Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

vauvani on 2 viikkoa enkä tiedä miltä minusta tuntuu

Vierailija
15.06.2014 |

Välillä pelkään miten jaksan ja hoidanko oikein, välillä väsyn vauvaan, välillä ahdistun ja pian taas olen hänestä onnellinen. Jollain tapaa olen sekaisin ja jollain tapaa jähmettynyt olo.

Olenko ok, onko normaalia? Kertokaa millaista teillä oli? Millainen vauva oli 2 vkon iässä? Hän heräilee vähän väliä ja syötän vähän väliä, jatkuvasti.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
15.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Normaalia on. Ajan mittaan järkevöidyt taas ennallesi. Samoin vauva alkaa syödä enemmän kerralla ja harvemmin kun kasvaa.

Kysy joltain tutulta että olet ok, mutta kuulostaa valvomisen tuotteille nuo ajatukset.

Vierailija
2/12 |
15.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauvani on 2 viikkoa. Nukkuu paljon, välillä hereillä 1,5h. Rauhallinen on, itkee vähän ja syö noin 3h välein. On saanut lisämaitoa pullosta, omani ei ole riittänyt; nyt nukkuu paremmin ja on tyytyväisempi. Perheemme kolmas lapsi, riittää menoa joten en ehdi paljoa miettiä fiiliksiäni, hyvät kyllä. Sen sijaan toisrn tultua enemmän mietin ja murehdin,vauva itki paljon ja oli hieman haastava. Ihana lapsi hänkin, kasvettuaan. Huomaan että rauhalluseen, tyytyväiseen vauvaan on jotenkin helpompi kiintyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
15.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos :) miehen mielestä olen ok. Hämmentävää silti. Kaikki on uutta ja koko elämä meni uusiksi. En pääse mihinkään ilman vauvaa ja se vaatii opettelua.

Vierailija
4/12 |
15.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

On ihan normaalia ja uskon, että hoidat vauvaasi hyvin. Sinulla on nyt uusi tilanne ja on luonnollista olla hämillään ja jopa ahdistunut. Vauvalle on ihan luonnollista nukkua ja syödä tiheästi.

 

Nukutko vauva vierelläsi? Jos et nuku ja vauva syö rintaa, niin saattaisi auttaa, mikäli ottaisit vauvan viereesi nukkumaan ja voisit syöttää häntä sängystä nousematta.

 

Itse ajattelin synnärillä esikoiseni kanssa, kun oli kuvailemaasi touhua, että apua mihin soppaan olen lusikkani nyt työntänyt. Sitten ajattelin, että no, ei se ikuisesti ole tuon ikäinen. Päivä ja hetki kerrallaan. Kotitöistä on lupa luistaa ja on todellakin lupa syödä vaikka eineksiä muutaman kuukauden, jos tuntuu väsyttävältä ja raskaalta. Ja niin, nykyisin vesseli on neljän vanha ja helpottanut ihan mielettömästi jo ajat sitten. Ja näin, vaikka hän on ns. erityislapsi :)

Vierailija
5/12 |
15.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei 3, miten teillä menee yöt? Minä täysimetän vielä kun maito on riittänyt vielä joten nukahtaa 22-23, syö 01, 03, 06 noin suurin piirtein. Yleensä nukahtaa heti, joskus ähkii kauankin.

Vierailija
6/12 |
15.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

5, hän nukkuu vieressä koska en jaksa nousta imettämään. Yöt on sekavaa imetystä, kääntyilyä ja vauvan pyörittelyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
15.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi mulla oli vielä rankempaa ja kaduin alati miksi ikinä halusin lapsen! Vauva huusi ja huusi..söi yöllä 10-20 min välein, koko yön.. Meni kolme vuotta että se väsy oikeasti meni ohi! Koko eka vuosu oli niin sekava. Lisäksi vauvan isä petti ja erottiin, 10 vuoden suhteen jälkeen.

