Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään, että en koskaan sopeudu työelämään
13.06.2014 |
Olen opiskelija ja käyn opintojen ohella töissä. Tämä on ollu minulle ihan ok järjestely, vaikka kiirettä riittää ja tekemistä on paljon. Työskentelen lähinnä osa-aikaisesti/keikkaluonteisesti. Mua on kuitenkin alkanut pelottamaan täyspäiväinen työelämä. Olin jokin aikaa sitten harjoittelussa (muutama kuukausi) ja se oli täyspäiväistä työtä. Pääsin aika helpolla, koska minulta ei vaadittu ajallisesti tai älyllisesti juuri mitään. En kuitenkaan sopeutunut tuohon rytmiin, en sitten mitenkään. Tuntui aivan tuskalle hinata perse harjoittelumestaan yhdeksäksi aamulla, työpäivätkin olivat vain viitisen tuntia. Olin koko tuon ajan vähän masentunut ja stressaantunut, enkä päässyt työrytmiin kiinni.
Nyt olen elokuussa kesätöissä ja työskentelen iltaisin. Teen täyttä viikkoa ja tämän ohella olisi jotain pientä koulutehtävää. Stressaan jo nyt, että miten mun pää kestää olla viisi päivää putkeen töissä. Työ ei edes ole mitään säännöllistä (esim. viisi päivää töitä, kaksi vapaata) vaan saattaa olla viisi päivää töitä, yksi vapaa, viisi päivää töitä, kymmenen päivää vapaata jne. Onhan mulla vapaapäiviä, mutta en vaan kykene niinäkään rentoutumaan kun stressaan taas työtä. Itse työtehtävä on henkisesti ja fyysisesti raskasta, mutta minulle erittäin tuttua hommaa ja uutta opeteltavaa ei ole.
Onko muita ongelmaisia ja mikä ihme tähän auttaisi? En vaan sopeudu täyspäiväiseen työelämään, oli työ mikä tahansa. Jo muutaman päivän jälkeen olen pää kainalossa, tarvitsen vähintäänkin tilaa opiskella tai sitten vaan ihan vapaata. Viisi päivää töitä vielä menee, mutta en todellakaan toivu kahdessa (edes vapaapäivässä) päivässä tuosta rupeamasta. En jotenkaan vaan sopeudu normaaliin arkirytmiin. En todellakaan ole aamuihmisiä ja mun on äärettömän vaikea päästä aamulla ylös. Sinänsä tuo elokuun iltatyöskentely ei haittaa elämänrytmiä, koska rytmi on minulle varmaan ihan sopiva. Tuntuu noissa iltavuoroissakin, että en tee mitään muuta kuin töitä. Kotona olen 24 jälkeen, nukun ainakin kymmenen tuntia kun olen niin väsynyt, kohta menenkin sitten taas töihin ja siihen valuu koko kuukausi. Aamutyöskentelyssä taas tuntuu, että iltapäivälle jäisi aikaa vaikka harrastaa. En siltikään vaan "kestä" tai sopeudu työntekoon. Tuntuu, että homma kuin homma niin mua stressaa ja masennun.
Haukkukaa vaan paskaksi luuseriksi, näen jo alapeukut viestissäni.
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:38"]
Aloittaja on kyllä provo. Työnteolla ansaitaan elatus itselle ja perheelle. Ei se ole jotain sellaista,että se olisi jonkunlainen harrastus
[/quote]Tuleeko yllätyksenä, että työnteko voi sairastuttaa jonkun mielen ja näin ollen ruumiinkin pitkässä juoksussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painu aloittaja takaisin lastentarhaan. Jokaisella on velvollisuus hankkia itse ruokansa. Siinä hyvä apu on työnteko.
9: Luuletko, että kuvittelen työnteon olevan aina tosi hauskaa? En todellakaan. Olisi hienoa, jos voisin tehdä täyspäiväisesti töitä ja hoitaa arkijutut siinä samalla. Ongelmana oli harjoitteluni aikana se, että en saanut tehtyä MITÄÄN muuta. En nähnyt kavereita kun en jaksanut. En siivonnut kotia tai jaksanut kunnolla edes harrastaa. Sain jatkuvasti migreenikohtauksia ja olin aika masentunut.
