Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että en koskaan sopeudu työelämään
13.06.2014 |
Olen opiskelija ja käyn opintojen ohella töissä. Tämä on ollu minulle ihan ok järjestely, vaikka kiirettä riittää ja tekemistä on paljon. Työskentelen lähinnä osa-aikaisesti/keikkaluonteisesti. Mua on kuitenkin alkanut pelottamaan täyspäiväinen työelämä. Olin jokin aikaa sitten harjoittelussa (muutama kuukausi) ja se oli täyspäiväistä työtä. Pääsin aika helpolla, koska minulta ei vaadittu ajallisesti tai älyllisesti juuri mitään. En kuitenkaan sopeutunut tuohon rytmiin, en sitten mitenkään. Tuntui aivan tuskalle hinata perse harjoittelumestaan yhdeksäksi aamulla, työpäivätkin olivat vain viitisen tuntia. Olin koko tuon ajan vähän masentunut ja stressaantunut, enkä päässyt työrytmiin kiinni.
Nyt olen elokuussa kesätöissä ja työskentelen iltaisin. Teen täyttä viikkoa ja tämän ohella olisi jotain pientä koulutehtävää. Stressaan jo nyt, että miten mun pää kestää olla viisi päivää putkeen töissä. Työ ei edes ole mitään säännöllistä (esim. viisi päivää töitä, kaksi vapaata) vaan saattaa olla viisi päivää töitä, yksi vapaa, viisi päivää töitä, kymmenen päivää vapaata jne. Onhan mulla vapaapäiviä, mutta en vaan kykene niinäkään rentoutumaan kun stressaan taas työtä. Itse työtehtävä on henkisesti ja fyysisesti raskasta, mutta minulle erittäin tuttua hommaa ja uutta opeteltavaa ei ole.
Onko muita ongelmaisia ja mikä ihme tähän auttaisi? En vaan sopeudu täyspäiväiseen työelämään, oli työ mikä tahansa. Jo muutaman päivän jälkeen olen pää kainalossa, tarvitsen vähintäänkin tilaa opiskella tai sitten vaan ihan vapaata. Viisi päivää töitä vielä menee, mutta en todellakaan toivu kahdessa (edes vapaapäivässä) päivässä tuosta rupeamasta. En jotenkaan vaan sopeudu normaaliin arkirytmiin. En todellakaan ole aamuihmisiä ja mun on äärettömän vaikea päästä aamulla ylös. Sinänsä tuo elokuun iltatyöskentely ei haittaa elämänrytmiä, koska rytmi on minulle varmaan ihan sopiva. Tuntuu noissa iltavuoroissakin, että en tee mitään muuta kuin töitä. Kotona olen 24 jälkeen, nukun ainakin kymmenen tuntia kun olen niin väsynyt, kohta menenkin sitten taas töihin ja siihen valuu koko kuukausi. Aamutyöskentelyssä taas tuntuu, että iltapäivälle jäisi aikaa vaikka harrastaa. En siltikään vaan "kestä" tai sopeudu työntekoon. Tuntuu, että homma kuin homma niin mua stressaa ja masennun.
Haukkukaa vaan paskaksi luuseriksi, näen jo alapeukut viestissäni.
Kommentit (31)
Millä elät? Veronmaksajien rahoilla ? Hemmoteltu sut piloille aikaisemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei et ole kuule ainoa... Mä olen myös työelämää "kestämätön", mutta teen vain pätkätöitä sen takia. Jaksan ne pätkät. Tsemiä ap!
En siis pääse kiinni, mistä kiikastaa. Palan vaan ihan loppuun jo yhdestä työviikosta. En silti pidä itseäni laiskana, koska jaksan kuitenkin opiskella täyspäiväisesti sen 60op/vuosi ja tehdä tässä ohessa töitä. Eli periaatteessa mulla on täysiaikainen homma + osa-aikainen homma, kun taas vain töissä käydessäni mulla olisi pelkästään yksi täysiaikainen työ. Tosin opintoni ovat aika itsenäisiä, mutta kuitenkin. En kuitenkaan vaan kestä työelämää.
ap
No eiköhän suurinta osaa vituta aika usein nousta aamulla ja lähteä duuniin, kun niin paljon mukavampaa olis jäädä koisimaan. Ja juu, kyllä se viikonloppu on liian lyhyt. Ei siinä paljon ehi tehä.
Mutta hei, sitä se aikuisen elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopisit ehkä yrittäjäksi, sillä teet mielelläsi töitä oman aikataulun mukaan ja projektiluonteisesti. Minulla meni opintojen jälkeen noin vuosi tottua normaaliin toimistotyöhön. Kyllä opiskelu tavallaan on kevyttä 8 h työpäiviin verrattuna.
Jouduin myös opettelemaan tulemaan toimeen vähemmillä unilla. Ennen nukuin viikollakin 9 h ja työelämään siirtymisen jälkeen arkena 7,5-8 h. Muuten tosiaan tuntui, että työmatkojen lisäksi vapaa-aikaa ei juuri jäänyt.
Työelämän lisäksi nyt on vielä perhe, joten vapaa-aika on edelleen huvennut. Ihminen soputuu kyllä ajan kanssa muutoksiin ja uuteen rytmiin
Mä en niinkään kaipaa sitä vapaa-aikaa, harjoittelun aikana sitä mulla oli enemmän kuin normaalisti. Mullahan oli koko iltapäivä siinä vapaata, mutta olin jatkuvasti aivan kuollut. Työ ei siis ollut todellakaan rankkaa. Olin tuon pestin jälkeen aivan saikkukunnossa jos nyt näin voi sanoa, skippasin sitten itse tuon jälkeen opintoja pois ja muuta kun en vaan jaksanut.
Miten sitten selvitä vähemmillä unilla? Olen miettinyt jopa ihan jotain sairauttakin kun en yksinkertaisesti vaan pärjää kahdeksan tunnin yöunilla montaa päivää putkeen. Unirytmin saa kyllä käännettyä melatoniinilla, mutta jos on kuuden herätys niin en mä oikeasti voi kahdeksaltakaan mennä nukkumaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä syöt? Nuorena kun elin käytännössä pelkällä leivällä, mua väsytti aina tosi paljon. Nukuin 10h yöunet ja silti aina koulun tai töiden päälle tirsat. Vasta kun karppausbuumi alkoi ja kokeilin sitä, totesin että hiilarit ei sovi mulle. Nykyään olen paljon energisempi.
Olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota ruokavalioon. Jos puputan karkkia ja muuta kauheasti niin väsyttää sellaisina päivinä vielä enemmän. Olen lisännyt proteiinia ja hyviä rasvoja, huolehdin vitamiinien saannista ja olen hiilareitakin vähentänyt. Silti en vaan pääse ylös ja huomaan heti töiden yhteyden masennukseen tai ahdistukseen. Tai no pääsen mä ylös, mutta menin silloinkin aivan väkisin työpaikalle ja aivot alkoi tajuamaan jotain joskus 12 aikaan. Kotona sitten väsyttikin niin, että oli pakko saada päiväunet..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet hajottanut itseäsi liikaa ja saatat olla uupunutkin. Sinulla on liikaa ohjelmaa. Ihmisen pitää myös levätä.
8h keryttää univelkaa. 10h nukkuisin helposti.
Harrastan kyllä liikuntaa, mutta se aina jää kun työt lisääntyy. Joskus pakotan itseni, mutta ei se piristä.
Miksi laina? Jaksan kyllä keikkaduunia ja opiskelua. En vaan kestä töitä sen enempää, olin opiskelija tai en.
ap