Ottaa hermoon!

Työkaveri, 40+ nainen, puhuu minulle sellaisella kimittävällä lapsen äänellä. Tulee vastaan ja kimittää ”oi ihana nähdä, päästäispä pian samaan vuoroon!” Muutoin hänellä on lähes miehisen möreä ja matala ääni. Kiva siinä sitten olla, kun itse ajattelen, että harmi ku taas nähtiin, enkä missään tapauksessa halua kanssasi samaan vuoroon. Hän on muutaman vuoden minua vanhempi. Tämä ihminen katsoo kokkerspanieli-ilmeellä perääni ja palvoo maata jalkojeni alla. Tuntuu todella etovalta. Tuo äänen muuttaminen vauvaääneksi on raivostuttavaa. Miksiköhän tuntuu tältä?