Minä vaan en jostain sysytä jaksa tehdä välttämättömiä arkisia asioita täyspäiväisen työn ohella. Masennun jo itse töistäkin niin, että olin viimeksi muutaman kuukauden jälkeen aivan "sekaisin" ja todellakin loppu. Olen tehnyt erilaisia töitä ja aina tulee ongelma vastaan siinä kohtaa kun työ muuttuu hetkellisesti/pysyvästi sellaiseksi, että työtä on monta päivää putkeen. Täyspäiväisessä työssä nämä työputket tietysti toistuvat ja toistuvat, minulla jotenkin kestää palautua töistä tosi kauan.
ap
En minäkään jaksa muuta kuin käydä töissä. Työpäivä matkoineen kestää 9.5h ja olen uupunut sen jälkeen. En viihdy työssäni. Sekin verottaa voimia.
työn ei pitäisi kuormittaa noin paljon. Et ole joko kunnossa tai tuontyyppinen työ ei sovi sinulle. Minustain sinulla on ollut liikaa kuormitusta ja se saattaa nyt purkautua masennusoireina ja väsymyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:46"]
9: Luuletko, että kuvittelen työnteon olevan aina tosi hauskaa? En todellakaan. Olisi hienoa, jos voisin tehdä täyspäiväisesti töitä ja hoitaa arkijutut siinä samalla. Ongelmana oli harjoitteluni aikana se, että en saanut tehtyä MITÄÄN muuta. En nähnyt kavereita kun en jaksanut. En siivonnut kotia tai jaksanut kunnolla edes harrastaa. Sain jatkuvasti migreenikohtauksia ja olin aika masentunut.
Minä vaan en jostain sysytä jaksa tehdä välttämättömiä arkisia asioita täyspäiväisen työn ohella. Masennun jo itse töistäkin niin, että olin viimeksi muutaman kuukauden jälkeen aivan "sekaisin" ja todellakin loppu. Olen tehnyt erilaisia töitä ja aina tulee ongelma vastaan siinä kohtaa kun työ muuttuu hetkellisesti/pysyvästi sellaiseksi, että työtä on monta päivää putkeen. Täyspäiväisessä työssä nämä työputket tietysti toistuvat ja toistuvat, minulla jotenkin kestää palautua töistä tosi kauan.
ap
[/quote]
Kannattais tsekata ruokavalio.
sun pitää käydä lääkärissä. Ehkä sulla on joku sairaus, vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta, ootko lisäks herkkä lihomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärä työ. Minullekin työnteko on vaikeaa, jos en pidä työstä ja työnkuvasta. Tämänhetkinen kesätyö on periaatteessa "huono", palkka ei ole kovaa tasoa, työ ei edesauta tulevaisuudessa, mutta 8 h menee kuin siivillä. Kaikissa työpaikoissa näin ei ole ollut vaan olen laskenut tunteja päivän loppumiseen, odottanut vapaapäiviä ja ennen kaikkea työsuhteen päättymistä. Tähän työhön voisin oikeasti mennä joka päivä, en tarvitsisi vapaapäiviä ollenkaan.
Työpäivän jälkeenhän on vapaa tekemään mitä huvittaa. Opiskellessa täytyy tehdä tehtäviä tai lukea tenttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän on tosi vaikea sanoa mitään, mutta yritän.
Syötkö tarpeeksi vitamiineja? Kokeile vetää esim. beroccaa ja d-vitamiineja jne...
Kokeile jos kahvi tai tee auttais aamulla tai vaikka kofeiinitabletit. (Pakko suositella näitäkin...)
Liikutko tarpeeksi? (Sanoit kyllä ettet jaksa harrastaa, koska työ mutta koitan kuitenkin.
Muuten vaihtoehto on kyllä mennä aikaisemmin nukkumaan ja herätä aikaisemmin. Jos et halua mennä aikaisemmin nukkumaan niin on pakko ainakin herätä aikaisemmin. Siihen ei kyllä heti kroppa totu, että saa vähemmän unta.
Jos poltat tupakkaa, niin lopeta se.
Käypä verikokeissa ihan tarkistaksesi kilpirauhasarvot ja diabeteksen mahdollisuudet.
Entäpä jos ongelma olisi psyykkinen? Jos sulla olisi jotain masennusta/ burn outia tulossa? Tai jos et vaan tykkää työstä? Tai jos siellä on ihmisiä joista et tykkää...
Entä työ josta todella tykkäät, uuvutko sellaisestakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen käynyt lääkärissä joskus valittamassa äärimmäistä väsymystä. Ei osannut sanoa asiaan mitään, kaikki veriarvot oikein mallikkaat ja kuulemma minussa ei ole mitään vikaa. Kai mussa nyt joku vika täytyy olla kun en kestä olla töissä. En liho herkästi, kuinka niin?
