon fiksumman naisen.

Mutta kai se on vain yritettävä uskoa, että riitän hänelle! Ja yritettävä kasvattaa sitä itseluottamusta.

Ihan oikeasti... varmaan 90% aloituksista on provoja.