2-vuotiaan pelot

mutta olen jostain kuullut/lukenut että joillekin tuollaista voi tulla. Kai se menee ohi. Esim. kaverini tyttö pelkäsi pienenä appelsiinia.



Meillä samanikäinen poika ja myöskin vauva, muttei vielä ole ilmennyt mitään pelkoja.

Pelkäsi mm. muurahaisia joita nyt kolmevuotiaana kerää lemmikikseen ja haluaisi tuoda ne sisäänkin! Eli kuuluu ikään ja menee ohi!!

ikäisellä on pelkojakin, mutta melko paljon on yhtä äkkiä ilmaantunut, mikä voisi viitata edelliseen. Kannattaa edelleen suhtautua maltillisesti, uskon että on ohimenevä vaihe eikä kannata tehdä liian suurta numeroa, ymmärrys ja tuki riittää.

Hän on nyt neljän ja niin kauan kuin muistan on pelännyt vieraita miehiä aivan mahdottomasti, omaa vaariaankin.



Hän on todella ujo tuntemattomia kohtaan, mutta kun oppii tuntemaan jonkun on kuin kuka tahansa muu ikäisensä.

Eikä tämä ujous minun näkökulmastani ole siskoni elämää paljon häirinnyt, tukeutuu paljon äitiinsä.

jos joku outo aikuinen tulee liian lähelle. Lapsia yrittää itse lähestyä mutta outoja aikuisia pelkää. Esim miehen sukulaisia näkee harvakseltaan mummolassa ja tahtoo olla noin puolisen tuntia sylissä ennen kuin uskaltaa lähteä liikkeelle. Harmikseni mummo ei aina tätä ymmärrä, vaan paasaa suureen ääneen kuinka ujo ja ylirauhallinen poikamme on, vaikka tosiasiassa on vilkas pikkumies.

Neuvolassa puhuin tuosta vieraiden pelkäämisestä (siis ymmärrän normaalin vierastuksen mutta toi on ehkä astetta pahampaa) mutta neuvolassa sanoivat sen olevan ikään kuuluvaa.

Vajaan kahden ikäisenä pelkäsi koiria ja oikein pahanäänisiä mopoja, mutta ei enää.

Eli eiköhän tuo ole ohimenevää ja varmasti vauvallakin on siihen vaikutuksensa että noita pelkoja on tullut.

Ihanaa, että täällä on vielä noin auttavaisia ja kultaisia ihmisiä. :-) " Kiva" kuulla että muillakin on ollut tälläistä. Toivotaan, että tuo menee ohi. Saatanpa soittaa vielä varuiksi neuvolaan ja kysyä sieltä tästä asiasta.



Luulen, että tuo pikkusiskon syntymä ainakin osaltaan vaikuttaa asiaan, koska pelkääminen alkaa usein silloin kun olen imettämässä vauvaa ja heti pitäisi päästä syliin...



ap

joka kesän ajan pelkäsi hysteerisesti ampiaisia. Jopa kärpäset kuuluivat samaan kastiin. Välillä hän heräsi keskellä yötä ja huusi että ampiaiset tulevat eikä tahtonut rauhoittua. Nyt on onneksi rauhallisempaa. Uskon että mielikuvitus kehittyy huimaa vauhtia ja välillä on vaikea erottaa sitä totuudesta.

Meillä ihan sama juttu! Eli tyttö on tutussa ympäristössä pikemminkin ylivilkas kuin ylirauhallinen, mutta vieraiden aikuisten seurassa menee aivan lukkoon, imeskelee sormiaan eikä sano sanaakaan. :-( Ja vieraat lapset eivät pelota yhtään ainoastaan aikuiset (miehet).



ap

ihan jotkut pienetkin asiat välillä mutta se taitaa kuulua tähän 2-3v. vaiheeseen. Ei ole tullut mitään hysteerisiä kohtauksia,vain normaalia " minua pelottaa" -juttuja,jotka unohtuvat aika nopeasti. Muistaakseni 4½v. isosisko pelkäsi myös pienenä aina jotakin,muttei ehkä näin paljoa,kuin herkkä veljensä.

Itse ollaan annaettu oudossa paikassa pojan rauhassa istuskella sylissä ja tottua tilanteeseen. Ainoastaan vaan ärsyttää noi vieraiden kommentit ujoudesta, varsinkin pojan kuullen. Mutta paremppihan se on ettei lapsi ainakaan ole lähdössä kenekään vieraan mukaan.

Uskon että teillä tosiaan on vähän mustasukkaisuudesta vauvaa kohtaan tullut noita pelkoja (kun haluaa syliin imetyksen aikana). Eli kun vauva kasvaa, niin uskon että tilanne muuttuu aika paljon.



t.7

Viime kesän kaksivuotias tyttömme oli paitsi hyvin säikky erilaisia asioita ja ääniä kohtaan myös hyvin ujo vieraiden suhteen. Mietin jopa hoitoon viemistä mummolaan kun tuli enemmän työkaveritani vauvaa katsomaan, niin paljon tyttö pelkäsi vieraita (en kuitenkaan vienyt hoitoon). Meillekin syntyi niihin aikoihin vauva. Nyt vasta tajusin että ehkä niillä oli jotain tekemistä keskenään. Mutta nyt, vuotta myöhemmin, tyttö on aivan toisenlainen; ei pelkää juuri mitään ja ulos lähtiessäkin haluaa lelun mukaan jotta saisi esitellä sitä ulkona mahdollisimman monelle (tuntemattomalle) vastaantulijalle :).