Ruokavaliota kommentoinkin jo ylempänä.
ap
No ei mulla oo ollut sellaista työtä, josta olisin oikeasti TODELLA tykännyt. Kaikki ollut lähinnä sellaista ns. paskaduunia, mitä nyt kaikki opiskeliajt tekevät. Harjoittelu oli oman alani töitä, mutta työyhteisö oli kieltämättä aivan pepusta. Tulin kuitenkin hyvin juttuun muiden kanssa, mutta jotenkin tuo työ sitten uuvutti todella pahasti.
En haluaisi olla tulevaisuudessa liian nirso työn suhteen, koska mun mielestä pitäisi olla tyytyväinen jos edes saa jotain töitä.. Työ mistä voisin oikeasti tykätä, varmaan aika marginaalinen ryhmä työmarkkinoilla ja saisin kuulla olevani nirso työn suhteen. Ei tosin ole kokemustakaan ,että jaksanko edes todella mieluisan työn ohella tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin masentunut, elämä tuntui hirveän raskaalta ihan siksi, että en ehtinyt/pystynyt palautumaan työpäivästä seuraavaan työpäivään mennessä. Oli hirveän raskasta olla ajatustyössä ja sosialisoida työkavereiden kanssa. Vaikka työ itsessään oli mukavaa, jotenkin siellä käyminen uuvutti niin, etten jaksanut kohta enää mitään muuta. Siinä ei auttanut viikonloppu tai edes viikon sairausloma, olin vain ihan loppu. Unettomuus vaivasi ja työasiat plus kaikki vähänkin stressaavat jutut pyörivät jatkuvasti päässä.
Masennuslääkitys, terapia, työpaikan vaihto ja nykyään osa-aikatyö, niin jaksan. Mutta olen joutunut kohtaamaan sen asian, etten ehkä enää koskaan pysty kokoaikatöihin.
Voisiko sinulla olla taustalla masennusta tai ahdisuneisuutta? Opiskeluhan on siinä mielessä vapaampaa, että jos ei lähiopetusta ole paljoa, voi opiskella omaan tahtiin eikä tarvitse olla niin sosiaalinen. Siinä ei ehkä huomaakaan, että jaksaminen tai henkinen terveys on huonontunut...
Me ihmiset olemme erilaisia. Jotkut eivät erinäisistä syistä kykene (kokopäivä)töihin. Yhteiskunnan ja työelämän joustavuus varmasti auttaisi monia jaksamaan. Syyllistäminen ja haukkuminen ei ketään auta. Tsemppiä ap!
Olen sairastanut masennusta ja syömishäiriötä. Kuitenkin niistä olen päässyt eroon, mutta ne nostavat päätänsä aina työputkien aikana. Olen miettinyt osa-aikatyötä valmistumisen jälkeen. En kuitenkaan usko, että pärjäisin taloudellisesti.
Ap
Onkohan kyseessä ' nykynuorten " peruskuntopuute, kun ei jaksa ja sitten depis uhkaa? Tai puuttuu sosiaalista elämää kotona tai muuten?
Siis kuinka paljon oikein tarvitsette unta? Kai tuokin on yksilöllistä, mutta miten ei voi 8h yössä riittää?
Itsekään en ole ollenkaan aamuihmisiä ja nukun työviikkoina 5-7,5h yössä. Kyllähän se aamulla yleensä aina väsyttää, mutta siitä kun saa päivän käyntiin niin kyllä se yleensä menee hienosti eikä päivällä enää juurikaan väsytä. Työpäivän kesto työmatkoineen n. 11h. Työ suunnittelutyötä toimistolla.
Moi ap, mulla on vakavia mielenterveysongelmia ja sopeutuminen joitakin vuosia sitten työharjoittelun muodossa oli haastavaa. Itse työssä olin hyvä, ja sainkin siitä jatkuvasti kiitosta, mutta kotona rojahdin sohvalle nukkumaan loppuillaksi enkä jaksanut ainuttakaan kotityötä arkisin (työharjoittelu 5h/pvä).
Vaikka mua kohdeltiin todella, todella hyvin, huomasin silti siinä sivussa, miten raadollista työelämä muutenkin on nykyään: kamala kiire, minimipalkalla töihin, kukaan ei ole korvaamaton...aina ei pystynyt antamaan parasta mahdollista palvelua, koska muut työkaverit kokivat sen turhaksi tms. tai naureskelivat, jos omatoimisesti esim. siivosin työpistettäni välillä. Tuli olo, että ihmiset ovat vain käyttötavaraa täälläkin, ja se ahdisti kamalasti...
Onko sun mahdollista ottaa opintolainaa?
Alue: Aihe vapaa
Aloittaja on kyllä provo. Työnteolla ansaitaan elatus itselle ja perheelle. Ei se ole jotain sellaista,että se olisi jonkunlainen harrastus