Nyt lapsi on koululainen. Uuen miehen kanssa saatiin yhteinen. Pelotti niin paljon, mitä tuleman pitää..mutta olikin helppo vauva ja tiesin jo mitä sitoutuminen tarkoittaa. Saimpas nähdä, mitä tarkoittaa vauvavuodesta nauttimimen :) ylitin itseni ja odotan kolmatta. Kaikki lapset niin rakkaita :)

Minä olen myös masentunut synnytyksen jälkeen, vaikka tokalla kerralla kaikki oli hyvin.. Ne hormoonit.. Se ahdistus oli jotain uutta. Mutta meni ohi muutaman viikon päästä, kun uskottelin itselleni että sen kuuluu mennä ohi kuukauden sisään.

Älä murehdi turhia, pärjäät hyvin! Oma lapsi...on jotain uskomatonta! Tulet sen huomaamaan monta kertaa vielä. Kun vauvasta kasvaa uusi persoonallisuus.

Vierailija
8/12 |
15.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos, näin varmasti on. Olen herkkä ja reagoin helposti kaikkiin muutoksiin. Milloin hormonit tasaantuu? Entä yöt? Imetysrytmi? Minulla on miestäkin niin ikävä :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
15.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se siitä helpottuu ja tasantuu. Toisilla aikaisemmin kuin toisilla. Itselläni ensimmäinen vauva oli tosi helppo ja melkein alusta asti nukkui hyvin. Imetys ei kauan jatkunut kun maito ei tuntunut riittävän, mutta korvikkeellakin kasvaa hienosti ja lapsi on ollut aina terve.

 

Toinen lapsi olikin sitten haasteellisempi ja vauvavuosi todella raskas. Maitoa riitti, mutta ärsytti kun tuntui että jatkuvasti sai imettää, varsinkin yöllä. Lapseen oli vaikea kiintyä kun huusi vaan jatkuvasti ja olin todella väsynyt. En pystynyt nukkumaan jos vauva oli vieressä. Hieman helpotti kun laitettiin pinnis  sivuvaunuksi meidän sängyn viereen. Siitä vauvan saa kätevästi imetettäväksi, mutta omaan sänkyyn kun taas nukutaan. Suosittelen muillekin.

 

Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa helpotti. Nyt meillä on ihana 1.5-vuotias joka sulattaa kaikkien sydämen ja välillä jopa nukkuu koko yön heräämättä.

Vierailija
10/12 |
15.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo on täysin normaalia. Oma vauva on nyt seitsemän viikkoa ja aluksi mietin pidänkö siitä ollenkaan ja teinkö virheen ku halusin lapsen! Sitten ku oli vauva neljä viikkoa niin se olo hävisi! Nyt haluan vain sylitellä ja pussailla vauvaa :) 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
15.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:13"]5, hän nukkuu vieressä koska en jaksa nousta imettämään. Yöt on sekavaa imetystä, kääntyilyä ja vauvan pyörittelyä.

[/quote]

Kuulostaa hyvin normaalilta ja muutenkin tuo olotilasi.

Kaikki vauvan vaiheet menee ohi ja vaihtuu johonkin toiseen vaiheeseen. Aika kuluu todella nopeasti.

Itse imetin pienipainoisena syntynyttä esikoista ensimmäiset kuukaudet tunnin välein yötä päivää. Että olin sekaisin!

Kahvin voimalla menin päivät. Öisin mietin, että vielä viikon jaksan, vielä kuukauden jaksan jne. En miettinyt siihen asti, että mitä sitten jos en jaksa enää. Aina vaan laitoin uuden ajan eteenpäin. Välillä olin niin sekaisin, että pelkäsin vauvaa yöllä... (Liikaa vauva kauhuelokuvia aikoinaan)

Neuvolassa olin aina muka super reipas, nyt ku miettii oisin voinu kyllä tarvita vähän apuja :D

Nyt on toinen vauva. Normaali painoinen, nukkuu, syö ja vain naureskelee kun on hereillä. Niin voivat olla erilaisia. Rakkaat.

Vierailija
12/12 |
15.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihana kuulla :) tulin vielä lukemaan viestejänne. Antoi tsemppiä! Missään oppaassa ei kerrota näistä tunteista, eikä varsinkaam sitä että vauvaakin voi pelätä.. Ehkä tämä herkkyys on tarpeenkin :) ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän seitsemän